Oranssi vinkusiili

Tulipa spooky olo, kun huomasin oranssin vinkusiilin sängyn päällä. Sen, jota kumpikin koira inhoaa ja joka on saanut hautautua ison kukkaruukun pohjimmaiseksi muiden lelujen alle. Omat koirat eivät vapaaehtoisesti vinkusiiliin koske, joten kuka on käynyt täällä siirtelemässä tavaroita?

Selvisihän se sitten. Novan astutuksesta on kulunut kokolailla tarkalleen 63 vuorokautta ja nyt se on synnyttänyt yhden potran pennun, oranssin vinkusiilin. Aika huolettomasti Nova tuntuu tätä pentuaan hoitavan. Siilirassu lojuu milloin missäkin, ja vain joskus muistaessaan Nova käy sitä vähän ihmettelemässä tai kantaa sen eri paikkaan.

Tiina on odottanut pentua kuin kuuta nousevaa, joten häneltä piti vielä varmistaa, että värillähän ei siis ollut väliä, eikä isommin muullakaan ulkomuodolla. Jos on ensimmäinen kasvatti erikoisen värinen, niin tämä vasta erikoinen onkin!

Kaksi astutusmatkaa Saksaan, tuhansia matkustettuja kilometrejä, tuhansia säästettyjä, lainattuja, huijattuja ja varastettuja euroja ja tuloksena oranssi vinkusiili! Noh, kyllä tämä nyt jo jaksaa vähän naurattaakin. :)

Hellepäivän uurastusta

Eilisen hellepäivän vietimme Rännin kanssa jälkikokeessa uurastaen. Varasin koepaikan Novaa ajatellen, mutta päädyin kuitenkin ilmoittamaan kokeeseen Rännin. Nova astutettiin huhtikuussa ja on nyt tyhjäksi jäämisestä huolimatta 'synnytyksen' lähestyessä hieman löysän oloinen, joten ei muuta kuin reservistä tytär kehiin.

Aamutuimaan kokoonnuimme Haapalehdossa muut vartin yli kahdeksan ja minä tyylikkäästi vartin myöhässä, ja siirryimme sitten jälkimaastoihin Sanginjoelle. Janaa ei ole tullut treenattua tälle kevättä ollenkaan, ja se näkyi. Alkuun tuli vähän siksakkia ja loppuun sukuvika eli takajälki. Kunhan suunta saatiin oikeaksi, Ränni työskenteli varsin mukavasti ja minä sain keräillä sen ilmaisemana kaikki kuusi keppiä taskuun. Janan lisäksi treenilistalle meni kulmatyöskentely, mikä Rännillä yleensä on ollut varsin tarkkaa. Nyt tuntui kuin jäljellä olisi ollut ainakin seitsemän piikkiä, kun Ränni meni ysikymppisetkin hieman yli ja joutui palaamaan jyrkästi takaisinpäin selvittäessään uuden suunnan.

Esineruudusta nousi kaksi esinettä kahdella pistolla aika nopeasti, mutta kolmatta esinettä etsittiinkin sitten koko loppu aika. Koska kaksi esinettä nousi laidoilta, olin päätellyt, että kolmannen täytyy olla melkolailla keskellä. Kutsuin siis koiran pois kun se kuppaili jotain samalla suunnalla, mistä oli jo yhden esineen tuonut. Ja siellähän se kolmas esine olisi ollut. Argh! Työskentely oli kuitenkin helteiset olosuhteetkin huomioiden erinomaista.

Metsän siimeksestä siirryttiin sitten Haukiputaalle SPL-alaosaston kentälle tottisosuuteen. Kymmenestä koirasta kuusi keskeytti maastossa, joten tottispareja oli vain kaksi. Ränni suoritti kuviot virkamiesmäiseen tyyliinsä tänään aivan näpsäkkäästi. Vikalistalle meni seisomisen asentovirhe, henkilöryhmän hämmennys ja kosketukset hyppynoudossa. Luoksetulot ja noudot olivat suht korrekteja ja täpöllä suoraan tehty eteenmeno oli ihan komea piste i:n päälle.

Rännille siis maastosta 184 ja tottiksesta 90, eli JK3-koulutustunnus 1-tuloksella 274 pistettä - ensimmäinen kiinnitys käyttövalioon on plakkarissa! JIPPII!

Rotumestaruus!

Osallistuimme Rännin kanssa briardien, bouvierien ja beauceronien yhteiseen PK-mestaruuskokeeseen Laukaalla. Aamulla aloitimme tottelevaisuudella, josta Rännille ailahtelevalla suorituksella 82 pistettä. Esineruutu oli aivan 'kisakeskuksen' läheisyydessä, joten sinne päästiin nopsasti heti tottiksen jälkeen. Kaksi esinettä Ränni pinkaisikin metsästä ihan muitta mutkitta, joten siitä ansaitusti täydet 30 pistettä.

