Ränni on käynyt muutamaan otteeseen tottiskentällä ja esineruudussa. Tottiksessa on tehty vauhtinoutoja esteiden yli eli paluuhypystä on saanut painella suorilta narupallon perään. Paluuhypyn kosketusta se ei valitettavasti ole poistanut, mutta suoritukseen se on tuonut kaivattua voimaa. Luoksetulo-ongelmassa siirryimme olosuhteiden pakosta suoraan suunnitelmaan B. Treenatessa Ränni tekee vauhdikkaat ja hyvät luoksetulot, mutta ahdistuu hieman minun palatessa jäävissä liikkeissä ja paikallaolossa. Kokeessa vire on matalampi, jolloin Ränniä ahdistaa jo pelkkä luoksetulossa kohti kääntymiseni ja se tulee vaisusti luokse. Nyt on treenattu paluutilanteita ja tehty niistä yllätyksellisesti myös vauhdikkaita luoksetuloja. Auttaa tai ei, mutta onpa joku ajatus, jonka pohjalta treenailla.
Jäävät liikkeet odottavat vielä treenivuoroaan, sillä ainoastaan seisomista on tehty kertaalleen pallonheitolla. Pitäisi tehdä -listalla on myös täyskäännökset, jotka kumma kyllä eivät ole taianomaisesti itsekseen ilmestyneet, vaikka kuinka monta vuotta on odoteltu. Samalla listalla nököttävät myös ilmoittautumisten, henkilöryhmän ja ylipäätään vierailla kentillä ja ihmisten keskuudessa treenaaminen.
Esineruudussa on haettu uutta puhtia oikein pohjalta asti. Mahdollisimman ahdistavan pohjakosketuksen jälkeen on koetettu huojentua ja antaa riemun revetä oikeasti tämä on ihan kivaa -harjoituksilla. Ränni on saanut nyt katsoa, kun heitän kolme palloa metsään ja kahden ensimmäisen etsimisestä on saanut välipalkan ja kolmannesta aamu- tai iltaruuan. Näitäkin harjoituksia pitäisi tietysti tehdä paljon ja vaikeuttaa hiljalleen kohti kokeenomaista esineruutua. Joku jälkikin pitäisi kai ajaa sitten viime etsintäkokeen. Mutta tehdään mitä ehditään ja jaksetaan liikoja stressaamatta!
Novan osuudeksi on jäänyt vain pari viestitreeniä. Ensimmäinen niistä tehtiin uuteen maastoon edelliskerrasta tutun radan alkuun. Matka oli suunnilleen sama kuin viimeksi, ja nyt Nova juoksi kaksi etappiaan hyvin heti lähetyksistä alkaen. Seuraavalla treenikerralla otettiin matkaksi nämä kaksi tuttua matkaa yhteen pötköön eli arviolta 600 metriä. B-pisteeseen käveltyä lähetys oli nyt taas takkuinen. Nova lähti lujaa, mutta noin 50 metrin jälkeen teki äkkipysäyksen ja etsi jotain, pysähtyi katsomaan ja käskystä lähti taas pinkomaan eteenpäin. Näkyvistä kadottua hetken kuluttua se tulikin takaisin ja viereltä uudella lähetyksellä juoksi sitten A-pisteeseen perille. Toisen matkan takaisin minulle juoksi sitten laakista hyvin. Hitsin hitsi. Epäilen, että minun kanssa B-pisteeseen kävellessä ja sieltä heti lähettäessäni Nova sekoittaa homman pudotetun esineen noutoon. Täytyy alkaa kiinnittää enemmän huomiota lajikohtaisiin rutiineihin - kenties kytkeä puuhun kiinni toviksi odottelemaan, antaa vettä yms. mitä siellä viestikokeessa nyt oikeasti tehdäänkään. Pitää ehkä siitäkin ottaa selvää, ennen kuin kovin paljon treenaa omin neuvoineen.
