Montsuilua

Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna oli vielä täällä pohjoisessakin mondioring-koe Haapavedellä. Matkaa sinne on vain reipas sata kilometriä, joten tottahan lauantaina oli käväistävä koekuvioita katsomassa. Edellisyönä tuprutti tolkuton määrä lunta, joten koekin sai siinä samalla luonnon järjestämänä talviteeman. Aamulla auraamattomilla teillä ajokeli oli niin hankala, että oikein hyvin olisi kyllä kelvannut vielä syysteemakin.

Kokeen alusta ja lopusta jäi joku suoritus näkemättä, mutta oli oikein valaisevaa päästä katselemaan sekä 1-luokan että 2-luokan suorituksia. Ylimmässä luokassa ei ollut yhtään osallistujaa. Harppaus luokkien välissä näytti suurelta, joten ei ihme, että samassa luokassa usein kisataan pitkään. Osallistujien rotukirjo oli odotettu eli kentälle asteli malikka toisensa jälkeen. Yksi tervutukkainen oli  niiden joukossa. Mutkat suoriksi -tyyppisenä yleistyshavaina todettakoon, että purut sujuivat järkiään paremmin entä tottelevaisuusosuus. Tottelevaisuudessa arvostelukriteerit olivat paikoin hieman erilaiset kuin pk-tottiksen tai tokon samankaltaisissa liikkeissä. Mielenkiintoista oli nähdä lajin henkeä ja tasoa. Eikä onneksi tullut hirmuinen rimakauhu. Päinvastoin olisipa hienoa päästä joskus turrin kanssa kehään!

Siinä toivossa onkin jatkettu treenailuja. Ja kuten kuvista näkyy, niin viikko kokeen jälkeen meillä oli taas sateiset, syksyiset treenikelit.

Tonin kevätjuhlaliikkeet. Ainolla taitaa olla jalka valittuna... (Kuva Lyydia Halme)

Haloo (Kuva Lyydia Halme)