Vettä, loskaa ja rapaa - siinä viime viikon päällimmäiset kuulumiset! Sopivien ulkoilureittien löytäminen alkaa olla haastavaa, kun moottorikelkan jäljet upottavat ja polut ovat pehmenneet vesisohjoksi. Pyörätiet ovat jo kuivat, mutta remmikävelyt eivät oikein tyydytä turrien liikunnantarvetta. Pakon edessä on sitten harrastettu vähän molempia ja ulkoilun sijaan yritetty touhuilla enemmän treenihallissa.
Variksen kanssa on leikkimisen lomassa tehty vähän sivulletuloja, lyhyitä seuraamisia, maahanmenoja ja ylipäätään yritetty totutella ajatukseen, että lelupalkka tulee vasemmasta kainalosta suoraan suuhun - tai otsaan. Merkille menoa on vauhditettu tekemällä sitä lelulle menona. Jostain syystä halu ja nopeus syöksyä heitettyyn leluun tai etäämpänä olevaan leluun ei ole ainakaan vielä ihmeellinen, vaikka minun käsistä ja ympäriltä Varis saalistaakin lelua sähäkästi. Toivottavasti se heitetyn lelun hulluus sieltä vielä kehittyy.
Novakin on päässyt energian purkamisen nimissä halliin puuhastelemaan. Perusasento liian edessä ja edistäminen seuraamisessa korostuvat nyt itselle, kun on tottunut Variksen huomattavasti takempaan sijoittumiseen. Mutta pikku hippiäinen on yritteliäisyydessään ja touhukkuudessaan niin paras, että viis pienistä tai vähän suuremmistakaan tekniikkavirheistä. Mistä ihmeestä minä saan tuollaisen toisen Novan?
perjantai 9. huhtikuuta 2010
torstai 25. maaliskuuta 2010
Runtelin laavu
Eilen ajattelin hyödyntää hyvän kelin ja hiihdellä Isoniemestä merenjäätä pitkin Rivinnokan laavulle. Vaan eihän se ihan niin helposti käynytkään. Ajelin aikani Isoniemessä etsien moottorikelkan uraa tai muuta sopivaa väylää merenjäälle jalkautumiseen, mutta välissä oli aina umpihanki tai asumuksia pihapiireineen. Lopulta tein suunnitelmanmuutoksen ja hiihtoretki vaihtui pikkuruiseen patikkamatkaan Runtelin laavulle, joka on Perämeren korkeimmalla harjulla. Mukava retki tuli tästäkin - tosin mistäpä ei tulisi, kun repussa on termarillinen kuumaa kaakaota ja notskimakkarat. Eikä tursaillakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan, että ulkoilun lisäksi sai vielä makkaraakin. Varis toki ehti omatoimisesti hörpätä palan painikkeeksi kupillisen kaakaotakin. Sukset sai vielä jäädä autoon odottamaan, että joku päivä tehdään se hiihtoretkikin!
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Leikkikuvia
Sunnuntaina suunnattiin loistavan aurinkoisessa säässä kameran ja koirien kanssa Annalankankaalle. Turrit päästettiin vauhtiin ja kamera laitettiin laulamaan - ja tallennettua saatiinkin niin vauhtia kuin jokunen "vaarallinen" tilannekin. Lisää Rännin, Variksen, Veetin ja Novan sinkoilua kuvagalleriassa.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Treenailut
Viime treenikuulumisista on kuukausi, joten hatarasta muistista saa taas palautella mieleen viimeaikaisia puuhasteluita.
Pariin kertaan olen illalla ajellut Linnanmaalle ja hyödyntänyt yliopiston aurattuja ja valaistuja parkkialueita. Rännin kanssa on tehty ohjatun, neliökävelyn ja ruudun pieniä osasia. Varis on opetellut leikkimään narupallolla ja tekemään sivulletuloa, perusasentoa ja maahanmenoja narupallopalkalla. Nova on vuorollaan humputellut merkkiä ja ruutua lähinnä energianpurkamisen nimissä. Samalla reissulla on ollut kätevä poiketa Variksen kanssa remmikävelylle Kaijonharjun pienelle ostarille. Niin ikään on pari kertaa käyty treenaamassa iltamyöhällä kotikylän kaupan parkkipaikalla. Aurattua ja valaistua kenttää on siinäkin, mutta paikoin pahuksen liukkaaksi tallautuneena.