Varis on pelaillut vähän tottiskentällä, tehnyt muutamat hakupistot ja pari jälkeä. Ainoana uutena asiana on esineruutuun viety monta esinettä kerralla ja haetutettu sitten kolme jokaisesta ruhtinaallisesti palkiten, mutta ilman välinäyttöjä. Asiaa on pohjustettu heittelemällä paljon erilaisia esineitä ympäri takapihaa ja Varis on saanut tienata lihapullia hakemalla esineitä minulle yksi toisensa jälkeen. Alla videolla on viimeisin metsään tehty jälki. Mitenhän se tuo aloitus onkin aina noin hätäinen, vaikka kuinka yrittää toisin päättää? Jäljen päässä oli rasia, jonka ilmaisuun Varis vielä tarvitsee maahan-käskyn. Jäljen loppu tuli heti pian viimeisen videopätkän jälkeen, joten se jäi nyt taltioimatta.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Helteiden tahtiin
Etsintäkokeen jatkoksi saatiin taas helteet, jotka ovat sanelleet mitä ja milloin on koirien kanssa mielekästä tehdä. Useimmiten päiväsaikaan olemme suunnanneetkin uimaan ja vasta sään viiletessä puolenyön aikaan treenaamaan tai ulkoilemaan. Uimareissuilla tuli viimein itsekin heitettyä talviturkki ja lutrattua Novan kanssa vepe-hengessä. Variskin uiskenteli mielellään mukana, mutta ei oikein ymmärtänyt "veneen" tai "hukkuvan" rantaan hinaamisen hienoutta. Ränni oli minun uiskentelusta sitä mieltä, että pelastukoon ken voi - ja hän aloittaa itsestään pysyttelemällä rannalla.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Etsintää yöttömässä yössä
Lauantaiaamuna suuntasin autonnokan kohti Kemiä ja yöttömän yön kisoja. Edessä oli Rännin kanssa pitkä etsintäkoepäivä seuraavan vuorokauden puolelle saakka.
Helteinen päivä alkoi tottiksella, josta saimme 86 pistettä. Tuomarina kaikkien lajien 2-luokassa oli Ville Kalliomäki. Seuraamisessa paikka ja kontakti pysyivät alusta loppuun henkilöryhmää myöten, mutta ryhmässä pysähtyessä Ränni ei ollut istunut. Liikkeestä istuminen erittäin nopea. Liikeestä maahanmeno nopea, mutta luoksetulo hidas ja edessä vino; tämähän on nähty jo parissa edellisessäkin kokeessa, ja jonkinlainen sotasuunnitelma asian treenaamiseksi onkin ollut mielessä, mutta vielä kokonaan toteuttamatta. Liikkeestä seisominen nopea. Tasamaanoudossa loppu oli hidas ja hyppynoudon paluussa tuli kevyt kosketus. Estenouto, eteenmeno ja paikallaolo kunnossa. Kaikkiaan seuraamiseen, noutoihin ja eteenmenoon kaivattiin vielä lisää voimaa.
Iltapäivällä siirryttiin kisakeskuksena toimineesta Karihaaran urheilukeskuksesta maastoihin. Tuomarina etsintäkokeessa oli Hilkka Palosaari. Odotetusti urakka aloitettiin jäljellä, josta Rännille täydet 50 pistettä. Jana oli mallikas, jäljestäminen tarkkaa ja keppeihinkin reagoi hyvin - yes! Pudotetun esineen noudossa oli selkeästi merkitty hyväkulkuinen rata. Rännin seuraaminen oli muutoin erinomaista, mutta se irtaantui hieman juuri siinä kriittisessä kohdassa, jossa esine pitää koiran huomaamatta pudottaa. Annoin heti uuden seuraa-käskyn, jolla paikka korjaantui ja pääsin pudottamaan esineen. Nouto 100 metrin matkalta sujui mallikkaasti. Lisäkäskyn vuoksi 19 pistettä. Tarkkuusetsintä sujui kuten viimeaikaiset treenit antoivat odottaa. Hyvää työskentelyä noin 45 sekuntia ja esine oli tuotu kouraan. Pisteitä täydet 20.
