Hakuilmaisua

Hakuilmaisun harjoittelua on jatkettu pihapiirissä. Edistystäkin on tapahtunut siinä määrin, että kova into olisi jo päästä kokeilemaan kiintorullaa oikeisiin hakutreeneihin! Täytyy käydä katselemassa, miltä maastot nyt leudon kevään keskellä näyttävät ja kuulostella, saataisiinko hakutreenit pystyyn.

Edelliskerralla hakuilmaisuissa kiintorullan ottaminen maalimiehen luona sujui vaihtelevasti, mutta asia oli selvästi kirkastunut Variksen mielessä seuraavaan harjoituskertaan mennessä. Kompostikehikkoon piiloutuneen isännän ilmaisu sujui kiintorullalla iloiseksi yllätykseksi kuin vettä valaen! Samalla otettiin käyttöön suorapalkkanami, joka toivottavasti kannustaa tarkistamaan maalimiehen ennen ilmaisun tekemistä.

Tyhjän piilon kiertäminen vastakkaisesta suunnasta ennen maalimiehelle lähettämistä olikin taas huomattavasti haastavampi harjoitus. Varis ilmaisi monet kerrat tyhjän piilon, mutta pääsi tietysti aina jatkamaan maalimiehelle vasta sitten, kun kiersi tyhän piilon rullaa ottamatta.

Täytyy kokeilla edellistä harjoitusta joskus uudelleenkin, mutta tähän väliin helpotettiin hieman. Pystytin vitikkoon samalle pistolle kolme piiloa, joista johonkin maalimies aina Variksen näkemättä piiloutui. Tämä sujui hienosti, ei yhtään virheilmaisua tyhjiltä piiloilta!

Edellistä treeniä vaikeutettiin vähän sillä tavalla, että Vaakun näkemättä maalimies piiloutuikin lähietäisyydelle jonnekin muualle kuin yhteenkään piiloista. Hyvin meni tämäkin! Varis paikallisti hienosti maalimiehen loppuun asti, eikä siis tehnnyt yhtään virheilmaisua piiloilta tai pelkästä hajusta. Hieman kutsuapua tarvittiin tällä kertaa kiintorullan tuomiseen minulle, sillä Varis ei meinannut malttaa lähteä rullan otettuaan maalimieheltä. Ongelma taitaa liittyä siihen, että näin tutun henkilön etsiminen (nenällä) ja aito löytäminen on niiiin ratkiriemukasta Vaakulle. 

Puolikuntoista treeniä

Hengitystiet ja ääni on vieläkin huonona, joten säästöliekillä on niitten rasituksen kanssa pitänyt olla. Vähän on toki treenailtukin, vaikka hengästymistä ja äänenkäyttöä pitääkin yrittää vältellä.

Viime treeneissä innostuttiin namipurkeista ja heti sunnuntaina riennettiin niitten kanssa taas hallille. Seuraamisessa petrailtiin viimekertaisia sivuaskeleita ja täyskäännöstä vasempaan. Luoksetuloa tehtiin tuttuun tapaan kohdetta kiertämällä, ja paikalla istumisessa aikaa venytettiin 15-25-30 sekuntiin. Ohjatun harjoittelua jatkettiin kahdessa osassa (merkki ja nouto). Aika paljon tuli kävelyä, kun kävin joka välissä näyttämässä tai viemässä kapulat. Jäljelle jääneet namit Vaakku sai tienata lyhyillä luoksetuloilla ja sivulle siirtymisillä.

Maanantaina käytiin treffaamassa Susannaa ja Brunoa maneesitreeneissä. Variksen kanssa tehtiin seuraamista ja lyhyeltä matkalta luoksetuloja ja sivulle siirtymisiä. Keskittyminen ja ilme oli nyt hyvät, vaikka ympärillä olikin kovasti muitakin koiria treenaamassa.

Sitten huilattiinkin perjantaihin eli ystävänpäivään saakka. Omalla hallilla aloitettiin seuraamisella ja jatkettiin zetalla. Paikalla istumista tehtiin 20 ja 60 sekuntia. Saatiin siis ensimmäinen minuutti täyteen. Tokoilut jätettiin tähän ja jatkettiin agilitylla. Puomi ja pujottelu oli sopivasti käytettävissä ja lisäksi kanniskelin muutamia hyppyesteitä. Omia hengitysteitä säästääkseni Vaakku sai harjoitella irtoamista. Yllättävän innolla se kulkikin taas ja palkkapallon saatuaan viiletteli itsekseenkin hyppyjä ja puomia. :)

Vaakun hakuilmaisutreenit käynnistettiin sunnuntaina ihan omin toimin. Piilo pystytettiin näköetäisyydelle, M meni sinne maalimieheksi suojaan Vaakun riemuhepuleilta ja sitten alettiin treenata. Ensimmäinen ilmaisu irtorullalla sujui normaaliin tapaan ja seuraavat kiintorullalla sitten odotetun vaihtelevasti. Monen monituisen toiston jälkeen rulla alkoi kuitenkin löytyä Vaakun rintakarvojen seasta jo kohtuullisen sujuvasti. Tästä se lähtee!

Maanantaina laitoin halliin valmiiksi kolme merkkiä, joitten taakse pallot, ja hain Variksen vasta sitten. Yllättävän hyvin Vaakku vihjesanasta kohdisti katseen ja irtosi merkille. Zetassa seisomiset ja maahanmenot onnistuivat, mutta vaihteeksi pari istumista meni seisomiseksi. Väärien asentojen korjaaminen meinaa alkaa näkyä koko liikkeen ilmeessä, joten pitää kiinnittää huomiota myös liikkeellelähtöihin ja seuraamisiin. Paikalla istumista tehtiin ensin puoli minuuttia ja sitten jo puolitoista minuuttia. Luoksetuloa tehtiin sekä kiertämällä että jätöstä. Pallopalkka ei meillä näissä selvästikään toimi, menee ihan kyttäämiseksi, mutta ruokarasia ohjaajalta saatuna toimii hyvin. Superhyviä pysäytyksiä on vaikea näin saada aikaan, mutta ehkä kuitenkin parempi, että lähtee ensimmäisillä käskyillä ja halukkaasti. Agilitya otettiin loppuun spurttailemalla puomia ja hyppyä.

Tiistaina otettiin uusi askel eteenpäin ohjatussa noudossa. Tehtiin pitkältä matkalta merkille menoja niin, että ennen jokaista lähetystä vein kaikki kolme kapulaa paikoilleen. :) Loppuosan noutoa harjoitellessa vein vain laitimmaiset kapulat ja nekin lähes samaan linjaan merkin kanssa. Luoksetuloa tehtiin nyt pelkästään jätöistä. Sujui pysäytyksineen mukavalla ilmeellä. Paikalla istumisessa tuli ensimmäinen virhe eli Vaakku kävi maahan. Ihan opettavainen virhe. Sen jälkeen tehtiin muutama lyhyt onnistunut istuminen ja lopuksi puolentoista minuutin istuminen, josta yllätykseksi vapautin ja heitin pallon palkaksi piilosta käsin. Seuraamisesta tehtiin kaikilla nopeuksilla, siirtymisillä ja käännöksillä ja koetin palkata mahdollisimman yllätyksellisissä paikoissa. Zeta tehtiin nyt vain kerran läpi siten, että seuraamaan lähdöistä tuli aina yllätyspalkka. Kaikki asennot meni oikein!

Viime viikkojen säistä kertoo hyvin tämä kuva. Hieman on erinäköistä kuin yleensä helmikuun puolivälissä. :o

Paha yskä - ja yhä paranee

Onneksi ei koirilla vaan emännällä! Koirat on toistaiseksi välttyneet kennelyskältä, mutta itsellä meni kuun taitteessa kokonainen viikko flunssan kourissa. Vieläkin vähän yskittää, mutta treenaamista se ei sentään enää estä. Ennen sairasteluviikkoa ehdittiin käydä pariin otteeseen hallilla.

Perjantai-iltapäivänä tehtiin vaihteluksi pelkkää agilitya. Pystytin muitten blogeista pongatun harjoituksen, jota mentiin ensin kahdessa pätkässä ja sitten kokonaisena. Vaakku oli oikein innokkaana ja pötki rataa virheittä ja ihan ripeää vauhtia. Rimat tosin pidin vain 45 sentissä. Vaakku kulki nyt niin mukavasti, että harjoituksen suurimmat haasteet olivat ohjaajan muisti ja kunto.




Sunnuntaina sitten taas tokoiltiin. Mielessä oli videoinnin jälkeen, että harjoituksissa pitää muistaa ja uskaltaa edetä, jos mielii saada liikkeitä valmiiksi. Ruutua otettiinkin nyt ensimmäiset kerrat merkin kautta. Vaihtelevasti tuli tietysti palkkaa jo merkiltä tai vasta ruudusta. Väliin otettiin zetaa, jossa seisomiset odotetusti oli se epävarmin asento. Maahanmenot ja istumiset oli nopeat ja seuraamiseen mukaan lähtemiset hyvät. Asentoihin tarvitaan paljon lisää varmuutta. Loppuun otettiin vielä lisää ruutua.

Sairastellessa jumpattiin kotona pariin kertaan kaukoja. Keskityttiin asennonvaihtoihin s-i sekä s-m, jotka pitäisi oppia tekemään taaksepäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaksi treenikertaa eivät vielä aivan hoitaneet hommaa. Kotitreeninä tehtiin myös kerran pihassa ohjattua noutoa. Kyllä siitä lopulta ihan treeni tuli, mutta jotenkin kotipihassa orientoituminen on aluksi vaikeaa. Ensimmäistä kertaa käytettiin ohjatussa laippakapuloita.

Keskiviikkona päästiin vihdoin taas hallille. Aloitettiin ohjatulla noudolla, jossa harjoiteltiin ensin merkkiä, eli vein kokeenomaisesti laitimmaiset kapulat paikoilleen ja palkkasin merkille menosta. Loppuosaa harjoitellessa laitoin kapulat lähes samaan linjaan merkin kanssa, jotta Vaakun kääntyminen kapuloille hieman loivenisi. Luoksetulossa tehtiin läpijuoksuja ja pysäytyksiä kiertämällä hypyn siivekettä kentän toisessa päässä. Loppuun tuli jätettyä yksi meidän vaikeista liikkeistä, zeta. Seisomisissa tuli odotetusti virheitä. Ensimmäisenä asentona se onnistuu todennäköisemmin, mutta istumisen tai maahanmenon jälkeen Varis enempiä kuuntelematta tekee helposti saman asennon uudelleen. Kuuntelu- ja keskittymistreeniä tarvitaan!

Lauantaina jatkettiin harjoituksia. Pääasiassa on tullut palkattua palloilla, mutta nyt otin kokeeksi koiranmakkarakuutioita pieneen rasiaan. Tykättiin Vaakun kanssa molemmat! Mielentila ja keskittyminen minun suuntaan liikkeitten välillä oli hyvät. Aloitettiin seuraamisella. Paikka on hieman turhan edessä koko ajan, sivuaskelissa on vähän epävarmuutta ja täyskäännöksissä vasempaan takapuoli tuppaa aina vaan mennä maahan, mutta muutoin ihan ok toimintaa. Paikalla istumisen harjoittelua olen yrittänyt vältellä tehokkaasti, mutta nyt vihdoin aloitettiin järkevästi. Tehtiin kolme toistoa, joissa olin piilossa 5 - 10 - 15 sekuntia. :)) Pienestä se on aloitettava, kun tiedän, että tässä meillä tapahtuu lässähtäminen niin helposti. Näissä istuttiin kuitenkin lähdöstä paluuseen asti oikein hyvässä ryhdissä ja hyvällä ilmeellä. Luoksetuloa tehtiin taas hypyn siivekettä kiertämällä. Palkkasin nyt taas niin läpijuoksut kuin pysäytyksetkin eteenpäin. Loppuun tuli jo aika kiva luoksari molempien pysäytysten kanssa! Loppuun otettiin vielä ohjattua noutoa viime kertaiseen tapaan eli kapuloitten vienteineen erikseen merkkiä ja erikseen kapuloille lähtöä.

Videoitua

Tiistaina ajattelin ottaa vähän tämänhetkisiä tokotouhuiluja videolle. Hallilla sattui kuitenkin olemaan sen verran ruuhkaa, että tehtiin Vaakun kanssa vain ruutua ja tunnaria ja jätettiin suosiolla videoinnit siltä kertaa. Heti keskiviikkona päästiin sitten ottamaan kameran kanssa uusi yritys.



Aloitettiin taas merkille lähetyksillä suorapalkalla ja ilman. Merkille asettuminen on vähän sinne päin, mutta aina kuitenkin merkin takapuolella ja melko lähellä.



Tunnarissa ensimmäisellä kerralla Vaakku osuu heti oikealle kapulalle. Laitan oman tunnarin usein jompaan kumpaan reunaan, vaikkei se kokeessa siellä saakaan olla. Olen ajatellut, että tämä kannustaisi Varista aloittamaan etsimisen siististi jommasta kummasta reunasta. Nyt se kahdessa ensimmäisessä tunnarissa aloitti kyllä vasemmanpuoleisesta, mutta kääntyy vasemmalle eli rivin siistiä tarkastamista ajatellen väärään suuntaan. Hmm. Pitää kokeilla jatkossa laittaa kapula usein nimenomaan oikeaan reunaan, jos etenemissuunta sieltä suunnasta olisi parempi. Toisessa tunnarissa tulee innostuksissa hieman edestakaisin sahaamista ennen oman ottamista. Kolmannessa Vaakulla olikin sitten vähän eri käsitys, mihin ollaan menossa. :´D Kapulat tuli laitettua paikoillen ja sitten vasta siirryttyä Vaakun kanssa tuonne vastakkaiselle puolelle, jolloin koko homma pääsi vähän unohtumaan. Vasemmalla puolen oli vielä jotain vateja maassa, ja niitähän Vaakku näyttää tuossa katseen kohdistuksessakin katsovan eikä tunnareita. Suoritti kyllä ilman lisäkäskyjä hienosti loppuun.



Ruutua tulee tehtyä vähän sekavasti milloin milläkin keinolla. Välillä heitetään nami, välillä nami on siellä takanauhan edustalla keskellä maassa, välillä heitetään palloa ja välillä ruudussa on pallo valmiina. Hmmh. Ehkä kuitenkin toivoisin että Vaakun ensisijainen ajatus olisi mennä tarkistamaan ruudun takanauhan edustalta se nami. Siinä on sitten itselle sopivasti aikaa reagoida eli antaa seisautuskäsky. En jaksa uskoa, että maan haisteluun jumittuminen olisi meille ongelmista todennäköisin. Ja näköjään itse pitäisi yrittää luottaa, että koira tulee kutsusta ilman vilkuiluakin.



Metallin hyppynoudossa Vaakku karkaa ensimmäisellä kerralla heti heitosta. Oho. Annoin paluuseen käskyn, kun mennessä en ihan ehtinyt mukaan ja Vaakullakin taisi käydä mielessä, että tää ei nyt ehkä mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Toisessa noudossa sitten paremmin. Vaan miksi, oi miksi sen pitää ravata takaisin... Hyppyeste hieman pelastaa paluuta, ei näytä meno ja tulo niin eriparilta kuin tasamaalla.

Luoksetuloja otettiin, mutta niistä ei nyt tule videota, sillä Vaakku teki ensin läpijuoksun ok, sitten pysäytykset karmean pitkäksi (mutta ok ilmeellä) ja sitten uusintayrityksellä läpijuoksun pysäytysyrityksestä huolimatta. :´D Täytyy vissiin sittenkin alkaa palkata pysäytyksistä välillä taaksekin...

Ohjatun alkeita ei saatu videolle, kun akku loppui. Tällaista on tähän mennessä tehty, ja kyllähän nämä tällä tavalla hetsattuna ja itsekseen tehtyinä menee kivalla ilmeellä. Sitten kun otetaan liikkuri, yleisö ja koetilanne mukaan, niin voikin olla vähän vakavampaa. :) Täytyisikin päästä ottamaan näitä juttuja myös liikkuroituna ja laittaa välillä näitä liikkeitä tauolle ja ottaa muita (paikallaistuminen, makuu häirittynä, seuruu, zeta, kaukot... mitä niitä nyt on) tilalle.

Pahuksen pakkaset

Ensimmäisellä halliviikolla oli niin lauhaa, että hallissa tarkeni touhuilla ilman lämmitystä milloin vain. Nyt tilanne on toinen, kun tuli pakkaset ja on ollut pakko tähtäillä treenaamaan vapaille lämmitetyille ajoille.

Sunnuntaiaamuna epäilin, että hallilla saattaa olla aika paljon muitakin. Mutta mitä vielä, ihan itsekseen saimme Vaakun kanssa puuhastella. Aloitettiin taas merkille lähetyksillä, joissa välillä otettiin lähtö viralliseen tapaan ja välillä hetsistä. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota, että käskyn antaessani olisin hartioita ja päätä myöten paikoillani. On nimittäin pahana tapana hytkyä jos vaikka miten. Ohjatussa noudossa sen sijaan ollaan vielä niin alkeissa, että suuntakäsky on tarkoituksella suurieleinen. Tehtiin siis taas merkiltä vapautuksia takana oikealla tai vasemmalla olevalle pallolle. Uutena asiana otettiin siihen alkuun merkille meno - toki lyhyeltä matkalta ja yhdessä. Seuraavaksi otettiin ohjatun noudon loppua ja muittenkin noutojen palautuksia ajatellen vauhtinoutoja. Tehtiin näitä sekä tasamaalla että hyppyesteen ylitse, ja sopivassa kohtaa paluuta aina vapautus leluun. Ohjatun noudon merkille menossa tuli huomattua, että merkin taakse asettuminen on vähän niin ja näin. Varis usein menee vähän merkin jommalle kummalle puolen eikä tarkalleen keskelle taakse. Kokeiltiin sitten klikkerin kanssa hieman hioa tuota paikkaa. Luoksetulo pysäytyksineen on meille painajaismainen liike, mutta tälläkin kertaa se sujui yllättävän hienosti. Pysähtymiset voisivat olla pikkuisen terävämmät, mutta tärkeämpää nyt toistaiseksi on reipas ilme ja vauhti. Otettiin ensin läpijuoksu, sitten seisahduksen kanssa, rohkeasti myös kahden pysäytyksen kanssa ja sitten taas läpijuoksu. Lopuksi otettiin vielä vauhdikkaita merkille lähtöjä suorapalkka merkin takana odottamassa.

Maanantaina oli palveluskoirayhdistyksen tottisvuoro hevosmaneesissa, ja treenitreffattiin siellä Susannaa ja Brunoa. Mittari näytti -17 astetta, ja sen kylmemmällä ei kyllä taida maneesiolosuhteisiin viitsiä lähteä. Vaakun kanssa oltiin tuolla ihan ensimmäistä kertaa ja muitakin koiria oli yhtä aikaa treenaamassa, joten kyllä Vaakku aika jäässä oli noin kuvainnollisestikin. Tehtiin alkujähmeyksissä vähän seuruuta, hyppynoutoa ja sitten pikkuisen parempiin tiloihin päästyä autoon huilivuorolle. Vartin päästä otettiin uusi kierros ja nyt oli Vaakkukin jo ihan eri tavalla reippaana ja innoissaan. Tehtiin seuruusta takaakiertopalkkauksia, jotka sujui nyt liikkeestäkin aika hyvin ja loppuun otettiin luoksetulo.

Sitten saatiinkin riesaksemme vielä reilumpia pakkaslukemia. Perjantaina otettiin kuitenkin suunnaksi hallin lämmitetyt vapaat tunnit, koira ja kamppeet oli jo autossa, mutta siihen hyytyi Yaris kotipihaan lähtökuoppiinsa. Lauantaina M vaihtoi menopeliin akun :), joten sunnuntaina päästiin taas liikenteeseen.

Hallilla edelliset treenaajat tekivät samaan aikaan lähtöä, kun laitoin Vaakun paikallaistumiseen ja menin rakentamaan ruutua. Ei ehkä aivan fiksu veto ensimmäiseksi paikallaistumisen harjoitukseksi. Vaakku meni siinä itsekseen odotellessa useaan otteeseen maahan ja ylös korjaamisista valahti henkisestikin aika tavalla. Jotensakin onnituneiksi tulkittavat jätöt ja paluut saatiin tehtyä, mutta ensimmäistä kertaa tälle hallikautta mielentila oli hivenen hysteerinen ja ahdistunut. Jatkettiin treenaamista normaalisti ja pian Vaakkukin oli taas rennon innostuneissa tiloissa. Hyvä, hyvä, jotta huonoista tiloista voi päästä näin nopeasti poiskin! Aloitettiin metalliesineen hyppynoudolla, joka tehtiin vauhtinoutona. Oli yllättävänkin hyvä, ei miettinyt isommin kapulan ottamista. Ruutua tehtiin ensin muutaman metrin päästä ja namin palkaksi heittäen, sitten pitkältä matkalta nami valmiina ruudussa ja sieltä takaisin imutusseuraamiseen kutsuen ja lopuksi kokeiltiin kokonaista liikettä. Siinä Vaakku meni hienosti ruutuun, mutta itsepintaisesti tarjoili seisomista useista maahan-käskyistä huolimatta. Toisella yrittämällä maahanmenokin löytyi ensimmäisellä käskyllä ja saatiin tehtyä liike loppuun kävelykuvioita myöten. Tunnariakin tehtiin vauhtinoutona ylipitkällä matkalla. Näissä Varis meni ja tuli ihan lujaa, mutta lyhyeltä matkalta teki sitten taas paluun ripeällä ravilla. Olisi kyllä kiva, jos laukkaisi lyhyenkin matkan, mutta ei taideta tätä jäädä jankkaamaan, ravatkoon. Merkkiä otettiin taas merkiltä toiselle lähettelynä, pallo suorapalkkana siellä takana. Myös merkin taakse asettumista harjoiteltiin lyhyeltä matkalta, tällä kertaa pallopalkalla. Ihan kunnollista tarkkuutta sijoittumisessa ei ole eikä taida minun viilausinnottomuudella tullakaan, mutta tykkäsin kyllä, miten innokkaasti Vaakku lähti ja asettui merkille. Loppuun otettiin vielä agilityosuutena keinua.

Hyvä alku

Variksen kanssa aloitettiin hallikausi pian vuodenvaihteen jälkeen. Ja innokkaasti aloitettiinkin, sillä heti ensimmäisen viikon aikana käytiin hallilla touhuilemassa neljään otteeseen. Variskin tuntui olevan suorastaan riemuissaan vanhan treenihallin ja kaiken sen sisällä olevan roinan jälleennäkemisestä. Odotin vähän näkeväni vuoden takaisia tunnetilavaivoja jos ei ensimmäisessä niin jossain seuraavista treeneistä, mutta eipä niitä ole toistaiseksi näkynyt. Varis on ollut oikein yllättävän innokas ja rento. Toivotaan, että jatkuukin näin.

Ensimmäisellä kerralla perjantaina tehtiin pihatreenistä tuttua ruutuun eestaas juoksentelua. Pieni nami ei kovin monen metrin päästä ruutuun lennä, joten lopuksi otettiin pidempi matka pallopalkalla. Aloitettiin luoksetulotkin helpoilla: ensin läpijuoksu ja toisessa seisautus väliin. Molemmat tuli oikein hyvällä vauhdilla. Ajattelin toistaiseksi palkata pysäytyksetkin aina eteenpäin. Toivon mukaan se pitää vähän himmaamisongelmaa loitolla. Lopuksi aksattiin ihan vain A, hyppy, hyppy -suoraa. Tehdään nyt tovi tällaisia vauhtijuttuja rimat matalalla.

Taukopäivän jälkeen käytiin taas sunnuntaina hallilla. Aloitettiin merkille lähetyksillä, joita tehtiin eestaas kentän toisessa päässä olevalta merkiltä toisessa päässä olevalle merkille. Ensimmäisellä laitoin Vaakun nähden merkin taakse pallon ja seuraavilla kerroilla laitoin toisen pallon aina Vaakun näkemättä valmiiksi. Toivotaan, että nämä lisäävät varmuutta ja vauhtia merkille lähtöön. Ohjattua noutoa opeteltiin nyt toista kertaa. Ohjasin Vaakun merkin taakse ja vapautin siitä oikean tai vasemman käden heilautuksella ja käskyllä oikealle tai vasemmalle pallolle. Agilityn osalta tehtiin vauhdikasta putkirallia.

Maanantaina saatiin vähän toivottua häiriötäkin, kun hallissa oli toisella kentällä tottistreenaaja. Vaakkua ei kyllä yhtään häirinnyt, vaan se touhuili yhtä innolla ja rennosti kuin edelliskerroillakin. Taas tehtiin merkille lähetyksiä kahden merkin välillä. Uuden pallon laitoin aina Vaakun huomaamatta merkin taakse valmiiksi. Ohjatussa tehtiin taas merkiltä oikealle tai vasemmalle pallolle vapautuksia. Ihan tarkkana Vaakku jo odottaa, kummankohan puoleinen käsi nousee lähtöluvaksi. Ruutuun eestaas juoksentelua tehtiin nyt niin, että vein namin ruudun takaosaan valmiiksi. Näin saatiin tehtyä lähetys pitkältä matkalta ja sen perään myös kutsu takaisin seuraamiseen.

