Ensimmäiset jäljet

Kemin kokeen jälkeen saatiin jälleen hellepäiviä, jolloin treenaamisen sijaan tuli suunnattua koirien kanssa uimaan. Tai oikeammin koirat uivat keskenään meressä ja minä kävin kertaalleen uimassa järvessä lauantaipäivän väenpaljoudessa yleisellä uimarannalla. Oli tosiaan muutama muukin siellä hellepäivää viettämässä.

Variskin täytti jo kokonaiset kaksi vuotta kesäkuun puolella, ja sen kunniaksi käytiin synttäripäivänä ostamassa paitsi herkkuja myös se uusi vesilelu. Tosin kolmekaan lelua ei aina meinaa riittää, kun Ränni toisinaan onnistuu keräämään suuhunsa kaksi kerralla. Kolmea ei sentään vielä ole saanut haalittua. Toisinaan käy Rännille niinkin, että joku ennättää sen huomaamatta viemään damin nenän edestä. Silloin se ui paikallaan ympyrää vimmatusti etsien ja kun ei löydä, niin sukeltaa etsimään veden alta. Olen vähän epäillyt, että pyöriessään paikallaan sen jalat hipaisevat toisiaan ja se kuvittelee, että siellä se lelu nyt on. Blondi.

Treenitaajuudelle ei ole oikein vielä säiden taas viilettyäkään päästy, mutta on siellä helteen aikana myöhäisillan viileydessä pari kertaa sentään käväisty. Tein Varikselle vuoden ensimmäisen metsäjäljen. Ja toki sutaisin heti kerralla suunnilleen alokasluokan mittaisen jäljen, jossa nami noin joka kuudennella askeleella, en merkannut mitään ja puolivälissä ja lopussa oli ruokapurkki, kun ei nyt tähän hätään löytynyt valmiita jälkikeppejä mistään. Yllättäin ihan samaan tapaan sutaisten se tuli jäljestettyäkin.

Seuraavana iltana piti sitten käydä nurtsijäljellä kokeilemassa, että osaako Varis vielä jäljestää tarkasti - ja osasihan se. Jäljellä oli nyt kolme kulmaa, neljä peltojälkiesineettä ja joka kolmas askel tyhjä. Aloituksessa Vaakku rynnisti heti ekan namin ylitse, mutta sen yrityksen torpattua nakutti hienosti koko jäljen. Kulmatkin sujui mainiosti ja kaikki esineet ilmaisi maaten korrektisti. Huh, helpotusta.

Veikeä vuohi ja muita eläimiä

Yksi aurinkoinen ja lämmin päivä tuli vietettyä eläinpuisto Escurialissa. Nova, Ränni ja Varis olivat kyllä kovasti lähdössä mukaan, mutta joutuivat tällä kertaa jäämään kotikoiriksi ja saavat nyt vielä sen päälle lainata blogiaan tämän off topic -postauksen verran.

Kyseinen eläinpuisto on toiminut muodossa tai toisessa lähiseudulla jo pitkään, mutta vasta nyt tuli siellä vierailtua. Vuohi oli varsinainen linssilude, alpakat juuri niin hauskan näköisiä kuin kuvissa ja silkkikanat minun ennakkosuosikkeja. Harmi, ettei silkit oikein suostuneet kuvattavaksi tällä kertaa. Vaikuttavan näköiset ja kokoiset sysimustat korpit niin ikään pysyttelivät nyt kameran ulottumattomissa. Isommilla papukaijoilla on aina oma paikkansa minun ei-varmaan-koskaan-toteutuvissa haaveissa, mutta niistä ei saanut nyt kuvan kuvaa hämärissä ja pienissä sisätiloissa. Olisi ollut kiva nähdä nekin ulkotarhassa - varmasti tarkenisivat hyvin lämpiminä kesäpäivinä suojaisassa tarhassa ja nauttisivat auringonvalosta. Alla pari eläinpuiston asukasta ja lisää löytyy galleriasta.

Hakua yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suhattiin puolentoista tunnin ajomatka perinteisiin yöttömän yön kisoihin Kemiin. Kisat pidettiin viime vuodelta tutulla Karihaaran urheilukentällä, missä nurmikentälle oli jälleen pystytetty kolme tottiskehää vierekkäin. Osallistujiakin oli nyt mukavasti lähes puolensataa pitkin poikin Suomea, kun samalla kilpailtiin briardien lisäksi myös collieitten, dobbereitten, bortsujen ja kelpieitten rotumestaruuksista.

