Viikonloppuhakua

Treeniaktiivisuudessa ollaan vielä talviterässä, mutta viikonloppuhakua on sentään harrastettu. Vielä kun saadaan kenttätottisvuoro jollekin arki-illalle, niin ehkäpä ryhtiä alkaa löytyä omatoimiseenkin harjoitteluun. Koekalenteria on mielenkiinnolla selattu, mutta odotellaan Vaakun juoksu ensin ja katsellaan kokeita tarkemmin vasta sitten.

Pääsiäisen jälkeen seuraavana viikonloppuna mentiin hakuilemaan ampumaradalle: minä Oulunsaloon ja muut Kempeleeseen... Paikkakunnalta toiselle tehdyn korjausliikkeen jälkeen Vaakun harjoituksena oli yksi tyhjä ja neljä valmista maalimiestä etunakeilla ja irtorullilla. Varis suoriutui kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta tyhjälle laitoin uudelleen, kun ensimmäisellä yrittämällä ei käynyt ihan takarajalla asti. Umpipiilona oli halkokoppi, ja hyvänä hämäyksenä sen lähellä oli myös laavu tulisijoineen. Jostain syystä Vaakku oli tällä kertaa hivenen pliisun oloinen. Etenkin ensimmäiselle pistolle lähtö oli empivä, mutta onneksi tahti siitä parani harjoituksen edetessä.

Toukokuun hakutreenit aloitettiin haulikkoradalla. Tällä kertaa Vaakun kanssa tehtiin hauska, vauhdikas suorapalkkatreeni, jossa maalimiehet kuljettivat Vaakkua hieman aluetta eteenpäin, kutsuin sen sitten keskilinjalle ja lähetin samalla kohdalla toisella puolella odottavalle maalimiehelle yliheitolla aina jos mahdollista. Maalimiehillä oli lupa maastoutua sillä hetkellä, kun Vaakku on tulossa keskilinjan yli, mutta ei väliä, sattuuko Varis näkemään vai ei. Käytännössä kaikista muista taisi tulla valmiita paitsi viimeisen Vaakku näki, mikä olikin oivallinen loppuhuipennus. Viidestä keskilinjan ylityksestä yhden pysäytin ja lähetin sivulta, muut neljä osui hyvin kohdakkain ja Vaakku sai porhaltaa vauhdista ylitse. Tuolla radalla meillä on oikea takakulma takellellut ja tälläkin kertaa Vaakku teki sinne huonon piston ja jouduin lähettämään uudelleen. Parempi pisto tuotti löydön ja mukavan suorapalkkauksen - toivotaan, että tuo kunnolla tehdyn piston ja löydön välinen yhteys jäi Vaakukin mieleen.

Seuraavallekin päivälle viriteltiin hakutreenejä, mutta ne vaihtuivat vuoden ensimmäisiksi esineruututreeneiksi. Tilannekatsaukseksi tehtiin kokonainen ruutu, sinne taka-alalle kolme esinettä ja nostatukseksi avustajan näköärsykkeet, mikä taatusti lisäsikin intoa ...ja vähensi tarkkuutta. Varis etsikin kolmatta esinettä aika pitkään, mutta hyvänä puolena sain tilaisuuden kutsua sen pari kertaa luokse (palkita tottelemisesta ja reippaasta luoksetulosta) lähettääkseni uudelleen. Lisäksi vaikka Vaakkua(kin) homman kestäessä alkoi varmasti hieman ahdistaa, niin se reagoi tunnetilaan aivan oikein ja vain paransi työskentelyään.

Hakukuvia

Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen sää, joten kamera pääsi mukaan hakutreeneihin Salonpäähän. Alla muutama kuva Vaakun treenistä. Kuvista kiitokset Milla Takalahdelle!


Siellä jossain se ukko (Katja) on...

Löytyi! Siellä se pötkötteli mättäällä lämpimässä auringonpaisteessa.

Näyttöliina kiinni. Joko mennään?

Näytä!

Välillä otetaan ryyppy.

Loput hakutreenikuvat löytyy täältä.

Pääsiäispiilosilla

Pääsiäisviikolla tottisteltiin torstaina kotipihassa. Uusi narupallo motivoi hyvin sekä koiraa että emäntää, kun olihan sitä heti päästävä kokeilemaan. Vaakku teki ihan reipasta seuruuta, täyskäännöksiä, parit noudot hihnanmitalla ja luoksetuloja. Luoksetuloihin virvottiin nyt tokopysäyttelyjen jälkeen taas virettä haukuttamalla, vietistä maahan, juosten karkuun ja vauhdista kutsu perään. Tuli lujaa!

Perjantaiaamuna tavattiin Susannan kanssa maastoilun merkeissä Peuhussa. Aamupäivä siinä vierähtikin pilvisessä, mutta mukavassa säässä, vaikka minä tein vain Brunolle jäljen enkä treenannut Vaakun kanssa lainkaan. Vaakku pääsi (vai joutui?) sitten Brunon kanssa pienelle ulkoilukiekalle treenien päätteeksi.

Illemmalla käytiin ulkoilemassa Peuhussa ja ennen koiralauman vapautusta autosta tehtiin Vaakulle yksi janaharjoitus. Vaakku sai janan alussa katsoa, kun isäntä käveli 40 metrin päässä metsässä ohi ja oli kohdalla jättävinään jäljelle jotain (ja jättikin muutaman metrin päähän ruokapurkin). Oli muuten hieno eteneminen - kipitti nenä matalalla, suoraan, vauhdilla ja intensiivisesti. Tuohon tapaan saisi mennä aina!

Sunnuntaina aurinkoinen aamupäivä vierahti Salonpäässä hakutreeneissä. Sää oli niin hieno, että otin kameran mukaan, ja valokuvauksellisista syistä Vaakku sai ilmaista taas kiintorullalla. Variksen treeninä oli viisi maalimiestä, joista kaksi piiloutui noin 15 metrin päähän piiloista. Jotta Vaakku varmasti orientoituisi etsimään (ja ilmaisemaan) ukkoja hökkeleistä piittaamatta, se sai nähdä maalimiesten lähdön etukulmiin ja keräillä siitä hieman kierroksia. Hienosti meni! Vaakku porhalsi lujaa piiloista ohi, löysi maastoutuneet maalimiehet ja teki näppärät ilmaisut kiintorullalla. Etunakin se malttoi ottaa kolmella viidestä ukosta.

Pääsiäisen pyhiä hyödynnettiin myös heti seuraavana aamuna, eli maanantaina kello yhdeksältä oltiin taas Salonpäässä. Tällä kertaa tehtiin alue ihan uuteen paikkaan. Maasto oli taas kumpuilevaa mäntymetsää, jossa on hyvä tässä vaiheessa koulutella, kun melko hyvin näkee, millaisia pistoja koira tekee ja mistä kohtaa se ilmaisee. Variksen treeni oli käytännössä sama kuin eilen, mutta nyt en mennyt näytöille mukaan vaan jäin keskilinjalle ja kutsuin Vaakun näytöltä takaisin. Näin sain samalla harjoitettua ja palkattua sitä paineetonta minun luokse keskilinjalle tulemista. Kolmas pisto lähti sen verran vinoon, että se otettiin uudestaan, mutta olipahan kokonaisuudessaan oikein hieno suoritus. Etunakitkin otettiin nyt kaikilta maalimiehiltä.

Hyvässä vireessä piilon ohitukset on nyt siis sujuneet hienosti. Kohta täytyy varmaankin kokeilla taas sitä tyhjääkin pistoa ja lisäksi yllättää hienosti piilojen ohi porhaltava Vaakku laittamalla ukko umppariin...

Hankalaa hakua

Viikolla 15 pistäydyttiin Vaakun kanssa tiistaina läheisellä hiekkakentällä pk-tottistelemassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaakku oli liekeissä ja esitti parasta seuruutaan (asento, vire, keskittyminen). Pitää yrittää saada tällaista siitä ulos useamminkin eikä vain tyytyä siihen mitä se sattuu milloinkin tarjoamaan. Lisäksi tehtiin täyskäännöstä vasempaan, liikkeestä istumista (ei tietenkään virheen virhettä...) ja noutoa ensin hihnan mitalla ja sitten pidempi. Loppuun vielä eteenmeno pallolle. Sen verran fiiliksissä oli Vaakku, ettei meinannut tulla eteenmenojalitsun kanssa kentän ympäri juoksemisesta loppua ollenkaan...

Matkaa jatkettiin Peuhun kangasmetsämaastoihin. Tehtiin kaksi eri tarkkuusetsintäruutua, joista ensimmäisen tallasin Variksen nähden (rutiini johon Varis on tottunut) ja toinen oli valmis. Hyvin ymmärsi tehtävän tuossa valmiissakin ruudussa. Etsintä ei ollut kaikkein tarkinta ja löytäminen nopeinta, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan. Luovutuksia täytyy treenata kotipihassa tavallisina noutoina tai nostoina. Nyt ne on niin hätäiset, että kymmenen sentin kolikko on äkkiä uudelleen kadoksissa luovutusvaiheessa.

Sitten tehtiin vielä janoja heittämällä pallo pitkälle metsään, tekemällä normaalit janallelähtörutiinit ja liu'uttamalla Vaakku jälkiliinassa pallolleen. Voimakkaat ja halukkaat oli irtaantumiset - toivottavasti nämä mielentilat nyt hiljakseen uppoaisi Vaakun otsatukan alle.

Viikonloppuna hakuiltiin molempina päivinä. Lauantaina Haulikkoradalle saatiin vierailijoita, joten heidät hyödynnettiin Vaakun maalimiehinä ensimmäisellä ja kolmannella pistolla. Viime kerralla tyhjän piilon ohitus (kiintorulla kaulassa) sujui hienosti, joten tähän treeniin niitä laitettiin sitten oikein kolmin kappalein. Suunnitelmana oli oikealta alkaen löytö umpparista, tyhjä piilolle, löytö umpparin lähimaastosta, löytö, tyhjä piilolle ja löytö. Noh, ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä...

Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmosella Vaakku pinkaisi etukulman piilolle ja sieltä palatessa aivan loppumetreillä minua lähestyessään otti rullan. Kolmoselle uudelleen lähetettynä löysi ja ilmaisi maalimiehen. Nelonen hyvä. Vitosella otti taas rullan ja uudelleen lähetettynä ei ottanut enää rullaa, mutta ei oikein suostunut tekemään sinne kunnollista tyhjää. Tiesi tietysti jo, ettei siellä ketään ole. Sen verran tahtojen taisto tuli tuosta viidennestä pistosta, että kutosesta tehtiin sitten loppukevennykseksi haamu. Juuri keneltäkään ei Vaakku malttanut ottaa etunakkia ennen ilmaisua. Ääh ja puuh! Mietin vaan, että mahtoikohan liian vaikean treenin lisäksi vaikuttaa myös vieraat maalimiehet...

Sunnuntaina hakuiltiin samassa paikassa. Vaakulle otettiin tällä kertaa irtorullat, jotta sen on pakko tutkia löytö kunnolla saadakseen ilmaistua. Lisäksi tavoiteltiin haamuilla hieman parempia tyhjiä pistoja, joilta palaamisista vahvistan palkkaamalla itse (viime treenissä turvautui rullaan minua lähestyessään). Pari tyhjän piilon ohitusta tuli harjoitukseen myös, toinen löydön lähellä ja toinen tyhjällä pistolla. Jokaisella pistolla näyttäytyi siis ennen lähetystä haamu, joka sitten Vaakun näkemättä siirtyi eteenpäin ja piiloutui tai käveli piston mallisesti pois.

Ykkönen meni hyvin - yritti tosin löydöllä vimmatusti ottaa kiintorullaa ennen kuin malttoi tarkistaa maalimiehen kunnolla ja sai sieltä siis irtorullan. Kakkonen hyvä. Kolmonen piilon ohituksineen hyvä, joskin porhalsi tosi laajan piston eikä olisi malttanut totella minun kutsua pois sieltä. Nelonen hyvä. Vitosella Vaakku taisi hoksata, miten sitä huijataan ja pian lähetyksen jälkeen leikkasi haamun paluusuoralle eikä meinannut taas millään suostua käymään takakulmassa perillä asti. Ensi kerralla tuolla hakuradalla treenatessa täytyy kyllä laittaa takakulmaan ukko ja katsoa meneekö se sitten! Kutonen ok.

Muistikortin tyhjennys

Tyhjensin pokkarin muistikortin sinne kertyneistä videoista, joten laitetaan nyt tähän pari talteen otettua pätkää. Ensimmäisessä on Varista ja Veetiä helmikuun loppupuolella ja jälkimmäisessä Novaa nyt huhtikuulta.

Hakua!

Tekisi mieli laittaa otsikkoon muutama huutomerkki lisää. On ollut ihan ikävä vanhaa hakuporukkaa ja oikeita hakutreenejä, ja nyt on sitten pariin kertaan käyty vanhaan hyvään malliin hakuilemassa. Ihan mahtavaa!

Aloitettiin tauon jälkeen haulikkoradalla helpolla haamutreenillä. Tarkoitus oli katsoa, kuinka ilmaisu kiintorullalla sujuu - ja sujuihan se! Ollaan pidetty ja pidetään jatkossakin tapana, että maalimiehellä on kädellään Vaakkua odottamassa yksi suorapalkkanami. Se toivottavasti toimii a) palkintona etsimisestä b) kannusteena aina tarkastaa löytö kunnolla ja tarpeeksi läheltä ennen ilmaisua c) ...näitten tuloksena valeilmaisuja ehkäisevästi.

Joskus myöhemmin voidaan aina satunnaisesti jättää suorapalkkanami pois. En usko, että sen puuttuminen treeneissä tai kokeessa Vaakkua hämmentää, vaan kyllä se sitten siirtyy asiassa eteenpäin eli tekee ilmaisun.

Pari viikkoa myöhemmin treenattiin taas haulikkoradalla. Vaakulle oli ohjelmassa tyhjä vasempaan etukulmaan ja neljä valmista maalimiestä, joista viimeistä siirrettiin hieman ja siitä tuli käytännössä haamu. Vaan voi pojat kuinka liekeissä Vaakku olikaan! Paitsi että se meni jäklät sinkoillen ihan hemmetin lujaa, niin sillä pääsi erinäisissä tilanteissa vingahduksia ja haukahduksia silkasta innostuksesta.

Etukulmaan tuli hyvä tyhjä, eikä hämypiilokaan hämmentänyt ollenkaan - jee! Oikeasta etukulmasta tuli silmänräpäyksessä supersähäkkä ilmaisu, eli ei tarkistanut suorapalkkanamia. Kolmannella pistolla oli tutumpi maalimies, jolla Vaakku kokeili, onko ihan välttämätöntä käydä keskilinjalla. Vaakku nimittäin rullan otettuaan palasi heti parin metrin päästä takaisin, katseli pari sekuntia passiivisena makaavaa maalimiestä ja lähti sitten lujaa keskilinjalle. Neljäs pisto oli ihan mallisuoritus sekä suorapalkkanamin että ilmaisun osalta. Viimeisellä pistolla Vaakku kokeili taas saman kuin kolmosella. Saa nähdä montako kertaa se kokeilee ennen kuin uskoo, että oikoa ei voi. Oikeassa etukulmassa nähtiin, että se suorapalkkanami rutiinina on Vaakulle ihan paikallaan. Tuli nimittäin niin sähkästi se ilmaisu, että ei ihme, jos joskus tekisi erehdyksissä saman vanhalta piilolta tai jostain kaukaa nenään leijaavasta hajusta.

Oi voi voi

Viikonloppuna oli oman seuran tokokokeet. Aattoiltana käytiin vielä hallilla tekemässä lyhyt hyvän mielen treeni. Otettiin ruutu hurjalla hetsauksella, luoksetulo läpijuoksuna ja kaukojen ensimmäinen asennonvaihto. Lauantaina startattiin sitten hyvillä mielin Allan Aulan arvostelemassa kehässä. Kaikki liikkeet tehtiin tavallisessa järjestyksessä yhteen putkeen, ja Vaakun kanssa oltiin suoritusvuorossa toisena.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta alas ja ylös oli pikkuisen vaisut.
Seuraaminen 10. Tämä meni kivasti. Allun sanoin Tämä jos ei ole kympin seuraaminen, niin mikä sitten.
Istuminen 0. Valmisteleva osuus oli niin pitkä, että aloin empiä etten ehkä ollut kuullut liikkeenohjaajan käskyä. Empiessäni Variskin alkoi empiä, jäi seuraamispaikalta inasen verran ennen käskyä ja sinne jonnekin selkäni taakse istumaan käskytettynä jäi seisomaan.
Luoksetulo 6. Ilme ja tempo oli meille aivan kelvolliset, mutta ensimmäisessä pysäytyksessä istui ja vajosi siitä vielä hitaasti maahan. Selvästi tämä juttu tulee esiin aina koetilanteessa, treeneissä ei ole näkynyt.
Ruutu 0 - Tämä oli ihan minun oma moka. Käsittämättömällä tavalla hätäilin käskytyksen ruudussa, ja Vaakun etutassut jäi ruudun ulkopuolelle. Liikkeen aloitus oli aivan samalla tavalla haparoiva kuin vuosi sitten ensimmäisessä voittajan kokeessa. Vaakku oli ennen liikkeen aloitusta vilkaisevinaan eteenpäin, mutta käskyn saatuaan irtaantui ensimmäiset metrit aivan kysymysmerkkinä, kunnes hoksasi ruudun ja jatkoi sitten määrätietoisemmin. Liikkeen loppukuviot oli hyvät.
Hyppynouto 8. Varis varasti, lähti liikkeenohjaajan käskystä.
Metallinouto 10. Ei isompia virheitä.
Tunnari 10. Varis palautti tunnarin lähimmälle henkilölle, joka oli tällä kertaa tuomari. Oikein sievästi istui Allun eteen ja sitten ilman lisäkäskyä kipitti äkkiä minun eteen. Allu ei tästä sulavasti korjatusta erheestä rokottanut pisteitä.
Kaukot 9. Yksi lisäkäsky tarvittiin johonkin sarjan keskelle. Positiivinen yllätys oli, ettei liikkumista tullut kuin viitisen senttiä siitä huolimatta, että ei Vaakku tehnyt yhtäkään maahanmenoa sillä tekniikalla kuin on viime aikoina yritetty opetella.
Kokonaisvaikutus 10.

Kahden nollan kera saatiin vielä nipin napin kakkostulos 226 pisteellä. Ykköstulos kaatui tällä kertaa ihan omaan mokaani ruudussa. Oi voi voi. Vaakun tekemiseen ja mielentilaan olen tyytyväinen. Nyt ei ollut vuoden takaisista karkaamishinkuilusta tietoakaan, vaan tyyppi oli ylenpalttisen riemuissaan ihan vain minun suuntaan.