Torstainakin aloitettiin merkille lähetyksillä. Taas oli kaksi merkkiä ja pallo aina valmiina merkin takana. Omat merkkikartiot jäi kotiin, joten hyväksi vaihteluksi lainattiin agilityn numerokylttejä. Tunnari tehtiin nyt todella, todella pitkästä aikaa. Tehtiin yksi nouto rivistä ja yksi kellotaulusta. Molemmat oli tosi hienot ja vauhdikkaat, jipii! Kaukokäskyjä kokeiltiin lyhyeltä matkalta pari pientä erää. Pallon jätin taakse, joten hieman pyrki vinottamaan. Näissä muut vaihdot on siedettävät, mutta seiso-maahan on kamala. Ei vaan millään jaksaisi yrittääkään opettaa siihen parempaa tekniikkaa. Agilityesteistä pujottelu oli melko hollilla, joten tehtiin pujottelu, hyppy -suoraa. Vaakku oli tässäkin oikein vauhdikas. Loppuun otettiin vielä luoksetuloa, jossa tehtiin läpijuoksu, seisautus ja läpijuoksu - kaikki oikein loistavalla vauhdilla.

Menneet ja tulevat

Vuosi vaihtui taas uuteen, ja mikä parasta on tätäkin vuotta aloittamassa koko oma turrikolmikko. Nova on pysynyt kunnossa, Rännikin on voimissaan ja Varikselle on sitten asetettu hieman muitakin tavoitteita. Tällaiset olivat suunnitelmat viime vuodelle:

Ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.

Ja niinhän siinä kävi, että parempi onni koepaikkojen kanssa toteutui. Heti toukokuussa päästiin jälkikokeeseen kakkosluokkaan ja kolmosluokankin koepaikkoja irtosi helposti. Tosin osallistuimme ainoastaan isoihin kokeisiin, joissa rajoitus oli 13 - 15 kolmosluokan koiraa tai ei rajoitusta lainkaan. Tulipahan samalla kokemusta isoista kisoista.

Jäljen osalta päästiin tavoitteeseen. Kaikkiaan käytiin kuusi jälkikoetta. Niistä saatiin JK2 ja viisi kertaa JK3, joitten joukossa onneksi tuli se ensimmäinen ykköstulos. Aika paljon enemmän tuli koekäyntejä kuin olisin toivonut. Jouduttiin kerta toisensa jälkeen yrittämään sitä ykköstulosta, kun se tuntui suorastaan epäonnisesti aina kaatuvan johonkin. Vaan sinnikkyys lopulta palkittiin.

Tokossa jäätiin hieman tavoitteesta. Maaliskuussa saatiin ykköstulos avoimesta luokasta ja heti seuraavana päivänä kakkostulos voittajaluokasta. Vaan sen enempää ei sitten tokoiltukaan koko vuonna. Agilityn tavoitteet täyttyivät, kun keväällä viidennessä startissa lykästi ja saatiin siirtotulos kakkosluokkaan. Kesällä käytiin kakkosen ratojakin kokeilemassa neljän startin verran ilman sen suurempaa sukseeta. Bonuksena käytiin kahdessa koiranäyttelyssä, joista toisesta Varis yllättäin sai sertin.

Vuonna 2014 tavoitellaan Vaakun kanssa tietysti jälkikokeista niitä kahta puuttuvaa ykköstulosta ja käyttövalionarvoa. Toivotaan, että on pikkuisen parempi onni mukana entä viime vuonna! Lisäksi houkuttaa myös haun ja etsinnän ykkösluokka, mutta katsotaan nyt, miten noilta ensisijaisilta jälkikokeilta ehditään. Tokossa voidaan asettaa sama tavoite kuin viime vuonna eli ykköstulos voittajaluokasta. Agilityssa ilman mitään suuria tavoitteita kokeillaan, sattuisko yhtään luvaa kakkosluokasta tipahtamaan. Siinäpä sitä toimintasuunnitelmaa alkaneelle vuodelle!