Tottista ja puruja - hulluna hommia!

Haloon kanssa pyörähdettiin toukokuun alussa ryhmänäyttelyssä Posiolla erittäin hyvällä tuloksella EH1. Juniori esiintyi ja liikkui kehässä juuri niin hienosti ja tehokkaasti kuin mitä itse arvostan, hieno Haloo! Elena Ruskovaaran mieleen massaa puuttui niin naamasta kuin etujalkojen välistä, mikä nykyihanteen tietäen on käyttöharrastajalle erittäin positiivinen lausunto. Ihan oikeana virheenä käyttökoirarodulle Haloolla on aivan liian pehmeä turkinlaatu, mutta sitä ei sitten noteerattu millään lailla.

Ja sitten oikeitten asioitten äärelle. :) Parisen kertaa viikossa on Ainon ja Haloon kanssa käyty Alatempalla tottistelemassa. Harmi vaan, että varsinaiset kimppatreenit on vielä jääneet vähiin. Nyt kun nuo jo osaavat paikallamakuuta, seuruuta ja muuta, niin tarvittaisiin siihen oheen muita häiriöksi, henkilöryhmää, laukauksia, ilmoittautumista ja sen sellaista. Vaan jospa tuleville keskiviikkoilloille saataisiin muutakin kuin sadetta, niin aletaan varmasti osua samaan aikaan kentälle vähän isommalla porukalla.

Paikkamakuuta on tehty nyt noin yhden minuutin pätkää piilossa, joten käyttäytymiskoetta ajatellen tarvitaan paljon pidennystä aikaan ja lisää häiriötä. Noudosta on talvella opeteltu luovutus ja nyt tehty vauhtinoutoa kentällä. Vielä pitäisi liinassa tehdä kuri siihen kapulan ottamishetkeen, jotta se paluu olisi paitsi kivaa niin myös satavarma. Montsutottiksen hyppykuviota on tehty pääasiassa ruualla, ja silloinkin tuppaa hyppy joskus kiireessä jäädä hätäisen laakaksi. Pitkään en uskaltanut tehdä lelulla ollenkaan Haloon roikaistua patukan perässä laakana päin estettä, mutta nyt on tehty suhteellisen turvallisesti myös pallopalkalla. Hyppykorkeus on ollut nyt korkeimmillaan 85 cm. Esteen toiselle puolelle tulevaa maahanmenoa on tehty pääasiassa ihan erikseen tasamaalla pallonheitolla. Seuraamista osataan tehdä pikku pätkiä hienosti, mutta nyt on alettu esittää aiheessa hieman vaatimuksiakin. Pitää nyt yrittää käydä tämä koulu läpi ajoissa, että loppukesästä oltaisiin sitten jo samaa mieltä aiheesta, olipa häiriöitä miten paljon tai kaavio kuinka pitkä tahansa.

Haloo treenaa irrotusta, kuvaaja Sari Manninen

Purutreenejä on ollut nyt kivasti aikalailla pari kertaa viikossa. Pääasiassa on keskitytty brevet-liikkeisiin eli keppihyökkäykseen ja ohjaajanpuolustukseen. Keppihyökkäyksiä on siis tehty pidemmiltä matkoilta ja uutena asiana on opeteltu nyt irrotuksia, jotta voitaisiin pian sitten purra kokopukuunkin. Ja niinhän se aina tämmösten tursakkeitten kanssa menee, että silloin kun pitää purra, niin saa jännittää, että pysyykö kiinni ja sillon kun pitäisi irrottaa, niin eivät tietenkään irrota. :) Lisäksi on nyt otettu mukaan valmistelevia osia ja pureskeltu vieraampiakin heppuja. Välillä menee vähän paremmin ja välillä vähän huonommin - intoa on kuitenkin piisannut ja hauskaa ollut!

Ja Ainollakin irrotustreeni (ja puree väärin päin), kuvaaja Sari Manninen