Seuraavaksi oli vuorossa henkilöhaku, josta tulikin varsinainen jännitysnäytelmä. Lähetin Rännin etukulmiin ja erinäisiä kertoja ylipäätään alueen ensimmäiselle puoliskolle. Kun aikaa oli kulunut jo viisi minuuttia tuloksettomana, oli pakko siirtyä alueen loppuosaan yrittämään ylös edes sitä toista maalimiestä. Ränni selvästi löysikin maalimiehen oikeasta takakulmasta, mutta ei noteerannut kaulassaan olevaa kiintorullaa mitenkään. Olin näkevinäni, että se yritti kiskoa jotain - kenties maalimiehen peittona ollutta verkkoa - ja pyöri siellä epätietoisena kuin yrittäen keksiä, että mitä täältä voisi ottaa mukaansa. Uusi lähetys samaan paikkaan ei tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin tuomarilta, saanko näytää koiralle sen rullaa, sillä epäilen, ettei se ole tajunnut kantavansa sitä mukanaan. Sain neuvon, että on luvallista korjata rullapannan asentoa. Kutsuin koiran jälleen luo, korjasin rullapannan asentoa, lähetin ja luojan kiitos nyt se paineli piilolle, otti rullan, teki ilmaisun ja näytön. Aikaa jäi rutinaalliset 3 sekuntia! Ensimmäinen ukko jäi tuulen alle vasempaan etukulmaan, johon Ränni ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa. Pisteitä 42 jaossa olleista 80:sta.
Jännitettävää riitti siis vielä esineruutuunkin, sillä tuloksen saadaksemme oli löydettävä ainakin yksi esine. Tämän hetkisen tason mukainen suoritus saatiin onneksi tehtyä eli kaksi esinettä löytyi kohtuullisessa ajassa ja työskentelystä hieman vähennystä, pisteitä 28. Esineruutuun menoa odotellessa saimme muuten hyttysten lisäksi seuraa myös hieman harvemmin nähdystä luonnoneläimestä, kun ontuva ja nuhjuisessa kunnossa oleva kettu tuli miltei leiriimme asti. Tuulenvire kävi ketun suunnasta ja se ehtikin melko lähelle ennen kuin huomasi meidät ja hipsi tiehensä. Video ketun vierailusta.
Maasto-osuuden jälkeen palattiin Karihaaran urheilukeskukseen istumaan iltaa ja odottelemaan muiden lajien kilpailijoiden paluuta sekä palkintojenjakoa. Meillä ei haku mennyt tällä kertaa aivan kuin Strömsössä, mutta tasaisen varmat muut osa-alueet takasivat riittävät maastopisteet 159. Yhteenlaskien Rännille siis 2-tulos 245 pistettä ja EK2 taskussa päästiin jonnin verran ennen puoltayötä kotimatkalle. Etsintäkokeen kolmosluokkaa kokeillaan ehkä sitten elokuun lopussa piirinmestaruuskokeessa.
Mari Moisalan tottiksesta ottamia kuvia galleriassa.
Helteinen päivä alkoi tottiksella, josta saimme 86 pistettä. Tuomarina kaikkien lajien 2-luokassa oli Ville Kalliomäki. Seuraamisessa paikka ja kontakti pysyivät alusta loppuun henkilöryhmää myöten, mutta ryhmässä pysähtyessä Ränni ei ollut istunut. Liikkeestä istuminen erittäin nopea. Liikeestä maahanmeno nopea, mutta luoksetulo hidas ja edessä vino; tämähän on nähty jo parissa edellisessäkin kokeessa, ja jonkinlainen sotasuunnitelma asian treenaamiseksi onkin ollut mielessä, mutta vielä kokonaan toteuttamatta. Liikkeestä seisominen nopea. Tasamaanoudossa loppu oli hidas ja hyppynoudon paluussa tuli kevyt kosketus. Estenouto, eteenmeno ja paikallaolo kunnossa. Kaikkiaan seuraamiseen, noutoihin ja eteenmenoon kaivattiin vielä lisää voimaa.