Kotona on treenattu vain Variksen kanssa ja ohjelmassa on ollut vasemman käden laskeminen alas. Variksen pää jää minun ja käden väliin, mikä näyttää ja tuntuu hieman oudolta. Vanhemmat koirat ovat edistäneet niin perusasennossa kuin seuraamisessa, joten käsikin on ollut lähinnä koiran sä'än tai selän yllä. Namia olen pitänyt joskus oikeassa ja useimmiten vasemmassa kädessä, mistä huolimatta Varis osaa hyvin pitää kontaktin ylhäällä ja vasta palkkasanasta saa palkan kädestä.
Viime perjantaina ja lauantaina käytiin treenaamassa hallissa ja saatiin liikkeenohjaajantekelekin mukaan. Rännin kanssa tehtiin tietysti vain liikkurointia vaativia liikkeitä ja niistä tunnaria ja ohjattua. Tunnaria ei ole tehty miesmuistiin ja se näkyi ensimmäisessä kerrassa, kun riepu ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan. Toihan se lopulta oman ja siitä palkkaamaan päästyä seuraavat toistot sujuivat jo hyvin. Lauantain treeneissä sitten sujui ensimmäinen tunnarikin heti kohtuullisesti, mutta kyllä noita ensimmäisiä kertoja tarvitaan paljon lisää. Ohjatussa perjantaina päästin merkiltä kapulalle ja palkkasin vauhtinoudosta. Merkille meno vain alkaa tosi helposti jäätyä, vaikka sitä seuraava kapulalle pääsy onkin hirmuisen hauskaa. Lauantaina tehtiinkin sitten ohjatun liikkisrituaalit, mutta palkkaa vain merkille menosta, ja alkoihan se kooma siitä hälvetä.
Variksen kanssa tehtiin perusasentoa, sivulletuloa ja maahanmenoa pallopalkalla ja tapailtiin muutaman askeleen seuraamisia käsi alhaalla. Tarkkana saa olla, että saa ipanan pysymään oikealla paikalla ja oikeassa asennossa ilman tuttia. Hyppy oli jäänyt hyvin mieleen. Varis paineli halukkaasti esteen yli, joten joukkoon ujutin pari kertaa, jolloin en heti heittänyt palloa vaan Varis hypättyään seisahtui kuulostelemaan mihin pallo lentää, annoin seisahtumiskäskyn ja heitin pallon palkaksi. Lauantaina hallissa oli poikkeuksellisesti agilityesteet levällään kentällä, joten toki tilaisuus käytettiin hyväksi ja niin Rännin kuin Variksen kanssa otettiin ihan hauskanpidon nimissä muutama este. Reippaasti Varis paineli uusina esteinä korkean renkaan, täyden pujottelun ja pussin. Ennestään tuttuina juttuina otettiin mutkaputki, puomi ja A-este.
Pariin kertaan olen illalla ajellut Linnanmaalle ja hyödyntänyt yliopiston aurattuja ja valaistuja parkkialueita. Rännin kanssa on tehty ohjatun, neliökävelyn ja ruudun pieniä osasia. Varis on opetellut leikkimään narupallolla ja tekemään sivulletuloa, perusasentoa ja maahanmenoja narupallopalkalla. Nova on vuorollaan humputellut merkkiä ja ruutua lähinnä energianpurkamisen nimissä. Samalla reissulla on ollut kätevä poiketa Variksen kanssa remmikävelylle Kaijonharjun pienelle ostarille. Niin ikään on pari kertaa käyty treenaamassa iltamyöhällä kotikylän kaupan parkkipaikalla. Aurattua ja valaistua kenttää on siinäkin, mutta paikoin pahuksen liukkaaksi tallautuneena.
Kotona on treenattu vain Variksen kanssa ja ohjelmassa on ollut vasemman käden laskeminen alas. Variksen pää jää minun ja käden väliin, mikä näyttää ja tuntuu hieman oudolta. Vanhemmat koirat ovat edistäneet niin perusasennossa kuin seuraamisessa, joten käsikin on ollut lähinnä koiran sä'än tai selän yllä. Namia olen pitänyt joskus oikeassa ja useimmiten vasemmassa kädessä, mistä huolimatta Varis osaa hyvin pitää kontaktin ylhäällä ja vasta palkkasanasta saa palkan kädestä.
Viime perjantaina ja lauantaina käytiin treenaamassa hallissa ja saatiin liikkeenohjaajantekelekin mukaan. Rännin kanssa tehtiin tietysti vain liikkurointia vaativia liikkeitä ja niistä tunnaria ja ohjattua. Tunnaria ei ole tehty miesmuistiin ja se näkyi ensimmäisessä kerrassa, kun riepu ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan. Toihan se lopulta oman ja siitä palkkaamaan päästyä seuraavat toistot sujuivat jo hyvin. Lauantain treeneissä sitten sujui ensimmäinen tunnarikin heti kohtuullisesti, mutta kyllä noita ensimmäisiä kertoja tarvitaan paljon lisää. Ohjatussa perjantaina päästin merkiltä kapulalle ja palkkasin vauhtinoudosta. Merkille meno vain alkaa tosi helposti jäätyä, vaikka sitä seuraava kapulalle pääsy onkin hirmuisen hauskaa. Lauantaina tehtiinkin sitten ohjatun liikkisrituaalit, mutta palkkaa vain merkille menosta, ja alkoihan se kooma siitä hälvetä.
Variksen kanssa tehtiin perusasentoa, sivulletuloa ja maahanmenoa pallopalkalla ja tapailtiin muutaman askeleen seuraamisia käsi alhaalla. Tarkkana saa olla, että saa ipanan pysymään oikealla paikalla ja oikeassa asennossa ilman tuttia. Hyppy oli jäänyt hyvin mieleen. Varis paineli halukkaasti esteen yli, joten joukkoon ujutin pari kertaa, jolloin en heti heittänyt palloa vaan Varis hypättyään seisahtui kuulostelemaan mihin pallo lentää, annoin seisahtumiskäskyn ja heitin pallon palkaksi. Lauantaina hallissa oli poikkeuksellisesti agilityesteet levällään kentällä, joten toki tilaisuus käytettiin hyväksi ja niin Rännin kuin Variksen kanssa otettiin ihan hauskanpidon nimissä muutama este. Reippaasti Varis paineli uusina esteinä korkean renkaan, täyden pujottelun ja pussin. Ennestään tuttuina juttuina otettiin mutkaputki, puomi ja A-este.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Vuosien varrelta
Poimin Novan kymmenvuotiselta taipaleelta kuvakansioiden kätköistä muutamia kuvia. Harmittavasti pentuajan ja nuoruusvuosien digikuvat ja laadukkaistakin valokuvista skannatut kuvat ovat todella huonolaatuisia. Pitää joskus ottaa asiaksi skannata valokuvat uudelleen paremmalla skannerilla.
Ensimmäisessä kuvassa pikku Nova poseeraa isosiskonsa, partacollie Malin kanssa kesällä 2000. Asuimme Linnanmaalla, ja kuva on otettu yliopiston pihanurmella, missä miltei päivittäin kävimme treenaamassa ja leikkimässä. Oikeanpuoleisessa kuvassa on sama kaksikko pari vuotta myöhemmin, kesällä 2002 vanhempien luona Vihiluodossa. Mali on 11½-vuotias ja reipastuneesta ilmeestä päätellen toipunut briardipennun tulosta.