Rännin kanssa olimme vuorossa Allanin tottikehässä toisessa parissa vähän ennen puoltapäivää. Seuraaminen sujui tavalliseen tapaan melko korrektisti ja tiiviissä kontaktissa, mutta yhtään ylimääräistä intoilematta. Liikkeestä istumisessa Ränni tekaisi vikkelän maastoutumisen ja tämän jo enteilemänä ravasi koko luoksetulon alusta loppuun. Voi elämä... Noudoissa sitten tapahtui taas paluu elävien kirjoihin eli siistit noudot sekä tasamaalla että esteillä. Hypyssä toki tuli kosketukset ja turhan tiiviistä luovutuksista huomautettiin, mutta ei tullut tällä kertaa vähennyksiä, kun ei varsinaisesti törmää. Eteenmeno oli suora ja vauhdikas, maahan meni ekalla käskyllä ja paikallaolossa ei huomautettavaa. Pisteitä tästä kiltisti 92.

Sitten olikin reilusti aikaa palloilla kisakeskuksessa, kunnes neljän aikoihin lähdimme hakukoiraporukalla maastoon. Aloitimme esineruudulla. Ensin oli kuusi voittajaluokan koiraa, yksi avoimen luokan koira ja kaksi alokasluokan koiraa, joista Ränni se vihonviimeinen. Ruudun tuomaroi Hilkka, josta tietysti oli tiedossa, että ihan pelkällä esineen löytämisellä ei vielä automaattisesti täysiä pisteitä saa. Meidän esineruutu on usein ollut aika tahmea, mutta nytpä Ränni oli ihan super! Lähetin keskeltä aluetta, Ränni lähti lujaa - siis l u j a a :o - ihan suoraan, sai hajun, etsi ja toi vauhdikkaasti. Tästä esityksestä 30 pistettä, ja kuulemma olisi voinut 50 pistettäkin antaa, jos vain säännöt sallisivat. :)

Viimeisenä, iltayhdeksän huiteilla oli sitten edessä kaikista jännittävin osio eli henkilöhaku. Hyvät uutiset ensin, eli Ränni irtosi pistoille hyvin, kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisuistakin taisi tulla täydet. Työskentelypisteitä verottavina huonompina uutisina tuli yksi valeilmaisu, toisen maalimiehen takakulmasta ilmaisi kaukaa eli ei ollut käynyt piilolla ja viimeiselle maalimiehelle teetin kaksi ilmaisua kun aikaa varmistamiseen oli ja toiseen valeeseen ei ollut varaa. Haun tuomaroi Kari ja pisteitä tällä suorituksella 158.

Valeilmaisu tuli toisella pistolla etukulmaan. Ränni lähti sinne vauhdikkaasti näytölle, mutta perillä oli tietysti hämmentynyt, kun ei siellä mitään ollut. Mukana tulleen tuomarin hoksatessaan Rännin lamppu syttyi ja se riemastuneena sinkaisi luokse ja hyppäsi vasten "Haa! Tässähän se on!" :-D Oikeasta takakulmasta kaukaa tehdystä ilmaisusta minulla on pieni epäilys, että tekiköhän valeen ja löysi sattumalta näytöllä piilolle ...että aika tuurillakin tuli ehkä taas seilailtua? Kolmas maalimies oli hieman lähempänä alueella maakuopassa, joka oli peitetty vanerilevyllä ja havuilla. Sen Ränni löysi ja ilmaisi pätevästi, vaikka ei tuollaista umpinaista maakuoppaa ole tullut koskaan treenattua. Alla muisteltuna jonkinlainen 'suunnilleen sinnepäin' -kuva radasta ja pistoista.

Maaston jälkeen palattiin kisakeskukseen taas seurustelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja setvimään koesuorituksia. Yöttömän yön koepäivä on tosi pitkä, mutta on siinä oma mukava tunnelmansa, kun mihinkään ei ole kiire. Kun alun pitäen varautuu ja asennoituu niin, että evästä riittää ja iso osa koetta on se sosiaalinen ajanvietto, niin kiva päivähän se on. Puoli yhden aikoihin valoisassa kesäyössä koitti palkintojenjako, jossa Rännille haun alokasluokan voitto 1-tuloksella 280 pistettä ja briardien rotumestaruus. Tulihan se HK1 sieltä! Yippee!

