Toiveikkaana kävimme Rännin kanssa ultrassa viikko sitten, kun viimeisimmästä astutuksesta oli täynnä 23 vuorokautta. Kaikeksi harmiksi massussa näytti kovin hiljaiselta, mutta aikaisesta ajankohdasta johtuen ei ollut takeita siitä että pentuja olisi sen paremmin kuin siitä että niitä ei olisi. Niinpä varattiin ilman muuta uusi ultraus viikon päähän.
Viikon ajan tietysti kotona seurailin mahdollisia merkkejä tiineydestä ja ultrapäivän lähestyessä olo kävi jopa melko luottavaiseksi Rännin nisien kasvaessa ja punertuessa ja masun aavistuksen jo pyöristyessä. Vaan eipä löytynyt ultran ruudulle pentuja näin 30 vuorokaudenkaan jälkeen. Eläinlääkäri halusi kuitenkin varata vielä uuden ajan viikon päähän.
En kyllä oikein jaksa uskoa, että pentuja enää löytyy. Nyt siis mennään ensi perjantaihin ilman isompia odotuksia, vaikka pienen pieni teoreettinen mahdollisuus kai on olemassa. Tosin luulisin, että siihen mennessä tilanne on kääntynyt jo silminnähdenkin selvästi suuntaan tai toiseen.
perjantai 19. syyskuuta 2008
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Suojuoksua
Oulun perinteiset kevään ja syksyn koiranäyttely pidettiin nyt yhtenä viikonloppuna, ja Rännikin tuli ilmoitettua näihin karkeloihin. Oulun seudulla on satanut viime aikoina niin paljon vettä, ettei raviradan keskusviheriö sitä kaikkea ollut pystynyt imemään. Niinpä lauantaina saatiin briardkehässäkin ravata pitkään heinään päässeessä, vettä lainehtivassa ja mudaksi mylläytyneessä pellossa slovenialaisen Rajko Rotnerin ihmeteltävänä. Rännin tuloksena KÄY EH1.
"Should be bigger and stronger. Good condition. Nice temperament. Medium strong head. Need more front angulation and stubstance. ??? moving. Need more coat. Good represented."
Lauantaista viisastuneena varustauduin sunnuntain kehään kumisaappailla. Niistä olikin paljon iloa, kun tällä kertaa saatiin vettä taivaan täydeltä. Sade kasteli joka paikan - mutta jee, sukat säilyi kuivana! Sunnuntain briardkehä oli paremmassa päässä viheriötä; nurtsi oli sopivan lyhyt ja vesikin imeytyi hieman paremmin. Rännille nyt kroatialaiselta Igor Selimovicilta KÄY ERI1 PN2 VASERT.
"Good format. Feminine. Good lines of head. Straight back. Good angulation. Good drive."
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Painokelvotonta
Meidän piti olla tänään Rännin kanssa Kemin yöttömän yön kisoissa jälkikokeessa. Vaan ei olla. Ollaan kotona parantelemassa käpälää, jonka Ränni tietysti kaikkien Murphyn lakien mukaan perjantai-iltapäivänä astui lasiin lähimetsikössä. Tuloksena neljän sentin viilto etujalan isoimmassa anturassa. Tekisi taas mieli kuristaa lähitienoon kakarat.
Jälkikokeeseen osallistuminen meni harakoille, ja saapa nähdä voidaanko viikon päästä leirilläkään tehdä muuta kuin peltojälkeä. Kylläpä ottaa päähän. Oikeen vituttaa.
Jälkikokeeseen osallistuminen meni harakoille, ja saapa nähdä voidaanko viikon päästä leirilläkään tehdä muuta kuin peltojälkeä. Kylläpä ottaa päähän. Oikeen vituttaa.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Oranssi vinkusiili
Tulipa spooky olo, kun huomasin oranssin vinkusiilin sängyn päällä. Sen, jota kumpikin koira inhoaa ja joka on saanut hautautua ison kukkaruukun pohjimmaiseksi muiden lelujen alle. Omat koirat eivät vapaaehtoisesti vinkusiiliin koske, joten kuka on käynyt täällä siirtelemässä tavaroita?