Lapissa kolmea briardia luotsaavalta Minnalta pikku Nova sai oranssin vinkupallon, joka pysyikin ihmeen kaupalla menossa mukana ja lähes ehjänä aivan viime vuosiin saakka. Näissä kuvissa ollaan jälleen oman kodin edustalla kesällä 2000 ja Vihiluodossa kesällä 2001.
Kajaanissa yhtä briardia talutteleva Minna ( mistä näitä pohjoisen Minnoja briardeineen oikeen tulee! ) otti pikku Novasta hienoja poseerauskuvia kesällä 2000. Niiden joukosta on vasemmanpuoleinen kuva, jossa patsastellaan Yliopistokadun kerrostalojen parkkipaikalla. Kahdeksan vuotta myöhemmin Nova koki muodonmuutoksen 'takaisin pennuksi' - ihan on kuvissa vauva ja veteraani kuin kaksi marjaa!
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa - kuten kuvista näkyy, koskee myös seuraamisen edistämistä! Ylemmissä kuvissa tottistelemme helmikuussa 2001, jolloin Novalla on ikää hieman vajaat 11 kuukautta ja ensimmäinen tokokoe on takana. Alemmat kuvat ovat treenikentältä 2007, tokokokeesta 2009 ja palveluskoirakokeesta 2006.
Ensimmäisessä kuvassa pikku Nova poseeraa isosiskonsa, partacollie Malin kanssa kesällä 2000. Asuimme Linnanmaalla, ja kuva on otettu yliopiston pihanurmella, missä miltei päivittäin kävimme treenaamassa ja leikkimässä. Oikeanpuoleisessa kuvassa on sama kaksikko pari vuotta myöhemmin, kesällä 2002 vanhempien luona Vihiluodossa. Mali on 11½-vuotias ja reipastuneesta ilmeestä päätellen toipunut briardipennun tulosta.
Lapissa kolmea briardia luotsaavalta Minnalta pikku Nova sai oranssin vinkupallon, joka pysyikin ihmeen kaupalla menossa mukana ja lähes ehjänä aivan viime vuosiin saakka. Näissä kuvissa ollaan jälleen oman kodin edustalla kesällä 2000 ja Vihiluodossa kesällä 2001.
Kajaanissa yhtä briardia talutteleva Minna ( mistä näitä pohjoisen Minnoja briardeineen oikeen tulee! ) otti pikku Novasta hienoja poseerauskuvia kesällä 2000. Niiden joukosta on vasemmanpuoleinen kuva, jossa patsastellaan Yliopistokadun kerrostalojen parkkipaikalla. Kahdeksan vuotta myöhemmin Nova koki muodonmuutoksen 'takaisin pennuksi' - ihan on kuvissa vauva ja veteraani kuin kaksi marjaa!
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa - kuten kuvista näkyy, koskee myös seuraamisen edistämistä! Ylemmissä kuvissa tottistelemme helmikuussa 2001, jolloin Novalla on ikää hieman vajaat 11 kuukautta ja ensimmäinen tokokoe on takana. Alemmat kuvat ovat treenikentältä 2007, tokokokeesta 2009 ja palveluskoirakokeesta 2006.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Nova 10 vuotta!
Nova täytti eilen 14.3.2010 täydet 10 vuotta! 
Synttäripäivää ja vähän seuraavaakin päivää on vietetty pannarinsyönnin ja uusien lelujen merkeissä. Päivänsankarin ruokahalu on aivan pohjaton ja lelut saavat aina yhtä innostuneen vastaanoton - kun vain lapsen ja lapsenlapsen kanssa leikkimiseltä ehtii. Joskus olen vitsaillutkin, että onkohan Novan elämä ollut niin kovaa ja traumaattista, että se on kuin koiramaailman Michael Jackson ja jäänyt mieleltään aivan lapsen tasolle. Vaan taitaa läpi elämän kestävä leikkisyys olla briardeilla enempi sääntö kuin poikkeus. Eli sori kaverit, meillä on siis kaikilla traumatisoituneet briardit!
