Seuraavalla viikolla toukokuisena torstai-iltana ajeltiin Haloon kanssa noseworkin 1-luokan hajutestiin Paltamoon. Kilpailukirja saatiin ilman merkintöjä jo kuukausi aiemmin, kun tunaroitiin ensimmäinen yritys Kempeleessä. Siellä Haloo huiteli vauhdikkaasti 12 laatikon radan läpi, toisella kierroksella tökkäsi kokeiluksi nenänsä johonkin laatikkoon ja minä samantien hyväksyin sen löydöksi. Ohoh. Eipä auttanut kuin treenailla lisää ja odotella uutta testiä.
Paltamossa testi oli sisätiloissa liikuntahallissa. Halli oli sen verran hämärä ja kolkko paikka, että poikkeuksellisesti jokainen koira sai käväistä tutustumassa halliin ennen testin aloitusta. Haloota ei halli kummeksuttanut yhtään ja leikittiin siinä vain hetki narupallolla. Omalla vuorollamme päästiin suorittamaan, ja heti ensimmäisen jonon kolmannen laatikon Haloo ilmaisi ilman mitään epäilystä. Vahingosta viisastuneena tehtiin kuitenkin tarkistuskierros, ja kun toisenkin kerran Haloo ilmaisi erittäin pontevasti saman laatikon, niin hyväksyin löydön. Laatikko oli oikea ja tällä kertaa saatiin kilpailukirjaan ensimmäinen merkintä.
Jälkikokeen kakkosluokkaa lähdettiin Haloon kanssa suorittamaan Opky:n 1- ja 2-luokan iltajälkikokeeseen. Koe avattiin ja koirat tarkastettiin Sanginjoella ja siitä siirryttiin jäljille. Janalla Haloo lähti vauhdikkaasti ja suhaili vähän sinne tänne ennen kuin oikea suunta löytyi. Jäljeltä saatiin kuin saatiinkin kaikki kepit taskuun, vaikka 700 metrin jäljestämisen ja neljän kepin jälkeen Haloo oli sitä mieltä, että kyllä tämä tältä erää riittää ja minäkin tulin siihen tulokseen, että eipä auta kuin lähteä autolle. Palatessamme Haloo kuitenkin pongasi jäljen uudelleen ja nosti loputkin kaksi keppiä.
Esineruudussa viime syksyn kokeessa Haloo luuli olevansa henkilöhaussa, mutta nyt se selvästi oli omastakin mielestään tullut esineruutuun. Varsin nopeasti kolmella lähetyksellä se toi kolme esinettä. Viimeinen oli oikeassa etukulmassa ja satuin lähettämään siitä lähes kohdalta. Haloo lähti lujaa ja saman tien pyörähti ympäri ja sinnikkäästi etsi esineen, vaikka hetken aikaa joutui sitä siitä paikallistamaan. Hieno suoritus. Ensimmäinen esine Haloolla kävi lyhyesti maassa, mutta kiltillä arvostelulla ei siitä vähennyksiä. Maastosta pisteitä yhteensä 191.
Tottiksiin siirryttiin Tassutörmälle, missä meidän pari kysyi, onko mun koira uros vai narttu. Tuo kysymys enteilee aina huonoa, sillä mitä ihmeen väliä sillä on, jos oma koira on hallinnassa. Haloo aloitti paikallamakuulla ja suoritti sen normaalisti parin ravaillessa noutoliikkeissä kapula suussa ympäri esteitä ja yleisöä kun sitä samalla yritettiin lukuisin tänne-käskyin saada hallintaan. Paikallamakuussa se onneksi pysyi hyvin meidän suorittaessa vuorollamme kenttäliikkeet. Liikkeestä istumisessa annoin Haloolle reilun avun, jotta varmasti istuu. Hyppynoudossa uusin ensimmäisen heiton, mutta pahaksi onneksi toinenkin heitto kimposi vasemmalle vinoon. Uusintaheitto oli Haloolle saalishulluna hieman liikaa ja se karkasi ennen käskyä - onneksi kuitenkin hypyn kautta. Paluuhyppy tuli niin vinosti, että siinä tuli hassu kosketus. Eteenmenon loppuistumiseen tarvittiin toinen käsky. Muutoin liikkeet olivat erinomaisia, ja pisteitä koko esityksestä 94. Eteenmeno oli hauska, kun Haloo lähti niin lujaa, että maa vain pölähti. Totteli hyvin maahan-käskyä, mutta liikkeen päättämisen jälkeen kun kehaisin, niin otti taas kolmen metrin syöksyn kentän päätyä kohti, kun oli taas täysin vakuuttunut, että siellä on pallo. 😄
Näillä kuvioin saatiin JK2 suoritettua komealla ykköstuloksella 285 pistettä, ja seuraavaksi tavoitellaankin jo käyttövaliokiinnityksiä 3-luokassa! Tosin tällä jäljestämisellä ei kyllä tarvitse ihan heti voittajaluokan puolentoista kilometrin jäljille lähteä. Vaihtelevan mittaisia treenijälkiä ja kestävyyttä tarvitaan paljon lisää. Tottiksessakin hyvistä pisteistä huolimatta tuli mieleen monta treenin aihetta tulevia koitoksia ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti