Laitetaanpa blogia ajan tasalle. Nyt on nimittäin metsät jo hyvän aikaa olleet maastoilukunnossa ja muutama treenikin tehty.
Pari viikkoa sitten tehtiin ensimmäinen esineruutu. Alueeksi tallattiin 25 metrin levyinen kaistale, ja sinne vietiin neljä esinettä. Ränni jatkoi siitä mihin viime syksynä jäi, eli haki loistoasenteella nopeasti kolme esinettä. Varis on tainnut etsiä esineitä viimeksi syysleirillä elokuussa, joten se sai mieleen palautteluksi puuhun kytkettynä katsoa esineiden viennin. Tällä virittelyllä Varis ei jäänyt paljonkaan äiteetään huonommaksi, vaan haki hyvällä suoritusajalla sekin kolme esinettä peräkkäin. Molemmilla oli motivaatio kohdallaan ja reagoivat sähäkästi esineen hajuun kovastakin vauhdista. Nova sai lopuksi hakea ruudusta viimeisen, ylimääräisen esineen, ja pätevästi suoriutui mummelikin. Seuraavan maastotreenailun aiheena oli Variksen janat. Niitä ei olekaan aiemmin tullut erikseen treenattua, vaan jäljestämään lähtiessä on lähestytty jälkeä vähitellen kauempaa ja kauempaa. Nyt tein ensin vanhenemaan yhden janaharjoituksen, ja sitten otin Variksen autosta tekemään näkönä kolme harjoitusta. Kytkin Vaakun aina puuhun janan alkupäähän katsomaan, kun kävelin jäljen laajalla kaarella kuvitteellisen janan ylitse. Leikkauspisteessä kohtisuoraan Variksen kohdalla olin laittavinani jäljelle jotain, mutta jätin vaivihkaa namirasian vasta noin kymmenen askeleen päähän. Nämä kaikki kolme janaa menivät ihan hyvin, ei nyt superisti mutta ok. Vaakku irtaantui kohti noin 30 metrin päässä risteävää jälkeä, löysi jäljen ja hetipian rasian ja ilmaisikin sen vanhasta muistista maaten. Lopuksi tehtiin se Variksen näkemättä tehty jana ja yllättävän hyvin piski irtaantui sinnekin. Tällä kertaa löytyi namirasian sijaan jälkikeppi noin 50 metrin jäljestämisen jälkeen, ja voi sitä riemua taas kun sen kanssa riekuttiin.
Pääsiäisenä käyttiin Variksen kanssa tokottelemassa ammattiopiston parkkipaikalla. Tehtiin paikallamakuu, seuraamiset, maahanmeno, luoksetulo ja seisominen mahdollisimman kokeenomaisesti. Yritin kulkea ihan suorassa ja koiraa vahtaamatta ja palkkasin vain kehuilla ja taputtelulla, joista Varis kyllä riehaantuu aikalailla. Muuten meni ihan hyvin, mutta eipä mennyt liikkeestä maahan vaan jäi seisomaan. Tuo tehtiin heti perään varman päälle uudelleen, ja lopuksi sitten harjoiteltiin lisää.
Seuraavana päivänä käytiin tekemässä sama kokeenomainen setti, ja nyt meni jäävätkin oikein. Seuraamiset saattaa alkaa jopa aivan korrektisti, mutta liikkeen edetessä Vaakku tuppaa hieman lämmetä ja alkaa edistää ja painaa. Pikkuisen meinataan ajoittain kopsautella toistemme jalkoihinkin. Paikkamakuun ja liikkeestä maahanmenon ylösnousemukset oli napakoita, kun ei ihan salamana anna käskyä, vaan piski ehtii padota hieman. Luoksetulo nyt vaan on sellaista ihan kiva -laukkaa, ei sen lujempi. Seisomisessa pysyi hyvin viereen paluun aloillaan.
Seuraavaksi täytynee askarrella parkkistreenejä varten jonkinlainen matala tokoeste, jotta päästäisiin harjoittelemaan hyppyliikettäkin. Kotipihassa pk-este on hautautunut takapihalle hankeen, joten siitäkään ei ole iloa ennen lumien lähtöä. Noin muutoin tykkään kovasti siitä, että Varis tuntuu palkkautuvan (ja riehaantuvan) hyvin minun kehuista ja taputteluista. Rännin kanssa kun on ollut aina se ongelma, että sille mikään muu kuin narupallo ei ole mitään ja minun pelkistä kehuista ja taputteluista se lähinnä ahdistuu.
Tokottelujen lisäksi on saatu pääsiäisenä (ja aiemminkin) nauttia hyvistä hankikantokeleistä. Ulkoillessa on voinut kulkea ristiin rastiin hangilla melkein missä vain. Itseasiassa nyt onkin hankalampi kulkea metsäteitä ja -polkuja pitkin, kun ne ovat monien sulamisien ja pakastumisien jälkeen tosi jäisiä. Isommat hiekkatiet puolestaan ovat tosi kuraisia, mutta onneksi niiden varsilta pääsee nyt vielä suoraan autosta puhtaille hangille ulkoilemaan.
Viime viikolla tuli kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun Prahan liepeillä Melnikissä syntyi briardipentue, josta kasvattajan toivottiin valitsevan ulkonäköön liiaksi keskittymättä touhukas ja tekevä musta narttupentu Suomeen. Ja sellainen sieltä todellakin tuli! Nova on touhuillut siis jo täydet 12 vuotta, ja kuten vuosi sitten Novan kanssa sovimme, niin edessäkin on vielä ainakin neljä vuotta. ;)
Edellisen syntymäpäivänsä alla Nova siivoili itse kotia kuntoon, mutta tänä vuonna Varis opetteli hoitamaan homman. Olikin kyllä kohtuullisen touhukas oppilas tämä lapsenlapsikin... huhhuh.
Nova onkin sitten siivoilun sijaan keskittynyt muuhun mukavaan kuten lahjapossuunsa, ulkoiluun, aktivointipallon pyörittelyyn (saattaa ottaa sen omin luvin pöydältä ja pyörittelee sitten tyhjänä) ja lastenlasten kanssa hengailuun.Muutaman harmaan hiuksen ja "on tätä joskus jonkun verran koulutettukin" -punastelua mummeli on myös aiheuttanut, kun kuuliaisuus on iän myötä käynyt katoavaiseksi. Enkä nyt tarkoita että kuuloaisti olisi merkittävästi alentunut... Videolla 12-vuotiaan Noppiksen eloa ja oloa. :)
Tänään käytiin Variksen kanssa hallilla puuhastelemassa tokokuvioita. Tänä talvena on tähän mennessä tullut hallilla vain aksailtua ja se vähä, mitä on tottisteltu, on tottisteltu pihalla. Nyt sitten ajattelin kokeilla pääpiirteissään tokon alokasluokan liikkeet läpi ja kerätä vikalistan siitä, mitä pitää alkaa treenata.
Paikallamakuu: Yksin treenattiin, joten yksin myös maattiin, enkä jaksaut odotella kuin reilut puoli minuuttia. :-D Eli treenilistalle ne muut koirat, paikallamakuuaika ja perusasentoon nousu ripeämmäksi. Seuraaminen: Ei mitään uutta eli pyrkii edistämään ja painamaan. Täyskäännöstä vasempaan ei tokoon tarvi, mutta pk-tottista ajatellen se pitäis opetella kunnolla. Ei ole vieläkään itekseen oppinu, kumma homma. Juoksua ei nyt tehty. Maahanmeno: Tässä taas se ylösnousemuksen ripeys. Luoksetulo: Sieltähän se laukkoi ja eteen istui, mutta... näitä pitäis tehdä enempi ja kunnon vireellä. Seisominen: Viereen palatessani on ihan siinä kinttaalla, että väistääkö sivusuunnassa. Paluita ja samoilla tassunsijoilla pysymistä pitää siis treenata. Hyppy: Tässä tuo edellinen virhe näkyy vielä selvemmin eli oikeasti auraa, kun tulen viereen. Lisäksi jää/tulee turhan lähelle estettä eli saisi olla kauempana, että avoimessa luokassa pääsee kolistelematta vielä takaisinkin.
