Ranskan reissu

Variksen juoksu alkoi 7. tammikuuta, joten matka Ranskan Maurepas'han ajoittui tammikuun loppupuoliskolle. Talvi ei ole ihan ykkösajankohta tuhansien kilometrien autoilulle, mutta näissä asioissa ei ole oikein valinnan varaa. Pennut tulisi tässä tapauksessa kuitenkin mainiosti kesää vasten. Ennen reissua laitettiin passit kuntoon niin emännälle kuin koiralle, varmistettiin apu tienpäälle liittymällä Autoliittoon ja vaihdettiin autoon kitkat alle. Isä sponsoroi uudet renkaat, joten siihen suuntaan tuhannet kiitokset! Luurin navigaattoriin asentelin tarvittavat kartat ja tallentelin kohteet, ja lähtöajan täsmennyttyä varasin tietysti menomatkan laivat.

Lauantaiaamuna 17. tammikuuta lähdettiin Variksen kanssa liikenteeseen Oulunsalosta, ajettiin Turkuun ja illalla oltiin laivassa kohti Tukholmaa. Sunnuntaiaamuna herättiin Tukholmassa ja matka jatkui Ruotsin eteläkärkeen Trelleborgiin. Siellä oli reilusti aikaa ulkoilla, ruokailla ja hengailla, kunnes myöhään illalla lähdettiin laivalla kohti Saksaa. Maanantaiaamuna herättiin Rostockissa, ja tehtiin pitkä 1100 kilometrin ajomatka määränpäähän Ranskan Maurepas'han. Talvi tuntui jäävän Suomeen, sillä Tukholmasta eteenpäin oli käytännössä kesäkelit. Sää vaihteli eteläisen Ruotsin auringonpaisteesta Belgian ankeaan vesisateeseen.

Matka taittui sujuvasti, ja Pariisin liepeillä kävin myös tutustumassa kaupungin vilskeeseen ja joutessani tankkaamassa... (eli eksyin reitiltä ja pyörin väsyneenä parku kurkussa kaupungin ruuhkassa tankki tyhjillään) Kaupunkiseikkailun ahdingossakin nauratti ajatus, että on muuten pikkuisen erilaista kuin kotipitäjässä, missä ei ole edes liikennevaloja. Noin kymmenennellä reittiehdotuksella selvittiin väljemmille vesille ja iltakin muuttui siitä sitten erinomaiseksi, kun päästiin hotellille ja vastaan tullut ranskalainen herrasmies oitis tunnisti Variksen briardiksi!

Ranskaan tulimme tapaamaan E'Bheniä, jonka omistaa Corinne Betrom-Liorit. Corinne oli ottanut tiistain vapaaksi, joten aamulla tapasimme heidän treeniklubillaan ja sieltä siirryimme jatkamaan juttua lounaan ääreen. Iltapäivällä eläinklinikalla oli E'Bhenin rokotusaika ja samalla otettiin Variksen progearvo. Tulos oli 3,4 eli ei mitään kiirettä vielä, kuten Variskin antoi ymmärtää tuikeilla hymyillään. Corinne ei ollut yhtään liioitellut kuvaillessaan koiraansa erittäin energiseksi ja urheilulliseksi. E'Bhen oli keskikokoinen ja kevytrakenteinen (noin 30 kiloa), oikein tarmokas päästessään tekemään ja liikkumisessaan nopea, voimakas ja määrätietoinen. Luonnekin oli täysin huoleton kaikissa tilanteissa, joten vaikutti siis kaikkineen oikein hyvältä valinnalta.

Corinne toimii aktiivisesti paikallisessa ringiin keskittyneessä seurassa (cec Maurepas), joten tiistaina ja torstaina illat vietettiin tiiviisti klubilla ringitreenien merkeissä. Porukassa on tavoitteellisesti lajia treenaavia maleja, sakemanneja ja tietysti Corinnen briardi. E'bhen valmistautuu mondioringin kakkosluokkaan ja treenasi tiistain tottelevaisuus- ja hyppytreeneissä, mutta purut jäivät nyt sattumien summana väliin. Porukka klubilla oli oikein mukavaa, ja ihmisiä tietysti hämmästytti hullun suomalaisen yksin tekemä pitkä matka, Oulussa vallinnut 20 asteen pakkanen ja muu sen sellainen. Aika kylmät tosin olivat Maurepas'nkin pimeät illat valaistun kentän äärellä, mutta hyvin siellä viihdyttiin hauskassa seurassa skumppatyyppistä ranskalaista siideriä maistellen ja teetä lämmikkeeksi juoden.

Myös lauantaipäivän seuran aktiivit viettivät klubilla, sillä silloin pidettiin tavallisille koiranomistajille arkitottelevaisuustreenit. Kolmeen ryhmään jaettuna niihin osallistuikin iso liuta kaikenrotuisia koiria, ja koulutus toteutettiin perinteiseen rivitottistyyliin ilman sen suurempaa koirien motivointia. Näiden velvollisuuksien jälkeen ringiporukka jatkoi omilla purutreeneillään, joita kiinnostuneet saattoivat jäädä katsomaan.

Miten meidän lomaromanssin sitten kävi? Kuten progearvosta saattoi päätellä, Varis alkoi torstaista eteenpäin olla sitä mieltä, että olisi aika villeille lemmenleikeille. Niinsanottu nuoripari, eli tässä tapauksessa viisivuotiaat ensikertalaiset olivat oikein innokkaita ja yritteliäitä, mutta kyllähän kokemuksen puuttuessa homma meni ihan huolestuttavan monta kertaa kirjaimellisesti reisille. Sunnuntaihin mennessä saatiin onneksi tavaraa oikeaankin osoitteeseen, ja todettiin että olisipa pitänyt vaan heti jättää koirat kokonaan keskenään ja häipyä kahville. Sunnuntaina Corinnen luona voitiin kuitenkin ihan voittajafiiliksissä kippistellä ja nauttia aviomies Alainin valmistamasta ateriasta. Olisi muuten taatusti ollut hyvää myös ilman takana ollutta puuduttavaa mäkkäri-pizza-kebab-kuuria!

Sitten oli hyvästien aika. Maanantaiaamuna haettiin eläinlääkäriasemalta heisimatolääkitys ja lähdettiin kotimatkalle. Hieman huolta aiheutti autosta vasemalle kurvatessa kuuluva tasainen klonkse. Ohjaus tuntui kuitenkin vakaalta, joten kieli keskellä suuta ilman kurvailuja ajeltiin varaamaani hotelliin Bremeniin. Aamulla jatkettiin loppumatka Rostockiin, mistä tehtiin laivamatka Trelleborgiin Ruotsiin. Ruotsissa ajettiin yötä vasten niin, että keskiviikkoaamuna kukonlaulun aikaan oltiin Tukholmassa laivassa kohti Turkua. Suomessa vastassa oli taas todella huono keli, joten aikani pimeässä räntäsateessa ajettua jäätiin suosiolla parkkiin torkkumaan ja ajettiin loppusuora kotiin torstaiaamuna.

Ranskan reissusta selvittiin siis kunnialla, ja olihan se hieno ja hauska lähes kahden viikon seikkailu!
Corinnelle perheineen kuuluu suuri kiitos vieraanvaraisuudesta ja kaikesta vaivannäöstä. Oli ilo tutustua, tavata Corinnen nykyiset briardit ja nähdä kuvia sekä kuulla tarinoita historiankirjoihin jääneistä briardeistaan. Variksellekin on annettava täydet pisteet reissusta, sillä se oli todella reipas reissaaja ja helppo matkakaveri. Nyt toivotaan vain, että kaikki reissun jatkoseuraamuksetkin sujuvat yhtä mukavasti...