Iltapäivällä siirryttiin kisakeskuksena toimineesta Karihaaran urheilukeskuksesta maastoihin. Tuomarina etsintäkokeessa oli Hilkka Palosaari. Odotetusti urakka aloitettiin jäljellä, josta Rännille täydet 50 pistettä. Jana oli mallikas, jäljestäminen tarkkaa ja keppeihinkin reagoi hyvin - yes! Pudotetun esineen noudossa oli selkeästi merkitty hyväkulkuinen rata. Rännin seuraaminen oli muutoin erinomaista, mutta se irtaantui hieman juuri siinä kriittisessä kohdassa, jossa esine pitää koiran huomaamatta pudottaa. Annoin heti uuden seuraa-käskyn, jolla paikka korjaantui ja pääsin pudottamaan esineen. Nouto 100 metrin matkalta sujui mallikkaasti. Lisäkäskyn vuoksi 19 pistettä. Tarkkuusetsintä sujui kuten viimeaikaiset treenit antoivat odottaa. Hyvää työskentelyä noin 45 sekuntia ja esine oli tuotu kouraan. Pisteitä täydet 20.
Seuraavaksi oli vuorossa henkilöhaku, josta tulikin varsinainen jännitysnäytelmä. Lähetin Rännin etukulmiin ja erinäisiä kertoja ylipäätään alueen ensimmäiselle puoliskolle. Kun aikaa oli kulunut jo viisi minuuttia tuloksettomana, oli pakko siirtyä alueen loppuosaan yrittämään ylös edes sitä toista maalimiestä. Ränni selvästi löysikin maalimiehen oikeasta takakulmasta, mutta ei noteerannut kaulassaan olevaa kiintorullaa mitenkään. Olin näkevinäni, että se yritti kiskoa jotain - kenties maalimiehen peittona ollutta verkkoa - ja pyöri siellä epätietoisena kuin yrittäen keksiä, että mitä täältä voisi ottaa mukaansa. Uusi lähetys samaan paikkaan ei tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin tuomarilta, saanko näytää koiralle sen rullaa, sillä epäilen, ettei se ole tajunnut kantavansa sitä mukanaan. Sain neuvon, että on luvallista korjata rullapannan asentoa. Kutsuin koiran jälleen luo, korjasin rullapannan asentoa, lähetin ja luojan kiitos nyt se paineli piilolle, otti rullan, teki ilmaisun ja näytön. Aikaa jäi rutinaalliset 3 sekuntia! Ensimmäinen ukko jäi tuulen alle vasempaan etukulmaan, johon Ränni ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa. Pisteitä 42 jaossa olleista 80:sta.
Jännitettävää riitti siis vielä esineruutuunkin, sillä tuloksen saadaksemme oli löydettävä ainakin yksi esine. Tämän hetkisen tason mukainen suoritus saatiin onneksi tehtyä eli kaksi esinettä löytyi kohtuullisessa ajassa ja työskentelystä hieman vähennystä, pisteitä 28. Esineruutuun menoa odotellessa saimme muuten hyttysten lisäksi seuraa myös hieman harvemmin nähdystä luonnoneläimestä, kun ontuva ja nuhjuisessa kunnossa oleva kettu tuli miltei leiriimme asti. Tuulenvire kävi ketun suunnasta ja se ehtikin melko lähelle ennen kuin huomasi meidät ja hipsi tiehensä. Video ketun vierailusta.