Selvisihän se sitten. Novan astutuksesta on kulunut kokolailla tarkalleen 63 vuorokautta ja nyt se on synnyttänyt yhden potran pennun, oranssin vinkusiilin. Aika huolettomasti Nova tuntuu tätä pentuaan hoitavan. Siilirassu lojuu milloin missäkin, ja vain joskus muistaessaan Nova käy sitä vähän ihmettelemässä tai kantaa sen eri paikkaan.
Tiina on odottanut pentua kuin kuuta nousevaa, joten häneltä piti vielä varmistaa, että värillähän ei siis ollut väliä, eikä isommin muullakaan ulkomuodolla. Jos on ensimmäinen kasvatti erikoisen värinen, niin tämä vasta erikoinen onkin!
Kaksi astutusmatkaa Saksaan, tuhansia matkustettuja kilometrejä, tuhansia säästettyjä, lainattuja, huijattuja ja varastettuja euroja ja tuloksena oranssi vinkusiili! Noh, kyllä tämä nyt jo jaksaa vähän naurattaakin. :)
Selvisihän se sitten. Novan astutuksesta on kulunut kokolailla tarkalleen 63 vuorokautta ja nyt se on synnyttänyt yhden potran pennun, oranssin vinkusiilin. Aika huolettomasti Nova tuntuu tätä pentuaan hoitavan. Siilirassu lojuu milloin missäkin, ja vain joskus muistaessaan Nova käy sitä vähän ihmettelemässä tai kantaa sen eri paikkaan.
Tiina on odottanut pentua kuin kuuta nousevaa, joten häneltä piti vielä varmistaa, että värillähän ei siis ollut väliä, eikä isommin muullakaan ulkomuodolla. Jos on ensimmäinen kasvatti erikoisen värinen, niin tämä vasta erikoinen onkin!
Kaksi astutusmatkaa Saksaan, tuhansia matkustettuja kilometrejä, tuhansia säästettyjä, lainattuja, huijattuja ja varastettuja euroja ja tuloksena oranssi vinkusiili! Noh, kyllä tämä nyt jo jaksaa vähän naurattaakin. :)
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Hellepäivän uurastusta
Eilisen hellepäivän vietimme Rännin kanssa jälkikokeessa uurastaen. Varasin koepaikan Novaa ajatellen, mutta päädyin kuitenkin ilmoittamaan kokeeseen Rännin. Nova astutettiin huhtikuussa ja on nyt tyhjäksi jäämisestä huolimatta 'synnytyksen' lähestyessä hieman löysän oloinen, joten ei muuta kuin reservistä tytär kehiin.
Aamutuimaan kokoonnuimme Haapalehdossa muut vartin yli kahdeksan ja minä tyylikkäästi vartin myöhässä, ja siirryimme sitten jälkimaastoihin Sanginjoelle. Janaa ei ole tullut treenattua tälle kevättä ollenkaan, ja se näkyi. Alkuun tuli vähän siksakkia ja loppuun sukuvika eli takajälki. Kunhan suunta saatiin oikeaksi, Ränni työskenteli varsin mukavasti ja minä sain keräillä sen ilmaisemana kaikki kuusi keppiä taskuun. Janan lisäksi treenilistalle meni kulmatyöskentely, mikä Rännillä yleensä on ollut varsin tarkkaa. Nyt tuntui kuin jäljellä olisi ollut ainakin seitsemän piikkiä, kun Ränni meni ysikymppisetkin hieman yli ja joutui palaamaan jyrkästi takaisinpäin selvittäessään uuden suunnan.
Esineruudusta nousi kaksi esinettä kahdella pistolla aika nopeasti, mutta kolmatta esinettä etsittiinkin sitten koko loppu aika. Koska kaksi esinettä nousi laidoilta, olin päätellyt, että kolmannen täytyy olla melkolailla keskellä. Kutsuin siis koiran pois kun se kuppaili jotain samalla suunnalla, mistä oli jo yhden esineen tuonut. Ja siellähän se kolmas esine olisi ollut. Argh! Työskentely oli kuitenkin helteiset olosuhteetkin huomioiden erinomaista.