Hakuilua

Rännin kanssa erikoisjälkikoitoksesta toivuttua seuraavana tähtäimessä oli yöttömän yön PK-kisat Kemissä heinäkuun alussa. Jälkimaastot siellä on tunnetusti vaativat eikä meillä lajissa enää tavoitteita ja etsintäkokeessa puolestaan on tähän saumaan liian monta osa-aluetta treenattavaksi, joten Rännin ilmoittautuminen 17.6. lähti hakukokeen alokasluokkaan. Esiin pengottiin siis viime syksyn jäljiltä hakutreenikamppeet.

Viime syksynä hakuilut jäivät aivan vaiheeseen rullaongelman kanssa. Tällaisella aikataululla sille ei ehdi paljonkaan tehdä, joten ajattelin ottaa nyt vain suorapalkkoja ilman ilmaisuja ja näin vahvistaa motivaatiota etsiä ukot ja toivon mukaan siinä samalla saisi rullan nappaamisen edes vähän 'unohtumaan'. Pari ensimmäistä treeniä tehtiin Oulunsalossa ja Kempeleessä, ja molemmissa otettiin kolme pistoa, joilla valmiit ukot ja siis suorapalkat. Helppoa ja hauskaa! Vettä tuli muuten Kempeleen treeneissä ajoittain kuin aisaa. Sadetakki löytyi varustuksesta, mutta sadehousuja ei. Niinpä housut tuota pikaa painoivat niin että olisivat pudonneet, jos eivät olisi liimautuneet niin tiiviisti ihoon. :-D

Seuraavaksi pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Kalimenvaaraan. Siellä jo taas melko helteisissä sääoloissa otettiin kaksi valmista maalimiestä, joista jälkimmäinen oli umpipiilossa roskalaatikossa. Näille hyvät vauhdikkaat pistot. Kolmanneksi tehtiin vielä ihan näkönä pakeneva maalimies, ja kaikilta maalimiehiltä siis suorapalkat.



Seuraavana päivänä suunnattiin taas etsimään ukkoja Kempeleeseen . Tällä kertaa otettiin 100 metrin rata, johon Rännille valmiit maalimiehet suorapalkkoineen etukulmaan, keskelle ja takakulmaan. Väliin tyhjät miten nyt sattuvat tulemaan. Kiintorulla oli kaulassa niin lyhyellä, ettei Ränni sitä olisi saanut, mutta eipä se sitä kyllä näyttänyt yrittävänkään ottaa. Tyhjille pistoille irtosi ok, vaikka ei ne nyt malliltaan ihan oppikirjasta olleet. Loppua kohden liike kävi hieman tahmeammaksi, mutta kokonaisuudessaan Ränni suoriutui aivan hyvin. Oli puhetta, että loppuun voisi kenties järjestää jotain ylläreitä, kuten liikkeelle säntääviä maalimiehiä heti pistolle irtoamisen jälkeen.

Tyrnävällä, meille aivan uusilla hoodeilla, ennätettiin käydä vielä yksi treeni ennen koetta. Päivä oli taas melko lämmin, ja Rännille otin kaksi valmista maalimiestä, joista ensimmäiseltä nyt pitkästä aikaa ilmaisu kiintorullalla. Toisesta etukulmasta sekä näkönä pakenevalta maalimieheltä taas suorapalkat. Näissä ei ongelmaa. Ensimmäisellä maalimiehellä hetken aikaa pyöri maalimiehen ympärillä, mutta kun ei suorapalkkaa alkanut kuulua niin otti rullan ja teki ilmaisun ja näytön ok.

Tottiksen osalta treenaaminen jäi niin ikään vähän hätäiseksi. Muutaman kerran on käyty urheilukentällä tai Ala-Temmeksen treenikentällä tekemässä seuraamista tai estenoutoja ja eteenmeno valmiille palkalle. Kävelystä seisomistakin tuli otettua ennen kuin selvisi, että eihän sitä 1-luokassa olekaan. Kannattaisi varmaan vilkaista sääntökirjaa välillä...

Varis vastaan vanha kettu

Helleviikon jälkeen, säiden hieman viilettyä, alettiin virittäytyä treenitaajuudelle tekemällä vuoden ensimmäiset esineruudut. Iltamyöhään ajettiin lähiseudun maastoihin hieman uudelta suunnalta, mistä löytyikin tarkoitukseen mitä mainiointa metsää.