Maasto-osuuden jälkeen palattiin Karihaaran urheilukeskukseen istumaan iltaa ja odottelemaan muiden lajien kilpailijoiden paluuta sekä palkintojenjakoa. Meillä ei haku mennyt tällä kertaa aivan kuin Strömsössä, mutta tasaisen varmat muut osa-alueet takasivat riittävät maastopisteet 159. Yhteenlaskien Rännille siis 2-tulos 245 pistettä ja EK2 taskussa päästiin jonnin verran ennen puoltayötä kotimatkalle. Etsintäkokeen kolmosluokkaa kokeillaan ehkä sitten elokuun lopussa piirinmestaruuskokeessa.
Mari Moisalan tottiksesta ottamia kuvia galleriassa.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Viikon treenit
Rännin hakutreenit ennen seuraavaa koetta jäivät vain kolmeen kertaan. Toinen niistä tehtiin jo juhannuksen alla - jälleen vain yhdellä maalimiehellä samalle puolen aluetta. Tällä kertaa tein hajunhaut kaikille kolmelle pistolle siinä toivossa, että Ränni käyttäisi paremmin nenäänsä ja samalla unohtuisi se edellisen piilopaikan kautta koukkaaminen. Ränni nuuhkikin lupaavasti tuulen suuntaan aina hajua hakiessa ja reagoi selvästi maalimiehen hajun saadessaan. Harmillista vaan, että se Rännin mielestä tuntui olevan ihan oma erillinen tehtävänsä ja keskilinjalta lähettäessä se taas pinkoi nenä kiinni edelliselle piilolle ja sieltä sitten korvat kiinni jälkeä pitkin maalimiehen uuteen piilopaikkaan minun kutsuhuudoista ja perkeleistä piittaamatta. Hemmetin karvatuppo! Noh, ilmaisu ja näyttö sujui normaalisti, joskin yhdellä kertaa ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa.
Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.
Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.
Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.
Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.
Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!
Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.
Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.
Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.
Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.
Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Treenikimara
Sunnuntaina annosteltiin taas kissanruuat purkkeihin ja paineltiin Annalankankaalle treenaamaan. Siitä tulikin varsinainen treenikimara, kun kaikille kolmelle turrille tehtiin eri lajin harjoitus.
Nova pääsi pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan - ja vielä huomattavan pitkästä aikaa viestiä. Rata oli kangasmetsässä, arviolta 300 metriä ja B-piste nousi mäen päälle. Noppis juoksi ihan hyvin A-pisteelle ja sieltä takaisin B-pisteen yli C-pisteelle, mihin olin siirtynyt sitä vastaanottamaan. Tähän kuvioon pitäisi sitten kasvattaa varmuutta ja venyttää pituutta. Ylimääräisenä lähetin Novan vielä edeltäni takaisin A-pisteelle, mutta silloin se pysähtyi saman tien katsomaan minua ja lähti vasta kolmannesta käskystä matkaan. Aavistuksen verran se himmasi minulta lähtiessä ensimmäiselläkin osuudella ennen kuin kiihdytti kunnon vauhtiin. Toivotaan, että lähtö tuosta varmistuu, kun lajin rutiinit tulevat tutuksi.
Varis teki kolme hakupistoa. Yksi maalimies oli käytettävissä, joten tehtiin kaikki pistot samalle puolelle siirtyen aluetta eteenpäin. Varis teki siinämäärin suorat pistot, että osui kahdella ensimmäisellä kerralla melko suoraan maalimiehelle, vaikka ei taatusti aivan tarkalleen voinut nähdä, mihin kohtaa maalimies maastoutui. Kiva tietysti, että osaa juosta suoraan osoitettuun suuntaan, mutta olisihan se huojentavaa, jos näkisi sen käyttävän nenäänsäkin hieman. Kolmannelle pistolle lähetinkin sen kymmenisen metriä maalimiehen sivuun tuulen alle ja kohdalla se sitten tekikin näppärän suunnanmuutoksen maalimiehen luo. Videolta löytyy ne ensimmäiset lähetykset.