Metsän siimeksestä siirryttiin sitten Haukiputaalle SPL-alaosaston kentälle tottisosuuteen. Kymmenestä koirasta kuusi keskeytti maastossa, joten tottispareja oli vain kaksi. Ränni suoritti kuviot virkamiesmäiseen tyyliinsä tänään aivan näpsäkkäästi. Vikalistalle meni seisomisen asentovirhe, henkilöryhmän hämmennys ja kosketukset hyppynoudossa. Luoksetulot ja noudot olivat suht korrekteja ja täpöllä suoraan tehty eteenmeno oli ihan komea piste i:n päälle.
Rännille siis maastosta 184 ja tottiksesta 90, eli JK3-koulutustunnus 1-tuloksella 274 pistettä - ensimmäinen kiinnitys käyttövalioon on plakkarissa! JIPPII!
Aamutuimaan kokoonnuimme Haapalehdossa muut vartin yli kahdeksan ja minä tyylikkäästi vartin myöhässä, ja siirryimme sitten jälkimaastoihin Sanginjoelle. Janaa ei ole tullut treenattua tälle kevättä ollenkaan, ja se näkyi. Alkuun tuli vähän siksakkia ja loppuun sukuvika eli takajälki. Kunhan suunta saatiin oikeaksi, Ränni työskenteli varsin mukavasti ja minä sain keräillä sen ilmaisemana kaikki kuusi keppiä taskuun. Janan lisäksi treenilistalle meni kulmatyöskentely, mikä Rännillä yleensä on ollut varsin tarkkaa. Nyt tuntui kuin jäljellä olisi ollut ainakin seitsemän piikkiä, kun Ränni meni ysikymppisetkin hieman yli ja joutui palaamaan jyrkästi takaisinpäin selvittäessään uuden suunnan.
Esineruudusta nousi kaksi esinettä kahdella pistolla aika nopeasti, mutta kolmatta esinettä etsittiinkin sitten koko loppu aika. Koska kaksi esinettä nousi laidoilta, olin päätellyt, että kolmannen täytyy olla melkolailla keskellä. Kutsuin siis koiran pois kun se kuppaili jotain samalla suunnalla, mistä oli jo yhden esineen tuonut. Ja siellähän se kolmas esine olisi ollut. Argh! Työskentely oli kuitenkin helteiset olosuhteetkin huomioiden erinomaista.
Metsän siimeksestä siirryttiin sitten Haukiputaalle SPL-alaosaston kentälle tottisosuuteen. Kymmenestä koirasta kuusi keskeytti maastossa, joten tottispareja oli vain kaksi. Ränni suoritti kuviot virkamiesmäiseen tyyliinsä tänään aivan näpsäkkäästi. Vikalistalle meni seisomisen asentovirhe, henkilöryhmän hämmennys ja kosketukset hyppynoudossa. Luoksetulot ja noudot olivat suht korrekteja ja täpöllä suoraan tehty eteenmeno oli ihan komea piste i:n päälle.
Rännille siis maastosta 184 ja tottiksesta 90, eli JK3-koulutustunnus 1-tuloksella 274 pistettä - ensimmäinen kiinnitys käyttövalioon on plakkarissa! JIPPII!
maanantai 10. syyskuuta 2007
Rotumestaruus!
Osallistuimme Rännin kanssa briardien, bouvierien ja beauceronien yhteiseen PK-mestaruuskokeeseen Laukaalla. Aamulla aloitimme tottelevaisuudella, josta Rännille ailahtelevalla suorituksella 82 pistettä. Esineruutu oli aivan 'kisakeskuksen' läheisyydessä, joten sinne päästiin nopsasti heti tottiksen jälkeen. Kaksi esinettä Ränni pinkaisikin metsästä ihan muitta mutkitta, joten siitä ansaitusti täydet 30 pistettä.
Jälkien suhteen oli onni myöten ja saimme varsin mukavan näköisen satumestämaaston. Janalla Ränni eteni suoraviivaisesti, mutta otti taas takajäljen. Alkaa jo epäilyttää, että se tarkoituksella yrittää valita aina sen 'lyhyemmän jäljen'. Itse jäljestäminen sujui tarkasti ja varmasti. Loppupuolisko jäljestä oli vetisempää ja töytäreisempää maastoa, ja olin jokseenkin varma, että joku keppi nyt ainakin jää niihin lampareisiin. Vaan tielle saavuttaessa oli kuin olikin kaikki kepit taskussa.
