Aurinko!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä parin tuhannen sanan perustelu, miksi tänään ei treenailla - ei ainakaan hallissa tai kotona. Aurinkoa, merenjäätä horisonttiin asti ja perinteinen napakelkkakin paikoillaan. Ja mikä parasta, nämä näkymät aukeaa 500 metrin päässä kotiovesta.

Ystävänpäivä

Ystävänpäivänä oli todella hieno sää, joten aivan viime hetkillä piti vielä kiirehtiä ulos nauttimaan päivän viimeisistä auringonsäteistä ja hohtavista hangista. Tänä vuonna ystävänpäivä sattui laskiaissunnuntaille, joten toki mukaan otettiin koirien - ja ehkä vähän emännänkin O:) - riemuksi mäenlaskuvehkeet.

Tursakkeista kaikkein hauskinta taisi kuitenkin olla keskinäinen köydenveto.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Aloitetaan kuitenkin vanhoista kujeista, eli viime vuoden tapahtumista.

Viime vuoden (ja muutaman edeltävänkin vuoden) odotetuin tapahtuma oli tietysti pentue. Rännin kanssa teimme huhtikuussa astutusmatkan Tsekkeihin. Viiletimme yhteensä pari viikkoa omalla autolla pitkin Eurooppaa kesäisissä lomatunnelmissa. Vietimme ensimmäisen viikon kennel Bar-Bar Beskydyssa tapaamassa sulhaseksi valittua Irausta. Kotimatkalla vierailimme Tsekeissä asuvan kasvatin, Rännin siskon Rondan, luona ja poikkesimme viikonlopuksi katsomaan Saksan briardyhdistyksen mestaruuskisoja Hofgeismarissa.

Onnistuneen matkan tuloksena Ränni synnytti juhannusviikonloppuna viisi pontevaa pentua. Kesän päätähtinä meillä touhuilivatkin kauan toivotut pikkuiset briardin alut. Pentujen kehitystä seuraten ja niiden kanssa puuhastellen sain viettää aikamoisen unelmakesän! Ipanoista musta narttupentu Varis jäi kotiin meidän iloksi ja sisarukset saivat omat hyvät kodit Oulusta, Jäälistä, Kajaanista ja Villähteeltä.

Ränni vietti kauden pentukatraansa merkeissä, joten palveluskoiraharrastukset jäivät aika vähiin. Syksyllä käytiin kuitenkin piirinmestaruuskokeessa, josta Rännille tulokseksi JK3 ja viides sija.

Nova kunnostautui koekentillä sitten senkin edestä tehden aivan huikean hienon kauden. Kesäkuussa osallistuimme isoon yöttömän yön palveluskoirakokeeseen, josta Novalle kokeen parhaalla pistemäärällä etsintäkokeesta koulutustunnus EK2 ja briardien rotumestaruus. Elokuussa Nova voitti myös briardien tokomestaruuden erikoisvoittajaluokan 1-tuloksella. Syyskuussa oli vuorossa etsintäkokeen piirinmestaruuskoe, josta Novalle tulokseksi EK3 ja neljäs sija. Lokakuussa kauden loppuhuipennukseksi Nova sai jälkikokeesta koulutustunnuksen JK3 käyttövalionarvoon oikeuttavalla 1-tuloksella. Niinpä marraskuussa Novasta tuli tottelevaisuusvalion ja muotovalion lisäksi myös käyttövalio ja samalla briardien ensimmäinen kolmoisvalio!

Vuosi meni siis varsin mukavissa merkeissä, mutta ei niin paljon iloa, etteikö jotain suruakin. Elokuun lopulla V-pentujen isä Iraus menehtyi vatsalaukunkiertymään. Tapahtunut oli suuri suru omistajalle ja kasvattajalle ja tietysti myös meille. V-pentue jäi Irauksen ainoaksi pentueeksi.




Sitten uuteen vuoteen ja mitä siltä uskaltaisikaan toivoa.