Rännin osuudeksi jäi tällä kertaa vain kokeenomainen tarkkuusetsintä. Pääsimme siis valmiiseen ruutuun, johon oli piilotettu 10 snt kolikko. Ränni oli toki autossa virittäytynyt tunnelmaan "kannustaen" muiden vauhdikkaita haku- ja viestitreenejä ja pääsi itse viimeisenä tekemään tarkkiksen kaltaisen pikkutarkan nykerrystehtävän. Videolle tallentui siis arvatenkin tavallista rauhattomampi esitys. Nooh, onneksi säntäämisestä ja kaikesta hännäheilutuksesta ja muusta touhotuksesta huolimatta kolikko kuitenkin löytyi puolessatoista minuutissa.
Nova pääsi pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan - ja vielä huomattavan pitkästä aikaa viestiä. Rata oli kangasmetsässä, arviolta 300 metriä ja B-piste nousi mäen päälle. Noppis juoksi ihan hyvin A-pisteelle ja sieltä takaisin B-pisteen yli C-pisteelle, mihin olin siirtynyt sitä vastaanottamaan. Tähän kuvioon pitäisi sitten kasvattaa varmuutta ja venyttää pituutta. Ylimääräisenä lähetin Novan vielä edeltäni takaisin A-pisteelle, mutta silloin se pysähtyi saman tien katsomaan minua ja lähti vasta kolmannesta käskystä matkaan. Aavistuksen verran se himmasi minulta lähtiessä ensimmäiselläkin osuudella ennen kuin kiihdytti kunnon vauhtiin. Toivotaan, että lähtö tuosta varmistuu, kun lajin rutiinit tulevat tutuksi.
Varis teki kolme hakupistoa. Yksi maalimies oli käytettävissä, joten tehtiin kaikki pistot samalle puolelle siirtyen aluetta eteenpäin. Varis teki siinämäärin suorat pistot, että osui kahdella ensimmäisellä kerralla melko suoraan maalimiehelle, vaikka ei taatusti aivan tarkalleen voinut nähdä, mihin kohtaa maalimies maastoutui. Kiva tietysti, että osaa juosta suoraan osoitettuun suuntaan, mutta olisihan se huojentavaa, jos näkisi sen käyttävän nenäänsäkin hieman. Kolmannelle pistolle lähetinkin sen kymmenisen metriä maalimiehen sivuun tuulen alle ja kohdalla se sitten tekikin näppärän suunnanmuutoksen maalimiehen luo. Videolta löytyy ne ensimmäiset lähetykset.
Rännin osuudeksi jäi tällä kertaa vain kokeenomainen tarkkuusetsintä. Pääsimme siis valmiiseen ruutuun, johon oli piilotettu 10 snt kolikko. Ränni oli toki autossa virittäytynyt tunnelmaan "kannustaen" muiden vauhdikkaita haku- ja viestitreenejä ja pääsi itse viimeisenä tekemään tarkkiksen kaltaisen pikkutarkan nykerrystehtävän. Videolle tallentui siis arvatenkin tavallista rauhattomampi esitys. Nooh, onneksi säntäämisestä ja kaikesta hännäheilutuksesta ja muusta touhotuksesta huolimatta kolikko kuitenkin löytyi puolessatoista minuutissa.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Juhannuksen chillailut
Juhannusaattona ja -päivänä annettiin treenailujen olla ja heittäydyttiin täysin vesileikkeihin, grillailuun ja chillailuun. Lisää kuvia piskien uimareissuista löytyy galleriasta.
Varis näyttää kotipihassa uimisen jäljiltä kuivuttuaan tavallista pörröisemmältä - ja vähemmän hörökorvaiselta. Pentujen chillailua pihassa tuli videollekin. Ensimmäisessä pätkässä näyttää siltä, että suolistettu pupulelu on Veetin, seuraavassa pätkässä se on ikäänkuin yhteinen ja viimeisessä Varis on selvästi sitä mieltä, että se on Vain Ja Ainoastaa Vaakun lelu...