Pisteitä siis maastosta kaikkiaan 195, tottiksesta 82 ja yhteensä 1-tulos 277 pistettä, koulutustunnus JK2 ja briardien jälkikokeen rotumestaruus!
Kokeen tuloksen kokonaisuudessaan löytyy SBry:n tulospalstalta.
Jälkien suhteen oli onni myöten ja saimme varsin mukavan näköisen satumestämaaston. Janalla Ränni eteni suoraviivaisesti, mutta otti taas takajäljen. Alkaa jo epäilyttää, että se tarkoituksella yrittää valita aina sen 'lyhyemmän jäljen'. Itse jäljestäminen sujui tarkasti ja varmasti. Loppupuolisko jäljestä oli vetisempää ja töytäreisempää maastoa, ja olin jokseenkin varma, että joku keppi nyt ainakin jää niihin lampareisiin. Vaan tielle saavuttaessa oli kuin olikin kaikki kepit taskussa.
Pisteitä siis maastosta kaikkiaan 195, tottiksesta 82 ja yhteensä 1-tulos 277 pistettä, koulutustunnus JK2 ja briardien jälkikokeen rotumestaruus!
Kokeen tuloksen kokonaisuudessaan löytyy SBry:n tulospalstalta.
lauantai 11. elokuuta 2007
Astutusmatka Saksaan
Novan pentusuunnitelmat pyörähtivät todenteolla käyntiin, kun teimme elokuun alussa astutusmatkan Saksaan. Urokseksi oli valittuna Haagin perheen omistama ja kasvattama Masco, jota lähdimme tapaamaan Lounais-Saksaan Hombergin kaupunkiin. Matka tehtiin autolla Baltian kautta, mikä oli tuttu reitti Novan neljän vuoden takaiselta astutusmatkalta Tsekkeihin.
Matka Oulusta Helsinkiin, autolautalla Tallinnaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan sujui joutuisasti. Puolassa matka eteni hitaammin rekkaruuhkien ja teiden huonon kunnon vuoksi. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat 'puolalaiset ohitukset', joissa vastuu oli kaikilla muilla paitsi ohittajalla itsellään. Tottuneesti ohitettava ja vastaantulijat siirtyivät tien laidoille, jolloin keskelle aukeni ikäänkuin kolmas kaista ohittajalle. Kätevää.
Saksan autobaanoilla sai vihdoin purkaa Puolan rekkajonoissa syntyneitä turhaumia ajamalla niin lujaa kuin autolla pääsi. Opelin mittari näytti parhaimmillaan 211 km/h. Määränpään lähestyessä Baltian tasaiset ja ankeahkot näkymät vaihtuivat Saksan upeisiin vuoristomaisemiin ja monikaistaiset autobaanat pieniin mutkitteleviin vuoristoteihin. Säät suosivat koko Saksassa vietetyn ajan hieman turhankin kuumalla auringonpaisteella elohopean huidellessa lähellä 30 astetta.
Mascon luona Hombergissa vierailimme viitenä iltana päivän hieman viilettyä. Komeissa maisemissa isossa lammashaassa koirat tapasivat toivotulla lopputuloksella kolmena peräkkäisenä iltana. Koirien heilasteltua siirryttiin istumaan iltaa Marionin ja Norbertin tarjoilujen, saksalaisten ruokien ja juomien, ääreen. Briardmaailman eroista ja yhtäläisyyksistä Suomessa ja Saksassa sekä Haagien kokemuksista 25 vuoden briardkasvatuksen ajalta riitti puheenaiheita.
Yhden helteisistä päivistä 'ulkoilimme' koirien kanssa Luxenburgissa, jonne Hombergista on vain 130 km ajomatka. Pientä päänvaivaa Hombergin seudulla aiheutti ulkoilumaastojen puute. Metsiköt olivat jyrkissä rinteissä ja kasvillisuuskin piikkiköynnöksineen hankalaa. Ei ihme, ettei Keski-Euroopassa tunneta pohjoismaisia maastolajeja.
Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Novan tytärtä, Rännin siskoa Rondaa, joka asuu aivan Tsekin tasavallan länsikärjessä, Saksan rajan ympäröimänä. Ronda lähti meiltä pikkupentuna maailmalle ja nyt pääsin ensikertaa tapaamaan sitä ja omistajaansa Lenkaa, joka on myös Novan äidin, Afra Black Suzanin, kasvattaja. Ronda tuntui olevan oikein avoin ja touhukas pikku briard, joka mielellään haasteli vieraita kepin vetoon. Perheen pojanviikareiden kanssa Ronda oli mitä parhaat kaverit, ja joukon jatkona arvokkaammin tallusteli vanha briardherra Verdih.
Rajanylitykset sujuivat koko matkan ajan näppärästi ilman jonotteluja, ja hieman villistä liikennekulttuuristakin selvittiin ilman kolhuja. Reissussa oltiin 11 päivää 31.7. - 10.8. ja matkamittariin kertyi 6700 kilometriä. Matkakuvat kuvagalleriassa.
Matka Oulusta Helsinkiin, autolautalla Tallinnaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan sujui joutuisasti. Puolassa matka eteni hitaammin rekkaruuhkien ja teiden huonon kunnon vuoksi. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat 'puolalaiset ohitukset', joissa vastuu oli kaikilla muilla paitsi ohittajalla itsellään. Tottuneesti ohitettava ja vastaantulijat siirtyivät tien laidoille, jolloin keskelle aukeni ikäänkuin kolmas kaista ohittajalle. Kätevää.
Saksan autobaanoilla sai vihdoin purkaa Puolan rekkajonoissa syntyneitä turhaumia ajamalla niin lujaa kuin autolla pääsi. Opelin mittari näytti parhaimmillaan 211 km/h. Määränpään lähestyessä Baltian tasaiset ja ankeahkot näkymät vaihtuivat Saksan upeisiin vuoristomaisemiin ja monikaistaiset autobaanat pieniin mutkitteleviin vuoristoteihin. Säät suosivat koko Saksassa vietetyn ajan hieman turhankin kuumalla auringonpaisteella elohopean huidellessa lähellä 30 astetta.
Mascon luona Hombergissa vierailimme viitenä iltana päivän hieman viilettyä. Komeissa maisemissa isossa lammashaassa koirat tapasivat toivotulla lopputuloksella kolmena peräkkäisenä iltana. Koirien heilasteltua siirryttiin istumaan iltaa Marionin ja Norbertin tarjoilujen, saksalaisten ruokien ja juomien, ääreen. Briardmaailman eroista ja yhtäläisyyksistä Suomessa ja Saksassa sekä Haagien kokemuksista 25 vuoden briardkasvatuksen ajalta riitti puheenaiheita.
Yhden helteisistä päivistä 'ulkoilimme' koirien kanssa Luxenburgissa, jonne Hombergista on vain 130 km ajomatka. Pientä päänvaivaa Hombergin seudulla aiheutti ulkoilumaastojen puute. Metsiköt olivat jyrkissä rinteissä ja kasvillisuuskin piikkiköynnöksineen hankalaa. Ei ihme, ettei Keski-Euroopassa tunneta pohjoismaisia maastolajeja.
Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Novan tytärtä, Rännin siskoa Rondaa, joka asuu aivan Tsekin tasavallan länsikärjessä, Saksan rajan ympäröimänä. Ronda lähti meiltä pikkupentuna maailmalle ja nyt pääsin ensikertaa tapaamaan sitä ja omistajaansa Lenkaa, joka on myös Novan äidin, Afra Black Suzanin, kasvattaja. Ronda tuntui olevan oikein avoin ja touhukas pikku briard, joka mielellään haasteli vieraita kepin vetoon. Perheen pojanviikareiden kanssa Ronda oli mitä parhaat kaverit, ja joukon jatkona arvokkaammin tallusteli vanha briardherra Verdih.
Rajanylitykset sujuivat koko matkan ajan näppärästi ilman jonotteluja, ja hieman villistä liikennekulttuuristakin selvittiin ilman kolhuja. Reissussa oltiin 11 päivää 31.7. - 10.8. ja matkamittariin kertyi 6700 kilometriä. Matkakuvat kuvagalleriassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)