Illalla pistäydyttiin hallilla tekemässä pieni virittely seuraavan päivän koetta varten. Otettiin luoksetulo läpijuoksuna, liikkeestä istuminen (ei ongelmaa tietenkään) ja kunnon hetsautset ruutuun. Näillä virittelyin osallistuttiin Heli Kelhälän arvostelemaan sunnuntain kokeeseen. Tällä kertaa liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja sekoitetussa järjestyksessä niin, että ruutu ja noudot olivat ensin.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta nousu oli pikkuisen vaisu.
Ruutu 8. Nyt lähtö oli erinomainen! Maltoin myös rauhassa odottaa, että Varis on kunnolla ruudussa perillä ennen kuin käskin mitään. Harmittavasti loppu oli huono, kun ei Varis ei lähtenyt ensimmäisellä kutsulla. Ehkä ei oikeasti kuullut, sillä hallissa on kova humina ja äänet kiertää aika vekkulisti.
Hyppynouto 0. Ampaisi heti heitosta kapulan perään. Porsas!
Metallinouto 9 - Arvatenkin nyt koitin ennen liikkeen aloitusta vannottaa Vaakkua odottamaan käskyä ja tein tarkoituksella pitkät tauotukset. Vaakku meinasi taas palauttaa tuomarille, mutta nyt hoksasi erheen heti ja korjasi palautuslinjan minulle. Vähennykset paluun ravista ja vinosta perusasennosta.
Tunnari 6. Varis oli edelleen aivan lentoon lähdössä, ja niinpä liikkeen alettua tunnaria käsissä pyöritellessäni Vaakku singahti sivulta eteeni istumaan. Luovutin tunnarin, kääntyessäni minulla on käytettävissä istu-käsky, jonka sijaan käskin Variksen sivulle ja sitten varovasti käännyin ympäri, niin että Varis jäi istumaan siihen suuntaan kuin kuuluukin. Pisteitä lähti myös kapuloiden siirtymisestä omaa etsiessä, vaikkei niitä suussa käytäkään, hieman rauhattomasta otteesta luovutuksessa ja vajaasta perusasennosta.
Kaukot 8. Jälleen tarvittiin yksi lisäkäsky jossain sarjan keskellä. Nyt siirtymistä tuli inasen verran enemmän kuin edellispäivänä. Meille kuitenkin erinomainen suoritus!
Seuraaminen 10. Hyvin meni. Tuomarin sanoin Päivän parasta seuraamista! Ainakin peruutus!
Istuminen 0. Eihän tämä ole nyt tottakaan enää...
Luoksetulo 6. Jälleen ensimmäisessä pysäytyksessä meni maahan. Lisäksi viimeinen osuus oli nyt muutenkin epävarma ja siihen lisäkäsky. Tässä saattoi edellispäivän kokeen lisäksi näkyä vähän edellisliikkeen tunnelmat.
Kokonaisvaikutus 10. Koirasta tykättiin! Tuomarin mukaan vilkas koira, jonka innokkuus ei purkaudu ympärillä olevaan ja tapahtuvaan, vaan keskittyy hienosti ohjaajaan.

Yhteispisteitä tuli kahden nollan kera muutama vähemmän kuin lauantaina, joten pudottiin kolmostuloksen puolelle. Luulin, että Vaakku on mulla niin hyvin hallinnassa, että sitä kestää ennen ruutua hetsata ihan kunnolla, mutta mitä vielä, ruutuun lähtö oli hieno, mutta lapasestahan se lähti sitten niissä noudoissa. Tekemiseen ja tilaan voi olla molempien päivin osalta aivan tyytyväinen, ja molemmilta tuomareilta saaduista seuraamisen ja kokonaisvaikutuksen kympeistä voi tietysti olla oikein iloinen. Ne varsinaiset tokotehtävät noitten osasuoritusten väliltä vain ei aina meinaa aivan onnistua!

Liikkeestä istumisen nollat ei tällä kertaa vieneet meiltä ykköstulosta kumpanakaan päivänä, mutta ihan jo tulevaa palveluskoirakoekautta ajatellen tuo liike on saatava kuntoon. Vuosi sitten sitä viimeksi laiskanläksynä treenattiin, ja koko kauden pk-kokeissa se sujuikin virheettä ihan syksyn viimeistä koetta lukuunottamatta. Sivulle siirtymiset olivat nyt(kin) myös enempi vähempi vajaita ihan jokaisessa liikkeessä, eli nekin laitetaan erityissyyniin.