Varis näyttää kotipihassa uimisen jäljiltä kuivuttuaan tavallista pörröisemmältä - ja vähemmän hörökorvaiselta. Pentujen chillailua pihassa tuli videollekin. Ensimmäisessä pätkässä näyttää siltä, että suolistettu pupulelu on Veetin, seuraavassa pätkässä se on ikäänkuin yhteinen ja viimeisessä Varis on selvästi sitä mieltä, että se on Vain Ja Ainoastaa Vaakun lelu...
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Varis yks vee
Variksella sisaruksineen oli eilen syntymäpäivä, kun Rännin ja Irauksen pentuviisikko täytti yhden vuoden. Viime vuonna kesäkuun 21. päivä osui juhannusviikonlopulle, joten meillä vietettiin silloin juhannusta pentuvalvojaisten merkeissä. Pentujen alkutaival löytyy kuvineen Pentukuumetta-blogista, ja aika moneen kertaan olen sen katsellut läpi jo tässä ensimmäisen vuoden varrella. Oih ja voih niitä aikoja!
Ja sitten takaisin tähän päivään. Variksesta on kasvanut keskikokoinen, villi ja vauhdikas tytönhupakko. Hieman ennakkoon jännitti, millaisiin mittoihin isokokoisen Irauksen tytär kasvaa, mutta silmämääräisesti Varis näyttää melko samankokoiselta kuin Ränni. Tempperamentiltaan Varis on vilkas ja hektinenkin, mutta ruokaan se on pienestä pitäen keskittynyt hyvin. Ruokahalu onkin aina ollut erinomainen, ja hieman on vahdittava, ettei Varis oman ruoan jälkeen syöksy jatkamaan Novan kupista. Rännin kupille se ei uskalla mennä, mutta Nova ei selvästi nauti aivan samaa kunnioitusta. Ruoan jälkeen Variksella on tapana putsata Novan naamasta viimeisetkin ruokahippuset huolella ja hartaudella - kohteen hurjasta murinasta ja irvistelystä huolimatta. Enää Nova ei edes viitsi vastustella, sillä naamapesu tulee halusi tai ei.
Keskenään mummo, mamma ja muksu ovat hyvät kaverit. Ne leikkivät ja kisuavat päivittäin joko kaksin tai kolmisin, eikä minkäänlaisia jännitteitä ole ollut ilmassa toistaiseksi. Ränni tuntuu jopa entistä leikkisämmältä ja leppoisammalta pentueensa jälkeen ja Variksen jäätyä kotiin. Metsälenkeillä vauhti ja etenkin vaaralliset tilanteet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti kolmannen pyörän myötä. Nopeuskisoissa Varis kepittää muut kirkkaasti ja liikettä riittää vielä muiden menon tasoituttua.
Varsinaisia ominaisuuksia on vielä monin paikoin mahdoton arvioida, kun kouluttamistakaan ei ole tehty lähellekään sanan koko laajuudessa. Toistaiseksi Varis on käytännössä vain tavoitellut namia ja pelaillut leluilla, ja niiltä osin sillä on mukavasti ahneutta, intoa saalistaa ja paloa leikkiä. Siihen hyvin vähään, mitä siltä on tähän mennessä joissain tilanteissa kevyesti vaadittu, se on kyllä vastannut luonnostaan hyvin aktiivisesti. Sosiaaliset tilanteet jännittävät Varista aikalailla, joten se häiritsee vielä aika paljon muuta tekemistä ja vaatii tottumista ja oppimista. Aika näyttää millaisella vietillä ja intensiteetillä se pystyy suorittamaan, miten se kantaa läpi kokonaisten suoritusten, missä määrin siltä pystyy vaatimaan parempaa-voimakkaampaa-nopeampaa suoritusta, miten se pystyy toimimaan ja keskittymään painostavammissa tilanteissa ja niin edelleen.