Jälkien suhteen oli onni myöten ja saimme varsin mukavan näköisen satumestämaaston. Janalla Ränni eteni suoraviivaisesti, mutta otti taas takajäljen. Alkaa jo epäilyttää, että se tarkoituksella yrittää valita aina sen 'lyhyemmän jäljen'. Itse jäljestäminen sujui tarkasti ja varmasti. Loppupuolisko jäljestä oli vetisempää ja töytäreisempää maastoa, ja olin jokseenkin varma, että joku keppi nyt ainakin jää niihin lampareisiin. Vaan tielle saavuttaessa oli kuin olikin kaikki kepit taskussa.

Pisteitä siis maastosta kaikkiaan 195, tottiksesta 82 ja yhteensä 1-tulos 277 pistettä, koulutustunnus JK2 ja briardien jälkikokeen rotumestaruus!

Kokeen tuloksen kokonaisuudessaan löytyy SBry:n tulospalstalta.

Astutusmatka Saksaan

Novan pentusuunnitelmat pyörähtivät todenteolla käyntiin, kun teimme elokuun alussa astutusmatkan Saksaan. Urokseksi oli valittuna Haagin perheen omistama ja kasvattama Masco, jota lähdimme tapaamaan Lounais-Saksaan Hombergin kaupunkiin. Matka tehtiin autolla Baltian kautta, mikä oli tuttu reitti Novan neljän vuoden takaiselta astutusmatkalta Tsekkeihin.

Matka Oulusta Helsinkiin, autolautalla Tallinnaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan sujui joutuisasti. Puolassa matka eteni hitaammin rekkaruuhkien ja teiden huonon kunnon vuoksi. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat 'puolalaiset ohitukset', joissa vastuu oli kaikilla muilla paitsi ohittajalla itsellään. Tottuneesti ohitettava ja vastaantulijat siirtyivät tien laidoille, jolloin keskelle aukeni ikäänkuin kolmas kaista ohittajalle. Kätevää.


Saksan autobaanoilla sai vihdoin purkaa Puolan rekkajonoissa syntyneitä turhaumia ajamalla niin lujaa kuin autolla pääsi. Opelin mittari näytti parhaimmillaan 211 km/h. Määränpään lähestyessä Baltian tasaiset ja ankeahkot näkymät vaihtuivat Saksan upeisiin vuoristomaisemiin ja monikaistaiset autobaanat pieniin mutkitteleviin vuoristoteihin. Säät suosivat koko Saksassa vietetyn ajan hieman turhankin kuumalla auringonpaisteella elohopean huidellessa lähellä 30 astetta.


Mascon luona Hombergissa vierailimme viitenä iltana päivän hieman viilettyä. Komeissa maisemissa isossa lammashaassa koirat tapasivat toivotulla lopputuloksella kolmena peräkkäisenä iltana. Koirien heilasteltua siirryttiin istumaan iltaa Marionin ja Norbertin tarjoilujen, saksalaisten ruokien ja juomien, ääreen. Briardmaailman eroista ja yhtäläisyyksistä Suomessa ja Saksassa sekä Haagien kokemuksista 25 vuoden briardkasvatuksen ajalta riitti puheenaiheita.

Yhden helteisistä päivistä 'ulkoilimme' koirien kanssa Luxenburgissa, jonne Hombergista on vain 130 km ajomatka. Pientä päänvaivaa Hombergin seudulla aiheutti ulkoilumaastojen puute. Metsiköt olivat jyrkissä rinteissä ja kasvillisuuskin piikkiköynnöksineen hankalaa. Ei ihme, ettei Keski-Euroopassa tunneta pohjoismaisia maastolajeja.


Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Novan tytärtä, Rännin siskoa Rondaa, joka asuu aivan Tsekin tasavallan länsikärjessä, Saksan rajan ympäröimänä. Ronda lähti meiltä pikkupentuna maailmalle ja nyt pääsin ensikertaa tapaamaan sitä ja omistajaansa Lenkaa, joka on myös Novan äidin, Afra Black Suzanin, kasvattaja. Ronda tuntui olevan oikein avoin ja touhukas pikku briard, joka mielellään haasteli vieraita kepin vetoon. Perheen pojanviikareiden kanssa Ronda oli mitä parhaat kaverit, ja joukon jatkona arvokkaammin tallusteli vanha briardherra Verdih.


Rajanylitykset sujuivat koko matkan ajan näppärästi ilman jonotteluja, ja hieman villistä liikennekulttuuristakin selvittiin ilman kolhuja. Reissussa oltiin 11 päivää 31.7. - 10.8. ja matkamittariin kertyi 6700 kilometriä. Matkakuvat kuvagalleriassa.

Erkkarihulinaa

Tiina ja Jimi kyläilivät luonamme, kun briardien erikoisnäyttely ja mestaruustoko järjestettiin kotinurkillamme Virpiniemessä. Tokomestaruuskokeen järjestelyt saatiin hoidettua kunnialla, ja näyttelykehässä riitti katseltavaa pitkälle iltapäivään. Tapahtuman yhteydessä Jimi, Ränni ja Nova kävivät luovuttamassa verinäytteen Hannes Lohen koirageenitutkimukseen. Aivan päivän viimeisten koirien joukossa Ränni kävi pyörähtämässä Marlies Werkmeisterin arvosteltavana. Rännille rodun ainoana käyttöluokan narttuna tulokseksi hienosti ERI1.