Mieli on siis kuin pennulla, mutta ulkokuoressa kymmenen ikävuotta alkaa pikku hiljaa näkyä. Kuono on alkanut harmaantua ja lihaksisto käydä vaatimattomaksi nuoruusvuosiin verrattuna. Olemus on kuitenkin vilkas ja nuorekas - ja toivottavasti sellaisesta saadaan nauttiakin vielä piiiitkään!
Synttäripäivää ja vähän seuraavaakin päivää on vietetty pannarinsyönnin ja uusien lelujen merkeissä. Päivänsankarin ruokahalu on aivan pohjaton ja lelut saavat aina yhtä innostuneen vastaanoton - kun vain lapsen ja lapsenlapsen kanssa leikkimiseltä ehtii. Joskus olen vitsaillutkin, että onkohan Novan elämä ollut niin kovaa ja traumaattista, että se on kuin koiramaailman Michael Jackson ja jäänyt mieleltään aivan lapsen tasolle. Vaan taitaa läpi elämän kestävä leikkisyys olla briardeilla enempi sääntö kuin poikkeus. Eli sori kaverit, meillä on siis kaikilla traumatisoituneet briardit!
Mieli on siis kuin pennulla, mutta ulkokuoressa kymmenen ikävuotta alkaa pikku hiljaa näkyä. Kuono on alkanut harmaantua ja lihaksisto käydä vaatimattomaksi nuoruusvuosiin verrattuna. Olemus on kuitenkin vilkas ja nuorekas - ja toivottavasti sellaisesta saadaan nauttiakin vielä piiiitkään!
 |
| Joko saa avata? |
maanantai 22. helmikuuta 2010
Treenailua
Pitkästä aikaa suunnattiin hallille treenaamaan. Hain aina yhden turrin kerrallaan halliin ja tein Variksen kanssa kolme kierrosta, Rännin kanssa kaksi ja Novan kanssa yhden, joten jonkun kerran sai rampata edestakaisin ylipainehallin pyöröovessa.
Variksen kanssa tehtiin ensimmäisellä kerralla pelkkää patukalla leikkimistä. Innokas se on, taistelee ponnekkaasti ja haastaa mielellään. Otteet on mitä milloinkin eikä sillä ole tarvetta tai kykyä kanavoida, mutta tärkeintä meille on, että moottoria leikkimisessä riittää. Tehtiin aika paljon patukkaan hyppyjä paremman kohdistamisen toivossa sekä patukan saalistamista minun ympäri. Autossa hengähtämisen jälkeen seuraavalla kierroksella otettiin seuraamista ja maahanmenoja. Seuraamisissa rikoin nyt ajatuksella omia pinttyneitä kaavamaisuuksiani, kuten pysähdys aina täyskäännöksen jälkeen. Varikselle rutiini sen sijaan on toivelistalla. Pitää tehdä paljon toistoja seuraamispaikan ja -asennon juurruttamiseksi selkäytimeen eikä hoppuilla namikäden vaihtamisessa leluun. Maahanmenoja tehtiin niin edessä kuin perusasennossa pyrkien siihen, ettei samalla tapahdu etenemistä. Kolmannella kierroksella otettiin vielä tokon merkille menoa ja hyppyä. Merkkiä on opeteltu kotona ja nyt otettiin sitä ensimmäistä kertaa hallilla, ihan lyhyeltä matkalta edelleen. Hyppyyn irtoamista harjoiteltiin narupalloa esteen yli heittämällä. Ensin pallo edeltä, sitten yhtäaikaa Variksen kanssa ja viimeisimmillä kerroilla Varis ylitti esteen jo nanosekunnin verran ennen heittoa.
Rännille pudottelin kulmamerkit paikoilleen ja tein tokon neliökävelyä. Siinä seuraaminen on aina aluksi hyvää, mutta heikkenee liikkeen edetessä. Tulee liikaa kiinnitettyä huomiota vain oikeisiin asentoihin eikä lainkaan sen jälkeiseen seuraamiseen. Joten nyt narupallo kaivettiin taskusta aina liikkeelle lähdön tai seuraavalle suoralle kääntymisen jälkeen, ja ehkä se hieman seuraamista ja ilmettä jo paransikin. Toisella kierroksella aseteltiin merkit uuteen järjestykseen ja tehtiin pari ruutuun lähetystä. Varsinaisena treenaamisen aiheena vauhditettiin ruudusta seuraamaan tulemisia. Loppuun vielä vähän narupallon perässä juoksentelua.