Variksen kanssa tekemistä riittää niin paljon kuin vain itse jaksaa puuhastella. Jäljestämistä, esineruutua, henkilöhakua ja tottista on varmasti treenilistalla, ja sen lisäksi juniori-ikäisellä riittää omaksumista ihan arkisemmissakin käytöstavoissa. Iän puolesta kokeisiin päästäisiin jo tällä kaudella, mutta käytännössä niistä ei ennen vuotta 2011 edes haaveilla.

Rännillä on yksi käyttövaliotulos, joten ensisijaisesti koetetaan jäljestää niitä kahta puuttuvaa. Lisäksi olisi tietysti mukava vihdoin saada 1-luokan tulos myös muista treenaamistamme lajeista. Etsintäkokeen, hakukokeen ja erikoisjälkikokeen osalta sen ei pitäisi olla mikään mahdottoman kaukainen haave.

Nova täyttää maaliskuussa jo pyöreät 10 vuotta, joten tälle uskomattomalle once-in-a-lifetime -pikkumustalle toivon ennenkaikkea terveyttä ja elämäniloa. Sopivaksi kisatavoitteeksi voisi vetereälle veteraanille nimetä erikoisjälkikokeen 2-luokan, joten katsotaan lohkeaisiko jostain vielä paalupaikka ensi kesänä.

Omien koirien treenaamisen ja koekäyntien lisäksi on tänä vuonna odotettavissa paljon muutakin toimintaa. Innolla odotan jo tulevan kauden pentutapaamisia, leirejä ja kisamatkoja niin turistina kuin kilpailijana. Tulisipa jo kesä!

Kuuraparrat

Uuteen vuoteen on edetty hienossa talvisäässä - lunta on riittämiin ja pakkasta jo liikaakin! Kuurapartoja ei tietysti pakkanen hidasta ja itsekin tarkenee hyvin, kun pysyy liikkeessä. Pienikin tuulenvire vain nipistelee kasvoja aika nopeasti. Normaalit ulkoilulenkit on kuitenkin käyty pakkasista huolimatta.

Tänä jouluna meillä kävi hieman etuajassa IT-taitoinen joulupukki, joka laittoi vanhan ja vaivaisen tietokoneeni kuntoon. Ei tainnut vanhasta koneesta jäädä käyttöön juuri muuta kuin kotelo. Aattoiltana vierailtiin Vihiluodossa vaihtamassa lahjat ja syömässä perinteiset jouluruuat. Variskin touhuili kylässä sujuvasti isompien vanavedessä.

Vuoden viimeisenä iltana käytiin katsomassa James Cameronin Avatar 3D-näytöksenä. Juoni ei ollut ihmeellinen, mutta visuaalisesti oli hieno elokuva! Vuosi vaihtui uuteen koirien kanssa remmikävelyllä rakettien välkkeessä. Varis ja Veeti ensikertalaisina uuden vuoden viettäjinä eivät olleet paukkeista ja välkkeistä millänsäkään, ja hyvin kuulosti vuosi vaihtuneen muillakin sisaruksilla.

Tuho-osasto

Nova sai viime talvena Hurtan vanhaa mallistoa olevan takin, jota se on pitänyt aina kovimmilla pakkasilla. Itse se ei ulkoillessa näytä takkia kaipaavan, mutta ainakin omaa mieltä lämmittää, kun veteraanin selkä on suojattu. Pitkin metsiä porhaltaessa nimittäin selkään jakauksen kohdalle tarttuu aina lunta, joka autossa sitten sulaa ja jossain poiketessa ja auton viiletessä taas jäätyy. Ajatuskin kylmää, etenkin kun on pannut merkille, että iän myötä lihasmassa on alkanut hiljakseen huveta.

Tänä talvena Novan takin kauluksesta on ajomatkojen aikana kummallisesti kadonnut isoja paloja...



"Nyt en ymmärrä. Sekö ei ollut tuollainen jo valmiiksi?"