"Kaunismuotoinen narttu. Tyypillinen pää, mutta hieman lyhyt kuono. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Lapa hieman jyrkkä. Rinta ja selkä erinomaiset. Häntä hieman niukka. Erinomainen karvapeitteen laatu ja varsin kaunis väri. Varsin hyvät liikkeet. Häntä hieman iloinen."



Sunnuntaipäivän hikoilimme metsässä jäljestellen ja tottiskentällä noutoja hioen. Jimi sai välillä treenata lujempaa otetta kapulasta vieraankin ohjaajan kanssa, mikä ei näyttänyt poikaa yhtään häkellyttävän. Lisää kuvia Jimin kapulatreenistä kuvagalleriassa.

Kemin yötön yö

Heti kauden alkajaisiksi kävimme Novan kanssa toteamassa sekä jälkikokeessa, etsintäkokeessa että erikoisjälkikokeessa, että jälki ei nyt kerta kaikkiaan kulje. Ensimmäisestä kokeesta sitä ei tietenkään voinut vielä uskoa, vaan kolme kertaa piti omapäisesti kokeilla. Novan ilmoittautuminen Kemin yöttömän yön kisoihin oli jo maksettu, mutta koska kirjekuori odotti vielä lähettämistä pöydällä, vaihdoin Novan tilalle Rännin ensimmäiseen kokeeseensa alokasluokan jäljelle. Ensin siis vaihdettiin epätoivoisesti lajia ja lopulta koiraa.

Rännin koepäivä alkoi kahden aikoihin tottiksella, josta yhden asentovirheen myötä pisteitä 89. Jäljet aloitettiin kokeen luonteen mukaisesti vasta illalla, joten tässä välissä oli hyvää aikaa katsella muiden suorituksia, käydä kisakavereiden kanssa kaupungilla syömässä ja hengailla muuten vain.

Jäljestys sujui mukavasti, mutta pari välikeppiä silti onnistuimme jättämään metsään - pisteitä yhteensä 126. Puolenyön aikaan oli vuorossa esineruutu, josta täydet 30p. Rännille näin hienosti ensimmäisestä jälkikokeestaan JK1 ja luokkavoitto 2-tuloksella 245 pistettä.

Sitä sun tätä

Viime aikoina on puuhasteltu kirjaimellisesti vähän sitä sun tätä. Viikonloput kalenterissa alkavat uhkaavasti täyttyä milloin minkäkin lajin riennoista.

Muutaman viestitreenin teimme heti edellisen viestiputken jatkoksi. Matkojen pidentämisessä edettiin aimo harppauksin 700 askeleeseen, mikä odotetusti alkoi näkyä häilyvyytenä koirien juoksuvarmuudessa: kukin koira jollain treenikerralla kokeili palata taipaleelta takaisin. Pohjatreeniä lyhyemmillä matkoilla pitäisi tehdä huomattavasti enemmän, mutta katsotaan nyt miten jatketaan sitten, kun aikaa viestin treenaamiseen taas löytyy. Hauska laji on kyllä tämäkin! Ihan oma jännityksensä on keskellä metsää odotella, alkaako horisontista lähestyä tuttu musta hahmo ...vai tuleeko radiopuhelimella ilmoitus 'palasi takaisin'.

Monen lajin välillä sukkuloidessa pitkäjänteisestä treenaamisesta ei näin alkukauden koesumassa ole tietoakaan. Kulloinkin edessä olevaan kokeeseen ehtii vain palautella lajia mieleen tehden yksittäisiä mahdollisimman selkeitä ja onnistuneita harjoituksia. Niinpä Nova on touhunnut metsäjäljellä, tämä viikko menee pääosin etsintähommissa ja ensi viikolla on vuorossa peltojälkeä - pikku matami itse on onneksi aivan yhtä innostunut kaikista aktiviteeteista.

Rännillä ei ole kokeita vielä tiedossa, mutta tasaista tahtia on käyty treenaamassa suojelua ja metsäjälkeä. Tottiksessa on tehty etenkin noutoja ja eteenmenoa, ja onpa viimein muistettu toisinaan ammuskellakin kentällä. Novan siivellä Ränni on (ohjaajan) ajan ja energian mukaan saanut osallistua tarkkuusetsintään ja henkilöhakuun. Saapa nähdä koska saadaan jotain koekuntoon asti ...ja milloin tulee eteen koe, johon ei ole aivan pakko päästä Novan kanssa.

Kotona koirilla on ollut päivisin ihmeteltävää, kun taloyhtiömme vesiputkiremontin merkeissä asunnossa on yleisavaimilla vieraillut työmies jos toinenkin. Porttien takaa olohuoneen ja keittiön puolelta koirat kommentoivat tulijoita muutamalla haukahduksella ja mutinalla, kunnes tapojensa mukaan Nova hakee lelun tyrkylle, josko se jollekin kelpaisi vaikkapa rapsutuksia vastaan, ja Ränni epäileväisenä asettuu loitommalle tarkkailemaan tilannetta.