Tallasin kapean ja syvän kaistaleen, jonne vein yhden esineen. Ensin vuoroon Ränni, joka tuttuun tapaan laukkoi aavistuksen jähmeästi, kävi jäljestämässä takalaidan ja siitä irtauduttuaan löysi esineen ja toi vauhdikkaasti. Seuraavaksi vuoroon Varis, joka sai näin ensimmäisellä kerralla tulla puuhun kiinni katsomaan, kun käyn viemässä esineen takaisin paikalleen. Lähetyksestä Varis paineli tietysti lujaa, sai nopeasti hajun, mutta joutui sitä kokemattomana hetken aikaa paikallistamaan ja löydettyään toi vauhdikkaasti. Kun ruutu nyt kerran oli tallattu, niin veinpä sitten vielä Novallekin esineen. Ja niinhän siinä kävi, että vanha kettu pesi nuorempansa. Vauhti ei ole niin luja kuin Variksella, mutta kokeneempana Nova paikallisti esineen selvästi nopeammin.

Toisena iltana tehtiin sitten samalle suunnalle, mutta eri kohtaan jälleen samankaltainen kaistale. Ränni suoriutui tyylilleen uskollisesti ihan samaan tapaan kuin edelliskerralla. Varikselle vein nyt esineen valmiiksi, ja täysin oli Vaakku kartalla, mitä mennään tekemään. Se onnistui nyt paikallistamaankin esineen viime kertaa paljon nopeammin, joten Nova jäi tällä kertaa esineruutukisassa toiseksi. Aika pitkälle meni muuten tänä vuonna näiden ensimmäisten esineruutujen teko. Saapa nähdä milloin tulee tehtyä vuoden eka metsäjälki...

Deux jolies chiennes

Kesäkuun alkuun saatiin varsinainen helleaalto. Aurinko paahtoi viikon ajan täydeltä terältä ja lämpötila huiteli lähemmäs +30 asteessa. Ilma ulkona oli kuin lehmän henkäys, joten harrastelut jätettiin suosiolla sikseen; liian kuuma oli sekä koirille että itselle treenata mitään järkevää. Sen sijaan piskit pääsivät useaan otteeseen pulikoimaan vilpoisaan meriveteen Vihiluodon pienvenesatamassa. Uimareissujen tuloksena ostoslistalle laitettiin kolmas vesilelu, sillä kahdesta lelusta Ränni sinkoaa aina kyselemättä ensimmäisen perään ja Varis ja Nova joutuvat vuorottelemaan toisen lelun hakemisessa. Ränni pitääkin välillä käskeä rantaan istumaan, jotta muutkin saavat uida vähän enemmän.
Deux jolies chiennes dans un champ de fleurs jaunes, eli viimeinkin tuli helleviikolla otettua kuvia kauniista koirista keltaisella kukkaniityllä. Jo useana kesänä on keltaisena loistavien voikukkamerien ohi ajaessa käynyt mielessä ottaa sellaisella koirista joku kuva, mutta en ole ehtinyt tuumasta toimeen, ennen kuin voikukat ovat jo olleet valkoisina haituvina. Vaan nytpä ehdittiin! Netistä piti vallan tarkistaa, miten se voikukkaseppele oikeaoppisesti sidottiinkaan. Tosin turrien kutreilla se oikeaoppinenkin seppele näytti niin epämääräiseltä, että päädyttiin lopulta ihan vain yhteen kukkaan tukassa. Varikseltakin tallentui juuri oikeassa paikassa kerrankin kaunis seesteinen ilme eikä sellainen isoäidiltä peritty pirunriivaama haukankatse.



Aivan täysin kesälaitumilla ei vielä olla, sillä otin kesäopintoina pari kurssia ranskan alkeita. Olen kyllä muinoin koulussa viisi vuotta ranskaa opiskellut (huonolla menestyksellä) ja kirjoittanutkin sen (opettajan yllättäneellä menestyksellä), mutta nämä tiivistahtiset intensiivikurssit ovat oivaa mieleenpalauttelua. Näillä taidoilla ei vielä paljon säästä kummemmasta puhuta, mutta kovasti polttelisi tänä vuonna viimein suuntia ihmettelemään briardiaiheisia rientoja Ranskan suuntaan.



Kuvia klikkaamalla aukeaa isompi kuva, ja muutama voikukkakuva lisää löytyy galleriasta.

Vilttiketjusta pellolle

Yli kuukausi on taas vilahtanut viimeisimmistä elonmerkeistä blogissa, joten laitetaan pikakelauksella mutkat suoriksi. Varis on saanut koko alkuvuoden paljon peliaikaa kentillä, mutta toukokuun alussa osat vaihtuivat Rännin kanssa. Sain koepaikan erikoisjälkikokeeseen Kalajoelle, joten Ränni pääsi vuorostaan vilttiketjusta harjoittelemaan peltojälkikuvioita.

