Peltojälkeä ja puruja

Pari vuotta sitten briardileirillä Yläneellä olin Ainon kanssa purutreeniryhmässä ja jäi harmittamaan, kun tarjolla samaan aikaan olisi ollut myös erittäin kiinnostava Holger Palomäen peltojälkiryhmä. Tänä kesänä saatiin Ainon kanssa uusi tilaisuus päästä Holgerin oppiin, kun hän tuli heinäkuussa kouluttamaan Oulun palveluskoirayhdistyksen peltojälkiviikonloppuun.

Pohjatiedoksi Ainosta kerroin, että tavoitteet ovat metsäjäljellä, mutta peltojälkeäkin pitäisi jäljestää ainakin A-osakokeen verran. Pääasiassa on jäljestetty metsässä, jonkin verran nurmialueilla ja ainoastaan kerran pellolla. Luontainen jäljestystyyli on rauhallinen ja maavainuinen ja perusteet on tehty peltojälkityylillä, joten pahimmasta päästä metsäjäljestäjiä Aino ei ole. Treenaamme yksin, joten jännittää, kuinka paljon Aino häiriintyy mukana kulkijasta. Esineet Aino ilmaisee maahanmenolla hieman hitaasti, sillä jäljestäminen olisi mieluisampaa. Vastikään olen lääkkeeksi tähän alkanut haukuttaa ilmaisuissa, jotta Aino oppisi pienen vietinnousun esineelle tuloon.

Aino © Sanna Tenhunen

Lauantaina kokoonnuttiin Muhoksella ja soviteltiin kymmenen osallistujan jäljet pelloille. Tein Ainolle tavanomaisen laatikkojäljen, josta se suoriutuikin oikein mallikkaasti. Mittaa oli noin 300 askelta, esineitä kolme ja noin 15 namia satunnaisilla askeleilla. Alkumatkalla Aino kaksi kertaa pysähtyi, katsoi hitaasti Holgeria vieressään ja jatkoi jäljestämistä. 😄 Hotin mukaan pohjatyö on tehty hyvin, koira osoittaa jäljestämisessään tahtoa ja kulmissa hän ei nähnyt ongelmaa. Tuli jopa kehoitus laitella koira syksyksi erikoisjälkikokeeseen, mutta tuo tavoite jätetään kyllä suosiolla myöhemmäksi.

Sunnuntain pelto oli huomattavan kuiva ja harva ja aukealla puhalsi haastava tuuli. Ainolle tein jälkeen nyt enemmän kulmia ja harvaheinäisille vastatuuliosuuksille laitoin hieman useampia nameja. Hyvin työsti Aino tämänkin jäljen, mutta lyhyellä liinalla liinatuella jäljestäessä toki ei valtavia virheitä helposti pääse tulemaankaan.

Aino © Sanna Tenhunen

Hotin ajatuksena oli opettaa koiralle pennusta alkaen äärettömällä kärsivällisyydellä, että vain rauhallisella mielentilalla pääsee pellolle ja jäljestämään. Koiran toivotaan itse hoksaavan ja oppivan asioita; sen tekemiseen ei juuri puututa, vaan ohjaajan tehtävä on pelata ruuan järkevällä sijoittelulla jäljelle. Kulman tai esineen ylityksestä koira otetaan rauhallisesti muutamia metrejä taaksepäin ja se saa jäljestää kohdan uudelleen ja hoksata itse mistä olikaan kyse. Lisäksi käytiin läpi lukemattomat määrät pieniä asioita ja toimintatapoja, joista osa oli uusia ja osa tuttuja juttuja, jotka helposti unohtuvat käytöstä. Ainon kanssa varsinaisten oppien lisäksi saatiin tästä pellolla vietetystä viikonlopusta kovasti kaipaamamme peltojälkikokemusta ja luottoa omaan osaamiseen.

Aino © Tanja Loukusa

Heinäkuulle osui toinenkin iso treeniviikonloppu, kun Juha Korri, Susanna Korri ja Esa Tapio tulivat Ouluun kouluttamaan tottelevaisuutta ja puruja. Ainon kanssa pääsimme Juhan pururyhmään, ja tavoitteena oli saada kokemusta ja kasvatella itsevarmuutta vieraan maalimiehen kanssa.

Kaikkiaan tehtiin neljä pientä treeniä, joissa Juha omalla perääntymisellä vahvisteli Ainoa haukussa. Oleellista oli jättää hiha sivuun, jotta koira voittaa nimenomaan maalimiehen ja saa lisää itsevarmuutta haastaa tätä. Piiskan pauke oli Ainolle uusi tuttavuus, joten siihen tuli nyt samalla rakennettua assosiaatiota oikein ajoitetuilla paukauksilla. Ainolle matalaviettisenä koirana piiska voisi olla hyvä lisä paitsi puruissa niin myös tottiksessa.

Samalla kentällä pyöri sekä Juhan että Esan ryhmä, joten kentänlaidalta ehti nähdä paljon erilaisia koiria ja hyvin perusteltuja, suunniteltuja ja purettuja harjoituksia. Omien harjoitusten lisäksi muitten treeneistä sai hyviä ajatuksia ja näki taas kuinka pieni osanen kerrallaan ja pitkäjänteisesti asioita tulee opetella. Taitavaa työtä!

Aino © Tanja Loukusa