Tuleepa Variksesta mitä tahansa tai on tulematta, niin kerrassaan hauska persoona se on joka tapauksessa. Ja tottahan Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa. Tosin ajoittain tuohon on ihan turvallisuuden ja edes jonkinlaisen yhteisymmärryksen nimissä pitänyt lisätä Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa, mutta Vaakun täytyy haluta samoja asioita kuin minä.
Täyden vuoden kunniaksi kävimme ottamassa kuvan samalla kivellä, samalla kokoonpanolla kuin syyskuussa 2009. Varis on selvästi kasvanut korviensa välissä, mutta mitä ihmettä on tapahtunut Novalle!?
Ja sitten takaisin tähän päivään. Variksesta on kasvanut keskikokoinen, villi ja vauhdikas tytönhupakko. Hieman ennakkoon jännitti, millaisiin mittoihin isokokoisen Irauksen tytär kasvaa, mutta silmämääräisesti Varis näyttää melko samankokoiselta kuin Ränni. Tempperamentiltaan Varis on vilkas ja hektinenkin, mutta ruokaan se on pienestä pitäen keskittynyt hyvin. Ruokahalu onkin aina ollut erinomainen, ja hieman on vahdittava, ettei Varis oman ruoan jälkeen syöksy jatkamaan Novan kupista. Rännin kupille se ei uskalla mennä, mutta Nova ei selvästi nauti aivan samaa kunnioitusta. Ruoan jälkeen Variksella on tapana putsata Novan naamasta viimeisetkin ruokahippuset huolella ja hartaudella - kohteen hurjasta murinasta ja irvistelystä huolimatta. Enää Nova ei edes viitsi vastustella, sillä naamapesu tulee halusi tai ei.
Keskenään mummo, mamma ja muksu ovat hyvät kaverit. Ne leikkivät ja kisuavat päivittäin joko kaksin tai kolmisin, eikä minkäänlaisia jännitteitä ole ollut ilmassa toistaiseksi. Ränni tuntuu jopa entistä leikkisämmältä ja leppoisammalta pentueensa jälkeen ja Variksen jäätyä kotiin. Metsälenkeillä vauhti ja etenkin vaaralliset tilanteet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti kolmannen pyörän myötä. Nopeuskisoissa Varis kepittää muut kirkkaasti ja liikettä riittää vielä muiden menon tasoituttua.
Varsinaisia ominaisuuksia on vielä monin paikoin mahdoton arvioida, kun kouluttamistakaan ei ole tehty lähellekään sanan koko laajuudessa. Toistaiseksi Varis on käytännössä vain tavoitellut namia ja pelaillut leluilla, ja niiltä osin sillä on mukavasti ahneutta, intoa saalistaa ja paloa leikkiä. Siihen hyvin vähään, mitä siltä on tähän mennessä joissain tilanteissa kevyesti vaadittu, se on kyllä vastannut luonnostaan hyvin aktiivisesti. Sosiaaliset tilanteet jännittävät Varista aikalailla, joten se häiritsee vielä aika paljon muuta tekemistä ja vaatii tottumista ja oppimista. Aika näyttää millaisella vietillä ja intensiteetillä se pystyy suorittamaan, miten se kantaa läpi kokonaisten suoritusten, missä määrin siltä pystyy vaatimaan parempaa-voimakkaampaa-nopeampaa suoritusta, miten se pystyy toimimaan ja keskittymään painostavammissa tilanteissa ja niin edelleen.
Tuleepa Variksesta mitä tahansa tai on tulematta, niin kerrassaan hauska persoona se on joka tapauksessa. Ja tottahan Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa. Tosin ajoittain tuohon on ihan turvallisuuden ja edes jonkinlaisen yhteisymmärryksen nimissä pitänyt lisätä Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa, mutta Vaakun täytyy haluta samoja asioita kuin minä.
Täyden vuoden kunniaksi kävimme ottamassa kuvan samalla kivellä, samalla kokoonpanolla kuin syyskuussa 2009. Varis on selvästi kasvanut korviensa välissä, mutta mitä ihmettä on tapahtunut Novalle!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)