Viestinviejät

Pitihän se sitten ottaa kokeiluun tämäkin laji.

Viikon aikana tehtiin neljä viestitreeniä. Tavoitteenamme on vain alokasluokan tulos, joten treenikuviona on ollut yksinkertaisesti alokasluokan kaavio. Apuohjaaja on jäänyt A-pisteeseen, kun minä ja koira olemme siirtyneet B-pisteeseen. Sieltä olen lähettänyt koiran apuohjaajan luo ja siirtynyt sitten hieman kauemmas C-pisteeseen. Sitten apuohjaaja on lähettänyt koiran A-pisteestä takaisin minulle C-pisteeseen. A- ja B-pisteen väli oli ensimmäisessä treenissä 150 askelta, seuraavissa 200, 200 ja 300 askelta. Maasto on ollut hieman kumpuilevaa jäkäläistä kangasmetsää ja siirtyminen C-pisteelle on ollut mahdollisuuksien mukaan 30-50 askelta.

Novalla ei ole viestitreeneissä juuri edistymistä tapahtunut, sillä se on juossut päämäärätietoisesti, täysin moitteetta ihan ensimmäisestä treenistä lähtien. Ränni puolestaan kahdella ensimmäisellä treenikerralla tarvitsi kutsun avuksi ensimmäiselle taipaleelle hoksatakseen, ettei nyt ole kyse esineruudusta. Seuraavilla treenikerroilla oli Rännikin jo täysin kartalla siitä, mitä on tarkoitus tehdä.

Nova taittaa taipaleet vauhdilla, mutta tasaisen maltillisesti. Ränni sen sijaan tuntuu pistelevän niin lujaa kuin kintuista lähtee. Päätepisteissä palkkana on ollut patukalla leikkimistä ja hengityksen tasaantumista odotellessa myös nameja - unohtamatta vuolaita kehuja ja aitoa iloa, jotka tuntuvat näille viestintuojille olevan kovasti mieleen.

Hiljaiseloa

Talvikaudella ei tullut pahemmin treeneistä tarinoitua. Aivan niin täydellistä hiljaiseloa ei sentään ole vietetty kuin blogista voisi päätellä. Lajit ovat tietysti rajalliset talvella, kun maastot ovat poissa laskuista. Tokojuttuja olemme treenailleet ulkoilun lomassa ja toisinaan ihan asioikseen treenihallilla. Suojelutreenit olivat sydäntalven tauolla ja palasivat kevätauringon myötä taas kentälle. Nyt metsät ja pellot alkavat taas pikku hiljaa paljastua lumen alta ja treeni-into nostaa päätään.

Rännin kanssa käytiin maaliskuussa tokokokeessa alokasluokassa, josta tuli touhukkaalla suorituksella hieno 1-tulos 192 pistettä ja TK1. Seuraamiset olivat suorat ja hyvät, mutta liiasta tiiviydestä johtuen niistä yhdeksän. Maahanmenosta tuli myös yhdeksän ja muista liikkeistä täydet. Ränni oli kovasti innoissaan - jäi tosi hyvä fiilis suorituksesta!

Kuukautta myöhemmin startattiin avoimessa luokassa, mutta sieltä harmillisesti 158,5 pistettä, kun kaukokäskyt meni harakoille. Ränni ei saanut silmiään, korviaan eikä ajatuksiaan irti liikkeenohjaajasta, joka sijoittui kolme metriä koiran viereen. Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja lopuille kilpailijoille sijoittuminen oli tutummin viisi metriä koiran takana. Ränni tosin olisi voinut ottaa tiukan tuijotuksen takanaankin seisovaan liikkikseen, sillä ei ole tullut treenattua kertaakaan liikkeenohjaajan läsnäoloa. Tyhmä minä. :) Paikallaolossa tuli turha pistemenetys, kun Ränni pompsahti perusasentoon ennen käskyä. Taisi olla aika ilahtunut paluustani, sillä paikallaoloa piilossa oli treenattu kokonaista kaksi kertaa, pisimmillään 30 sekuntia. Taas tyhmä minä. :)

Kontaktia, viettiä ja jännitettä

Viikonloppu vierähti kuunteluoppilaana Virpiniemessä SPL Oulun tottisseminaarissa, johon kouluttajaksi oli kutsuttu Maria Arfman Lohjalta. Maria on vuoden 2006 SPL suojelumestaruuskisan 5. ja MM-joukkue-edustaja koirallaan spn Turbaz Dina. Perjantai-iltana aloitettiin teorialuennolla Virpiniemen liikuntaopistolla ja lauantai- ja sunnuntaipäivä oli varattu käytännön harjoituksiin kentällä.

