Jenni Ojalan semmassa katsottiin Haloon seuraamista ja jääviä liikkeitä. Seuraamisessa ei ollut isompaa sanottavaa, mutta palkkauksessa pysytellään lelussa, häivytellään lelua kaulukseen ja rohkeammin pitää haukuttamalla haastaa koiraa. Jäävät liikket Haloo tekee huonolla tekniikalla, ja minä olen ajatellut että tehköön, kun vain ottaisi oikean asennon. Katsottiin kuitenkin, miten parempaa tekniikkaa voi opetella. Sitten pitäisi enää jaksaa tehdä se kaikki työ... Toki samalla tulisi paljon toistoja ja varmuutta oikeisiin asentoihin. Lähes kaikkien muitten koirien treeniaiheet keskittyivät tokoliikkeisiin, ja joitain uusia pointteja niistäkin tarttui treenireppuun, vaikka toko ei meidän laji olekaan.
Paljon ei ennättänyt välissä treenata, kun jo oli Tuukka Nikolan tottissemma. Tuukan tiesin entuudestaan 15 vuoden takaa briardien koulutusleiriltä Ilmajoelta, joten osasin odottaa omaan ajatusmaailmaan osuvaa ideologiaa ja suorasanaista ulosantia. Ja näitä todella saatiin! Jennin semmassa tuli paljon tekniikkaa, ja Tuukan semmassa taas oltiin pitkälti henkimaailman asioissa.
Ilmoittauduin Haloon kanssa sunnuntaille, mutta osallistuinkin Ainon kanssa molempina päivinä. Oli oikeastaan onni onnettomuudessa, että Haloo ontui ja jouduin osallistumaan Ainon kanssa. Se matalaviettisenä ja helposti kuormittuvana koirana vaatisi paljon aktiivisuuden ja vireen rakentamista, ja sitä työtä en ole jaksanut tehdä, kun kotona on kaksi tässä mielessä lahjakkaampaa ja helpompaa koiraa. Nyt saatiin siis pieni aktivointisysäys ohjaajalle tarttua toimeen.
Ainon harjoitusten lisäksi saatiin viikonloppuna muistutusta ohjaajan merkityksestä koiran ja palkan välissä. Jos koira työskentelee palkalle, voi tulla ongelmia koetilanteessa, kun palkkaa ei ole. Koiran tulisi työskennellä ohjaajalle ja miellyttää ohjaajaansa. Pennusta alkaen pitäisikin panostaa myös sosiaaliseen palkkaan ja pitää se viisaasti osana muuta palkkaamista.
Miellyttämisenhalu onkin varmasti iso tekijä, miksi Vaakku on aikoinaan tuntunut helpolta tottiskoiralta. Se on luonnostaan ollut todella miellyttämisenhaluinen ja minä sen koko elämän keskipiste. Vaakun kanssa onkin tässä asiassa saanut kaiken ihan eri tavalla ilmaiseksi kuin tyttäriensä kanssa, jotka eivät niin aktiivisesti pyri miellyttämään ja ole ylitsepursuavan onnellisia minun kehuista. Täytyy siis ehdottomasti sekä Ainon että Haloon kanssa harjoitella ja ottaa enemmän mukaan sosiaalista palkkaamista.
Ilmoitin Ainon maaliskuulle Oulun koirakerhon rallytokokisoihin. Kuin tilauksesta hieman ennen kisoja alkoi heillä rallytokokurssi, jonne Ainon kanssa mahduttiin mukaan ja päästiin näin treenaamaan samaan halliin, jossa kisatkin on. Kurssilla tehtiin kokonaisia ratoja ja treenattiin kylttejä hieman lyhyempinä pätkinä.
Kolmen kurssikerran jälkeen koitti kisapäivä, joka alkoi ensikertalaisilla tietysti kilpailukirjan varmennuksella. Päivän kahdesta kisasta Heli Kelhälä tuomaroi ensimmäisen radan, josta Ainon kanssa suoriuduttiin pistein 98. Toisella radalla onnistuin itse ottamaan heti siitä lähtökyltillä -10 pisteen virheen. Muuta huomautettavaa ei tullut, joten Fiia-Maria Kivioja tuomaroi meille pisteet 90.
Tässä lajissa pisteet eivät kerro muusta kuin teknisestä tekemisestä, ja itselle taas kiinnostavampaa on juuri se muu tekemisen taso. Aino oli ensimmäisellä radalla aika passiivinen, mutta suunta oli sillä tavalla hyvä, että suorituksen edetessä se petrasi ja seuraavalla radalla oli jo selvästi parempi ja alkoi hakea hanakammin seuraamisen kontaktia. Vielä yksi alokasluokan tulos saadaan käydä pyörimässä talutin Ainon henkisenä tukena. Koitetaan katsella kalenterista sopiva kisa keväälle tai kesälle ja tähtäillään syksyllä sitten avoimeen luokkaan.
Kuvat otti Sary ensimmäiseltä kisaradalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti