Pitkästä aikaa

Neljä ja puoli kuukautta on vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta. Ei ollut tarkoitus laittaa tätä blogia ihan kokonaan telakalle pentuprojektin ajaksi, mutta maaliskuussa lyhyen ajan sisällä tapahtui niin paljon kaikkea, ettei ole osannut oikein edes aloittaa. Jospa nyt sitten.

Meidän Ränni-rakas lähti yllättäen tähdeksi taivaalle. Voi miten nopeasti ja arvaamatta kaikki voikin muuttua. Ränni sairastui kirjaimellisesti yhdessä yössä, ja kaikki akuutit, tavallisimmat vaihtoehdot (ei kiertymä, ei kohtutulehdus, ei suolitukos, ei haimatulehdus, veriarvot kunnossa) pois suljettua todennäköiseksi syyksi ultrassa nähtiin kasvainmassa maksassa. Mitään vaihtoehtoja ei tietysti tilanteessa ollut ja Ränni sai nukkua ikiuneen perjantaina 13.3.2015. Tätä on kauhean vaikea hyväksyä, kun ei tähän yhtään ollut osannut varautua.

Ristiriitaisissa tunnelmissa koitti heti seuraavana päivänä Novan 15. syntymäpäivä. Rehellisyyden nimissä olisin ollut niin paljon valmiimpi luopumaan Novasta. Toki ollaan onnellisia jokaisesta uudesta päivästä, mutta Novan osalta sitä luopumista on kuitenkin jo tehty aivan eri tavalla. Ränni 11-vuotiaanakin meni niin täysin vielä viisivuotiaitten pentujensa menossa mukana. Tammikuussa ennen Ranskan reissuun lähtöä otin tämän videon "kaiken varalta" kun koko lauma on vielä koossa...

Novan viidestoista vuosi täyttyi maaliskuussa ihan hyväkuntoisena, mutta kevään ja kesän mittaan sen jaksaminen on selvästi alkanut hiipua. Metsälenkeillä se ei oikein pysy enää mukana, kun voimat jaloista ovat vähenneet ja hengitys käy rasituksessa raskaaksi. Nova lompsiikin nykyään mieluummin lyhyempiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, kuljeskelee tontilla ja makoilee pihamaalla kaluamassa luita. Minna Tikkanen pistäytyi toukokuun alussa katsomassa pentuja ja otti kuvia isomummostakin.

Parisen viikkoa Rännin kuoleman jälkeen Variksen pennut syntyivät. Siinäkin koettiin niin myötä- kuin vastamäkeä, mutta lopputuloksena oli seitsemän terhakkaa briardinpentua. Sukupuolijakauma meni mukavasti: ei tullut seitsemää veljestä vaan neljä tyttöä ja kolme poikaa. Hieman väriäkin saatiin joukkoon, kun heti ensimmäisenä syntyi yksi fawn pentu. Kaikki muutoinkin kiireiseltä keväältä liiennyt aika on siis mennyt pentuprojektin parissa. Kevään kuulumiset ja kuvat löytyvätkin Pentublogista.

Nyt pentuprojekti on siltä osin ohitse, että pennut ovat jo nelikuisia termiittejä ja ovat jo hyvän aikaa aiheuttaneet - hyvässä ja pahassa - sydämentykytyksiä omissa kodeissaan. Ihan hiljaiseksi ei meilläkään meno ole käynyt, sillä kahden pennun oma koti on meillä omassa laumassa. Jatkossa siis täällä kirjoitellaan yhä enemmän myös uusien tulokkaitten Haloon ja Ainon touhuiluja.