Nova on suorastaan liikuttavan innokas tekemään ja touhuamaan edelleen, joten omatunto on aika koetuksella, kun se nyt jatkuvasti jää treenaamisessa paitsioon. Lähes kaiken jo saavuttaneena veteraanina tavoitteita ei oikein enää ole ja nuoremmissa on treenaamista kerrakseen. Nyt vanha vauhtikone pääsi kuitenkin kertaalleen halliin näyttämään, miten se ruutu suoritetaankaan. Sen perään vielä aina niin hauskaa peruuttelua ja narupallon perässä juoksentelua pitkin hallia.
Variksen kanssa tehtiin ensimmäisellä kerralla pelkkää patukalla leikkimistä. Innokas se on, taistelee ponnekkaasti ja haastaa mielellään. Otteet on mitä milloinkin eikä sillä ole tarvetta tai kykyä kanavoida, mutta tärkeintä meille on, että moottoria leikkimisessä riittää. Tehtiin aika paljon patukkaan hyppyjä paremman kohdistamisen toivossa sekä patukan saalistamista minun ympäri. Autossa hengähtämisen jälkeen seuraavalla kierroksella otettiin seuraamista ja maahanmenoja. Seuraamisissa rikoin nyt ajatuksella omia pinttyneitä kaavamaisuuksiani, kuten pysähdys aina täyskäännöksen jälkeen. Varikselle rutiini sen sijaan on toivelistalla. Pitää tehdä paljon toistoja seuraamispaikan ja -asennon juurruttamiseksi selkäytimeen eikä hoppuilla namikäden vaihtamisessa leluun. Maahanmenoja tehtiin niin edessä kuin perusasennossa pyrkien siihen, ettei samalla tapahdu etenemistä. Kolmannella kierroksella otettiin vielä tokon merkille menoa ja hyppyä. Merkkiä on opeteltu kotona ja nyt otettiin sitä ensimmäistä kertaa hallilla, ihan lyhyeltä matkalta edelleen. Hyppyyn irtoamista harjoiteltiin narupalloa esteen yli heittämällä. Ensin pallo edeltä, sitten yhtäaikaa Variksen kanssa ja viimeisimmillä kerroilla Varis ylitti esteen jo nanosekunnin verran ennen heittoa.
Rännille pudottelin kulmamerkit paikoilleen ja tein tokon neliökävelyä. Siinä seuraaminen on aina aluksi hyvää, mutta heikkenee liikkeen edetessä. Tulee liikaa kiinnitettyä huomiota vain oikeisiin asentoihin eikä lainkaan sen jälkeiseen seuraamiseen. Joten nyt narupallo kaivettiin taskusta aina liikkeelle lähdön tai seuraavalle suoralle kääntymisen jälkeen, ja ehkä se hieman seuraamista ja ilmettä jo paransikin. Toisella kierroksella aseteltiin merkit uuteen järjestykseen ja tehtiin pari ruutuun lähetystä. Varsinaisena treenaamisen aiheena vauhditettiin ruudusta seuraamaan tulemisia. Loppuun vielä vähän narupallon perässä juoksentelua.
Nova on suorastaan liikuttavan innokas tekemään ja touhuamaan edelleen, joten omatunto on aika koetuksella, kun se nyt jatkuvasti jää treenaamisessa paitsioon. Lähes kaiken jo saavuttaneena veteraanina tavoitteita ei oikein enää ole ja nuoremmissa on treenaamista kerrakseen. Nyt vanha vauhtikone pääsi kuitenkin kertaalleen halliin näyttämään, miten se ruutu suoritetaankaan. Sen perään vielä aina niin hauskaa peruuttelua ja narupallon perässä juoksentelua pitkin hallia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)