Teemoittain tein jäljille paljon kulmia, esineitä tai harhoja. Kokeen lähestyessä oli myös lisättävä jäljen ikää (3h) ja venytettävä pituutta koemittoihin (1000 - 1400 askelta) tai ainakin lähelle sitä. Mieluiten toki yli, mutta meidän käyttämillä nurmialueilla ja kapeasarkaisilla pienillä pelloilla jäljet jäivät enempikin vajaiksi. Esineilmaisussa metsäjäljellä annettu vapaus käyttää jälkiesineet suussa jäi onneksi helposti pois, eivätkä harhat tuottaneet isompia hankaluuksia. Kulmissa totesin Rännin kääntyvän aina oikealle, jolloin jäljen jatkuessa vasempaan Ränni tekee silmukan oikean kautta. Tähän hätään asialle ei viitsinyt yrittääkään tehdä mitään. Kokonaisuudessaan treenijäljet sujuivat hieman vaihtelevasti. Useimmiten kuitenkin Rännille tyypilliseen tapaan alkumatkasta hieman epävarmasti ja jäljen edetessä intensiivisyyden koko ajan lisääntyen loppua kohden.

Näillä eväin lähdimme sitten Rännin kanssa toukokuun viimeisenä päivänä iltakokeeseen Kalajoelle. Toisin kuin viime syksyn kaatosateessa, nyt sää suosi. Ennen koetta ripsautti ihan vähän vettä ja sitten koko ilta oli poutaista ja lämmintä, mutta sen verran tuulista ettei päässyt tulemaan kuuma. Arpa antoi meille koko kokeen viimeisen jäljen numerolla kuusi. Kaksi voittajaluokan koiraa ajoivat heti alkuun tuloksen molemmat. Meidän avoin luokka alkoikin sitten hieman takkuisemmin eikä kolmelta ensimmäiseltä jäljeltä tullut tuloksia.

Viimeisenä oli sitten meidän Rännin kanssa vuoro startata paalupaikalta. Ja kylläpä sitä liikkeellelähtöä saikin odotella. Siinä haparoitiin puoli liinanmittaa, palatiin takaisin, hapuiltiin ja seisoskeltiin sen näköisinä, että "Eiku ei kai.. emminä... no ehkä jos... eiku ei sittenkään". Minä tiesin, että Ränni kyllä siitä ennen pitkää aktivoituu ja lähtee, ja tuomarikin armollisesti antoi aikaa puhaltamatta peliä poikki. Ikuisuudelta tuntuneen jahkaamisen jälkeen Ränni sitten poimi jäljen ja lähti sitä hieman haparoiden taivaltamaan. Ensimmäisessä ja seuraavassakin kulmassa nähtiin samankaltaista ongelmaa, mutta tuttuun tapaan koko ajan jäljen edetessä asenne ja intensitetti parani ja joukkoon tuli jo joku liki täydellinenkin kulma (oikealle tottakai). Kaikki esineet Ränni ilmaisi hyvin, joskin viimeisen vinoon ja kaikki vapaavalintaisessa asennossa. Jälkimmäinen toki onkin lajissa aivan sallittua. Loppuun asti viimeiselle esineelle siis päästiin, mutta haparoivan alkupuoliskon takia pisteitä sai hieman jännittää. Sinnikkyys vaikean alun yli ja loppupuoliskon jo aivan erittäin hyvä työskentely palkittiin lopulta 72 pisteellä ja koulutustunnuksella FH1 - Yippee!

Tulosta pisteistä piittaamatta lähdettiin hakemaan, ja iloisia ollaan, että se heti laakista saatiin! Kahdella briardilla on Suomessa entuudestaan FH-tulos; toinen on Rännin emä Nova, jolla FH1, ja toinen Rännin veli Jimi, jolla FH2. Kun Rännin tsekeissä asuvalla isällä Guidollakin on FH2 sekä muutama rodun erikoisjäljen MM-mitali, niin meillä on varsinainen briardien erikoisjälkiperhe.

Tulevia peltojälkikokeita ajatellen tämä koe taas näytti sen, kuinka treenien hyvin lievät oireet näkyvät etenkin tässä lajissa koetilanteessa paalulla potenssiin sata. Nytkin treenatessa jostain syystä vasta koetta edeltävänä iltana tulin tehneeksi eritoten paalulta lähtöjä ja ekaa suoraa. Noita tarvitaan siis paljon, paljon lisää, jotta aloituksen saa varmaksi. Kuvia kokeesta löytyy galleriasta.