Lajinvaihto

Jälkitreenit jäivät talvitauolle marraskuun alkupuolella. Varis jäljesti silloin reilun 80 askeleen mittaisia peltojälkiä, joissa oli pari kulmaa ja joka askeleella pieni kuutio koiranmakkaraa. Into, kestävyys ja keskittyminen olivat pennulla kohdallaan, joten tästä jatketaan sitten keväällä juniorin kanssa.

Nyt kun jäljestäminen on talvitauolla, ollaan Variksen kanssa treenattu jonkin verran henkilöhakua - siinä ei vähäinen määrä lunta haittaa ja alkeisharjoituksia voi tehdä yhdelläkin maalimiehellä. Joskus syksyllä ihan pikkupentuna tehtiin näköärsykkeillä pari vimmatun vauhdikasta hakupistoa ja ihan samoilla eväillä on nyt jatkettu. Varis on saanut nähdä keskilinjalta maalimiehen lähdön ja piiloutumisen metsään ja pinkonut sitten maalimiehen luokse ahmimaan kissanruokapalkkansa. Minä olen hakenut Variksen piilolta takaisin keskilinjalle ja aluetta hieman eteenpäin siirryttyä on tehty uusi pisto.

Melko nopeasti pistoissa oli mittaa se reilu 50 metriä, näköärsykkeitä hyvin vähän, jos lopuksi ollenkaan ja viive lähetykseen suurempi. Variksesta tämä on ollut tosi hauskaa ja sillä on hyvä usko painella kuin rasvattu salama osoitettuun suuntaan. Vaikka se tavallisesti onkin ihmisiä kohtaan hyvin varovainen, niin kiihkoa ja potkua riittää siinä määrin, ettei se ole tässä touhussa näkynyt vieraillakaan maalimiehillä. Pitää ensi kesänä sitten katsoa, tarvitseeko nenän avaamiseen kiinnittää erityistä huomiota.

Näissä kuvissa ollaan maalimiehen piiloutumisen kannalta hieman haastavassa maastossa...

Valiopostia

Sähköpostiin kopsahti innolla odotettua postia eli vahvistus Novalle 23.11.2009 myönnetystä käyttövalionarvosta. Siinä se nyt virallisesti on! Samalla Novasta tuli briardien ensimmäinen kolmoisvalio, kun se ennestään on jo tottelevaisuusvalio ja muotovalio.

Vuonna 2000 nimesin sähköpostissa Variksen isosetän omistajalle Anne-Riitalle pikku-Novan vaatimattomaksi tulevaisuudensuunnitelmaksi tottelevaisuus-, käyttö-, agility- ja muotovalionarvon. Arvelin muotovalion ja agilityvalion vaikeimmiksi saavuttaa. Ensimmäisessä on koiran ja toisessa ohjaajan osuus hyvin merkittävä, eikä kummassakaan toinen pysty paljonkaan asiaa omilla ominaisuuksillaan paikkaamaan. Millään jäätävällä vakavuudella ei tavoitteita asetettu - ehkä paremminkin voisi puhua haaveista. Pentu tuntui innokkaalta ja lahjakkaalta ja itsellä oli pitkän odottamisen jälkeen intoa ja halu oppia kaikki se, mistä ei ollut aiempaa kokemusta.

Agilityharrastus meiltä jäi, mutta muut valionarvot todellakin toteutui. Niihin ei ole pyritty hammasta purren ja tavoitteet takaraivossa jyskyttäen. Niihin on taivallettu pitkä ja vaiheikas opintomatka yksi polun mutka kerrallaan, ja se matka on ollut tärkeämpää kuin päämäärä. Toisinaan ne haaveetkin sitten vain toteutuvat.
Tässä kaikki tämänhetkiset FI KVA -briardit:

1995 Zodiac Wizard Locuste (viesti)

1998 Zodiac Wizard Lucille (haku)

2000 Amadea Krasna Celebrita (haku)

2009 Charone Gasaron (jälki)