Jäävien asennot meni siis oikein ja kaikki liikkeethän tuo teki, mutta ei tässä tarvi kuvitella toimettomaksi heittäytyvänsä. Treenaamista riittää. Vähän epäilyttää, kuinka paljon mahtaa Vaakku häiriintyä tuomarin ja liikkurin kuljeskellessa kehässä mukana välillä aika lähelläkin. Nooh, tuota päästään kokeilemaan, kunhan ulkokentät alkaa olla käyttökunnossa ja päästään porukassa treenaamaan. Viime viikonloppuna pistäydyttiin katsomassa tokokoetta ja siinä samalla saatiin otettua pikaisesti kokeenomainen luoksepäästävyystreeni. Tuomarin luoksetulot rapsutteluineen sujui niin hyvin ilman mitään jännittelyjä, ettei olisi arvannut, että niissä voisi mitään treenaamisen tarvetta ollakaan. Tosin kokeessa tuomari harvemmin kulkee namipussi mukanaan, mutta silti. Ehkä me kuitenkin vielä toistekin tuota kokeillaan.
Täällä on menossa hiihtolomaviikko, eikä säät voisi juuri paremmat olla! Treenailtu ei olla kuin sen verran, että sanoa saattaa, mutta ehtiihän tuota vielä. Paistatellaan nyt näissä loistosäissä! Klikkaamalla kuvat aukeaa hieman suurempina ja lisää kuvia tältä päivältä galleriassa.
Alkuvuosi on kulunut välillä aika kovissakin pakkasissa, mutta Variksen kanssa on silti saatu yhtä ja toista tehtyäkin. Tottistreenailussa on mielessä pyörinyt lähinnä tokon alokasluokan kuviot, joista aikalailla nollapisteestä opeteltiin liikkeestä seisominen. Variksen seuraaminen on sen verran takapainoista ja istumiset nopeita, että sellaisesta seuraamisesta seisominen on äkkiseltään aika haastavaa. Aluksi opeteltiin siis seisahtumiskäskyllä nousemaan sivulla perusasennosta seisomaan. Tämän jälkeen se seuraamisesta seisahtuminen (seisomaan nouseminen) valkenikin nopeasti. Pelkkää liikkeestä seisomista tehtiin niin kauan, että se alkoi olla melko varmaa. Sen jälkeen otettiin mukaan vaihtelevasti myös liikkeestä maahanmenoja.
Tammikuussa aloitimme Variksen kanssa agilityn alkeiskurssin yksityisessä koirakoulussa. Kurssia on nyt viisi treenikertaa takana ja yksi jäljellä. Pääasiallisena tavoitteena on totutella ympäristön häiriöihin mukavan lajin parissa. Siinä määrin mukavaa onkin ollut, että täytyy tuossakin hommassa kyllä vielä kisaviivalle päästä!
Treenihallilla oli kisaviikonlopun takia esteet koko hallin laajuudelta valmiiksi levällään, joten kävimme siellä Variksen kanssa illalla vähän hyppimässä. Hieman käsijarru päällä Varis kulkee ja joutuu vielä tottumattomuutta jokaisen esteen suorittamiseen erikseen keskittymään, mutta toisaalta se etenee aika tasaisesti ja tarkasti. Välillä tuli jo ihan lupaavia riehaantumisia ja vapautumisiakin. :-D Alkeiskurssilla on tehty A:ta juoksukontaktein, mutta taidan kuitenkin jatkaa pysäytyksillä. Juoksukontakteihin tarvitsisi niin mahdottoman paljon toistoja - ja ne ohjurit, mitä meillä ei ole.
Novakin pääsi mukaan loikkimaan hieman mummoagilitya. Mummeli täyttää kuukauden kuluttua 12 vuotta.