Koulutuksen pääteemoiksi nousivat kontakti, vietti ja jännite. Kontaktin harjoitteluun panostettiin luovutusikäisestä pennusta lähtien kotona ruoalla. Kontaktiin yhdistettiin sitten seuraa-käsky, perusasennon hakeminen, kääntymiset paikallaan, askeleen siirtymiset ja ylipäätään kaikki tekniikka.

Samanaikaisesti pienestä pitäen viettiä kehitettiin kentällä lyhyillä, vauhdikkailla harjoituksilla: leikkimällä ja tekemällä apuohjaajan kanssa karkuunjuoksu-luoksetuloja. Kun erikseen kehitetyt tekniikka ja vietti päästiin yhdistämään varsinaiseksi tottistreeniksi, kiinnitettiin huomiota jännitteeseen, patoamiseen, jotta aikaansaadaan suoritukseen suuri voima ja keskittyminen.

Peruskauraa siis, mutta niin tuikitarpeellista muistuttaa itsellekin mieleen - josko sitä tulisi paremmin toteutettuakin!

Laskiaisriehaa

Tiina ja Jimi kyläilivät viikonloppuna luonamme rotuyhdistyksen vuosikokouksen ja treenailun merkeissä. Kokousvelvoitteet tuli suoritettua, ja tällä kertaa treenikentällä pähkäiltiin noutojen parissa. Vuosikokouksessa palkittiin perinteisesti edellisvuoden menestyneimmät briardit: Nova oli Suomen Briard ry:n vuoden 2006 paras PK-briard!

Laskiaissunnuntaina Virpiniemessä oli koolla kirmailemassa koko BD-kolmikko, kun seuraamme liittyivät myös Eeva-Leena ja Onni-Ilona. Onni oli saanut väriä ja kaunistunut kovasti sitten viime näkemän!

Tokokoe

...tai siis piti olla. Ränni oli ilmoitettuna alokasluokkaan kokeeseen, mutta se pentele edellisenä aamuna teloi taas jalkansa. Tällä kertaa siisti viiltohaava varpaan syrjässä. Argh!

Tilavaa tokoilua

Rännin kanssa käytiin maneesissa VOI-EVL-vuorolla treenaamassa alokasluokan tokokuvioita. Ketään muita ei saapunut paikalle, joten tilaa olikin nyt käytettävissä reilusti. Tässä maneesissa emme olleet aiemmin käyneetkään, mutta Ränniä ei uusi paikka hevosen hajuineen tuntunut onneksi mietityttävän. Tehtiin seuraamista, jäävät liikkeet, luoksetuloja pitkällä matkalla jalkojen läpi sujahtaen ja heiteltiin muuten vaan palloa pitkin maneesia. Muutoin ei tullut ihmeempiä yllätyksiä, mutta luoksetuloissa jätettäessä Ränni pari kertaa meni maaten. Teki saman kesällä Hämeenlinnan joukkue-SM:ssä.

Kuokkimassa

Käytiin maneesissa kuokkimassa AVO-VOI-ryhmän treeneissä. Ohjattua koulutusta ei pakkasen takia ollut, mutta kanssatreenaajia oli kuitenkin mukavasti paikalla. Tehtiin Rännin kanssa taas alokasluokan kuvioita. Hypyssä tuli nyt seisomiset kuten pitääkin, ja niistä aina pallo palkaksi. Liikkeestä seisomiset, seuraaminen ja avoimen kaukot ok. Luoksetulossa tulee ärsyttävästi vaanien, ei ihan vapautuneesti. Pitää jossain vaiheessa käydä maneesissa itsekseen treenaamassa, niin on tilaa tehdä reilummat luoksetulot ja heitellä kunnolla palloa pitkin poikin.

Novakin pääsi terapiatokoilemaan. Tehtiin seuraamista, jossa oli alkuun hieman yli-innokasta edistämistä. Täyskäännös petraantui huolimattomasta ripeäksi viuhahdukseksi parilla kehoitteella kohti kuvetta. Tehtiin myös suoria luoksetuloja, alokasluokan hyppyä seisomisineen ja merkille menoa.