ABT:n treenileirillä Ranskassa

Amicale du Briard de Travail -yhdistys (ABT) järjestää vuosittain pääsiäisenä treeniviikonlopun jossain päin Ranskaa. Yleensä en töiden vuoksi pääse osallistumaan, mutta tänä vuonna sain lomaa pääsiäisen ylitse ja lähdin tietysti reissuun ottamaan pienen varaslähdön kesään. Viikonlopulle oli löytynyt tällä kertaa järjestäjä Bretagnen alueelta, Atlantin valtameren rannikolta Lorientista. Siellä treenipuitteista ja ruokahuollosta vastasi paikallinen koirakerho, Club Lorient Quéven Sport Canin.

Ensisijaisesti kiinnosti nähdä mahdollisimman paljon muita briardeja, mutta otin kuitenkin Haloon mukaan kokemusta kartuttamaan. Matka tehtiin lentäen Oulusta Helsingin kautta Pariisiin, ja Charles de Gaullen lentokentältä jatkettiin vuokra-autolla reilut 500 kilometriä Lorientiin. Perillä hotellilla oltiin alkuillasta.

Ennen viikonlopun ohjelmaa minulla oli koko torstaipäivä vapaata. Aamulla käytiin ulkoilemassa Kerrousseaun luonnonsuojelualueella, joka olikin hyvä lenkkipaikka koko reissun ajaksi. Helteisen päivän Haloo vietti siestaa ja minä kiertelin paikallisessa Pont Scorffin eläintarhassa. Vaikka en eläintarhoja varsinaisesti kannatakaan, niin aina voi jättää palautetta, mitkä eläimet näyttivät viihtyvän ja mitä olisi mukava nähdä enemmän. Pont Scorffissa pisteet keräsivät Afrikan savannien vauhdikkaat seeprat ja juovagnuut sekä suurella metsäaukiolla vapaana lentävät arat.

Perjantaina hoidettiin Kerpontin eläinlääkäriasemalla alta pois Haloon Suomeen paluuseen tarvittava ekinokokkoosilääkitys. Eläinääkäri laski hämmentyneenä suomalaisessa passissa olevan 20 sivua tilaa yksinomaa ekinokokkoosimerkinnöille - ei ole kuulemma koskaan nähnyt vastaavaa. 😃

Lorient Quévenin koirakerhon kentällä leiriohjelma alkoi iltapäivällä Michel Jegardin luennolla Ranskan kansallisesta jälkikokeesta. Lajissa jäljestetään pellolla, mutta FH-jälkeä vauhdikkaammin joko jälkiliinassa tai vapaana, jolloin ohjaaja odottaa pellon laidassa. Jäljen lopussa koiran tulee tunnistaa ja ilmaista jäljen tehnyt henkilö. Fläppitaululle piirtyi monelaisia harhajälkiharjoituksia ja ne ovat ilmeisesti oleellinen osa lajia.

Illalla päästiin sitten ajan kanssa seurustelemaan vanhojen ystävien ja lukuisten uusien tuttavuuksien kanssa illallisen äärellä. Näin leiriolosuhteissakin menussa oli aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja siihen vielä hotelliaamiaiset joukkoon, niin laihtumaan ei kyllä päässyt tämänkään viikonlopun aikana.

Lauantai ja sunnuntai olivat täysiä treenipäiviä. Jälkikoirakot lähtivät Michelin johdolla pellolle, tokoilijat pääsivät Babeth Le Gacin oppiin ja purulajien harrastajat treenasivat keskenään. Keskellä päivää syötiin lounas ja pitkä päivä päättyi illalliseen ja illanviettoon. Lauantaina oli lisäksi Corinne Forgerien shiatsuluento ja ABT:n vuosikokous.

Mukavuudenhaluisesti vietin molemmat päivät helteisten ja varjottomien jälkipeltojen sijaan kentän laidalla seuraten toko- ja purutreenejä. Suurin osa viikonlopun briardeista tulikin kentällä nähtyä, mutta jälkikäteen ajatellen olisi ehkä voinut sunnuntaina käydä myös jälkipellolla. Mikään viikonlopun kolmesta lajista ei ole Haloon laji, mutta teimme kuitenkin mielenvirkistykseksi pari purutreeniä ja omaksi (ja muutaman muun 😄) iloksi vähän tottista.

Haloon ja Ainon sukulaisiakin oli paikalla. E'bhen-isä oli tieysti Corinnella mukana vaikka eläkeläinen jo onkin. E'bhenin uudesta pentueesta oli kolme 10-viikkoista sisaruspuolta tutustumassa harrastuksiin. Myös kolme serkkua oli paikalla Etsabe-tädin viimeisimmästä pentueesta, ja hieman kaukaisempina sukulaisina Veedoch-isoisän jälkeläisiä oli kolme muutakin isän ja tädin lisäksi.

Viikonloppuun osallistui noin 30 koirakkoa, joitten joukossa oli minun ja Haloon lisäksi pari muutakin Ranskan rajojen ulkopuolelta. Yksi pariskunta matkustaa leirille joka vuosi Belgiasta ja minun tavoin ensimmäistä kertaa oli mukana sometuttu Susanne Saksasta. Hänen kanssaan juttu luistikin hyvin englanniksi niin kielen kuin ajatusmaailman puolesta. Ranskalaiset puhuvat englantia hyvin vaihtelevasti, mutta hyvin juttua silti riitti minun huonolla ranskalla ja heidän huonolla englannilla - ja tarpeen tullen kiikutettiin sitten kielitaitoisempaa yksilöä apuun. 😄

Sunnuntaina illallisen ja illanvieton jälkeen heitettiin hyvästit ja toivoteltiin hyvät kotimatkat. Haloon kanssa ajeltiin maanantaina kaikessa rauhassa Maurepas'han vanhaan tuttuun hotelliin, ja tiistaiaamuna oli enää reilun 50 kilometrin matka CDG:n lentokentälle. Hieman alkoi aamuruuhkassa madellessa jännittää, miten ehditään ajoissa perille palauttamaan auto ja jättämään Haloo ruumaan vietäväksi, mutta aikaa oli varattu riittävästi ja hyvin ehdittiin.

Haloo selvisi uudesta matkustuskokemuksestaan hyvin. Paluumatkalla välilaskun aikana Helsingissä ruumaa purettaessa ei tosin jäänyt kenellekään epäselväksi, että koirakin on ollut kyydissä, kun Haloo haukkua kilkatti ruumaan tunkeutuille täysin palkein. Lennot se matkusti kaikessa rauhassa ja terminaaliin kärrätessä istui boksissaan reippaana ja kiltisti suu supussa. Voidaan siis tarvittaessa lähteä toistekin!