Maaliskuun merkkipäivät

Maaliskuussa 2011 kirjoitin täällä meidän blogissa Novan 11. syntymäpäivään liittyen "Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta". Keskustelut on otettu ilmeisen tosissaan, sillä tänä vuonna 14. maaliskuuta Nova täytti 16 vuotta! Aikamoista. Briardeja edeltäneen partacollieni porskuteltua 15 vuoden ja 5 kuukauden ikään ajattelin, että eipä tule kohdalleni varmasti koskaan enää osumaan yhtä pitkäikäistä koiraa - vaan osuipa sittenkin.

Mummelin 17. vuosikin on alkanut aivan virkeästi, vaikka ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkomuoto oikein kestä lähempää tarkastelua. Ruokakuppi tyhjenee kuitenkin edelleen vauhdikkaasti ja pihamaalla käyskennellään, ravataan ja välillä laukotaankin omaan tahtiin. Pariin otteeseen mummeli on aamulla levinnyt äksänä lattialle, mutta pitävälle alustalle nostettuna löytänyt taas jalat alleen. Muutoin se on noussut ihmeenkin hyvin ylös meidän paljailla laminaatti- ja laattalattioilla. Mummeli on siis vielä verrattain virkeä ja hyvin liikkuva, mutta tässä iässä tietysti muutos voi tulla päivänä minä hyvänsä. Porskutellaan siis päivä kerrallaan. Videolla Nova 16 vuotta.

Noppiksen lapsenlapsenlapsilla Ainolla ja Haloolla puolestaan tuli ensimmäinen vuosi täyteen maaliskuun loppupuolella. Vuosi on tietysti ollut mullistava, kun pienistä marsuista on venähtänyt isoja koiria. On tuo tehokaksikko (tai tuhokaksikko) onneksi oppinutkin tässä vuoden varrella yhtä jos toista, vaikka aina ei ihan siltä tunnukaan. Ja edelleen siskokset ovat hauskasti kuin kaksi marjaa: mustikka ja omena! Ainosta on venähtänyt ylärajaa hätyyttelevä (noin 64 cm/28 kg) hoikanmallinen kuikelo ja Haloo on hieman matalampaa ja leveämpää mallia (noin 61 cm/24 kg). Tuoretta yhteiskuvaa ei parivaljakosta ole, mutta aivan itsensä näköisiä ovat kuvassa viiden kuukauden ikäisinä. :)

Haloon ja Ainon touhuja

Talvikaudella on pentujen kanssa koetettu liikautella tottishommia eteenpäin. Vuorotellen ne ovat käyneet yhteistreeneissä Limingan hallilla Luna-siskon kanssa ja Animagi-areenalla palveluskoirayhdistyksen vuorolla. Kotona on tietysti asioita ensin opeteltu ja läksyjä tehty. Mitään ei osata kokonaan ja huipusti, mutta osataan kuitenkin kaikenlaisia pikkujuttuja, joista toivottavasti jonain päiväna vielä kokonaisuus rakentuu.

Ollaan tehty seuraamista, jossa ollaan siinä hermoja raastavassa vaiheessa, kun pähkäillään ja tuskaillaan namikädestä irtaantumista ja lelupalkkaan siirtymistä. Ollaan tehty sivulle kiepsahtamisia ja sivulla perusasennosta maahanmenoja ja maasta perusasentoon nousuja. Ollaan tehty ohjaajan edessä istu-seiso-maahan-vaihtoja. Ollaan tehty paikallaoloa ja pillillä luoksetuloa. Ollaan tehty hyppyä edestakaisin ja ollaan tehty noutokapulan pitämistä ja luovuttamista.

Ihan viimeisen päälle suunnitellusti ei ole tullut tottista kummaltakaan taltioitua, mutta alla Lunan jälkeen pieni pätkä Ainoa helmikuulta. Ja Ainosta löytyy myös toinen pieni pätkä.



Remmilenkillä on käyty sivistyksen parissa silloin tällöin. Onneksi mitään suurempaa ongelmaa ei tunnu olevan, mutta toki maalaiskoirilla mielenkiintoista katseltavaa riittää. Vastikään remmilenkkeiltiin Haloon kanssa Kempeleessä ostoskeskuksen suunnalla ja käytiin välillä leikkimässä ja tottistelemassa koulun pihamaalla. Oli kivaa, ja Haloo oli varsin päteväkin - täytyy harrastaa tuota parkkiksilla ihmisten ilmoilla leikkimistä ja touhuamista enemmänkin! Tuli huomattua, että lelu oli selvästi huipumpi juttu palkkana entä namit.

Mondioring-treenailut ovat talvikaudella jääneet odotetusti vähiin. Nelisen kertaa on taidettu käydä treenaamassa hallissa ja kolme kertaa säitten armoilla pihalla. Treenataan tätä hommaa sitten ahkerammin kevään tullen ja lumien lähdettyä. Alla Haloon montsuilua parin päivän takaa.

Agilitykisat ex tempore

Varis on jäänyt kaikessa treenaamisessa täysin paitsioon, joten ajattelin järjestää sille ohjelmaa edes agilitykisojen merkeissä. Treenaamaan ei toki ehitty kuin kertaalleen kisoja edeltävänä päivänä, mutta hyvinhän tuo tuntui esteet muistavan. Varsinaisesti mitään muutahan se ei tässä lajissa osaakaan. Pari Anders Virtasen agilityrataa käytiin OKK:n helmikuun kisoissa siis hyppelemässä, eivätkä ne nyt ihan hullummin menneet treenimäärään nähden.

Ensimmäisellä radalla Vaakku räpiköi heti alussa yhden riman alas. Loppu meni hyvin ja tuolla vitosella heltisi luokkavoitto 1/11. Toisella radalla Vaakku oikaisi pujottelun lopussa (olisi pitänyt sittenkin viedä meille varmempaa puolta...) ja sen korjailun myötä vitonen ja sekka pari yliaikaa. Ihan saavutettavissa oli luva molemmilla radoilla, mutta sinne yhden harmittavan kämmin päähän ne jäi. Jospa ne sieltä vielä tulee!

Uusi vuosi

Uuden vuoden alkajaisiksi palataan vielä hetkeksi viime vuoden tapahtumiin. Silloin vuoden ensimmäisessä postauksessa suunnitelmat oli seuraavat.

Tänä vuonna voisi asettaa ihan tavoitteeksi osallistua briardien pk-rotumestaruuskisoihin. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin asettaa saman tavoitteen, ja näin porukalla kannatetaan rodun omia tapahtumia. Varsinaisista tulostavoitteista voisi sanoa ympäripyöreästi, että ykköstuloksia jäljeltä, HK2, EK2 ja/tai FH1 ihan sen mukaan, miten on kokeita tarjolla ja miten ehditään treenata. Kaikkia noita nyt ei missään nimessä! Parikin tulosta olisi aika hyvin.
Suurimmat ja jännittävimmät tavoitteet on asetettu alkuvuodelle, sillä suunnitelmissa on pentue Varikselle. 

Heti tammikuussa tehtiinkin Variksen kanssa jännittävä road trip Ranskaan tapaamaan E'Bheniä. Riiuureissu oli onnistunut ja alkoi BD-historian kolmannen pentueen odotus. Maaliskuussa täysin yllättäen Ränni sairastui vakavasti. Kasvaimelle maksassa ei ollut mitään tehtävissä ja Ränni lähti heti seuraavana päivänä 11 vuoden ikäisenä ajasta ikuisuuteen. Seuraavana päivänä Nova täytti 15 vuotta, ja pari viikkoa myöhemmin syntyivät Vaakun ja E'Bhenin pennut, seitsemän reipasta BD-ipanaa. Kevät ja kesä kuluivat tiiviisti pentuprojektin merkeissä. Rännin yllättävän poismenon vuoksi aukesi mahdollisuus pitää kaksi sen lapsenlasta, ja kotiin jäivätkin mustat tytöt Haloo ja Aino.

Variksen kanssa palattiin koekentille elokuun alussa suoraan palveluskoiren SM-kisoihin Vantaalle. Siellä ei tulosta tullut, mutta pari viikkoa myöhemmin briardien PK-mestaruuskisoista Lapualta ei tarvinnut palata aivan tyhjin käsin. Mestiksissä urakoitiin niin, että lauantaina kokeiltiin tuloksetta kepillä jäätä erikoisjäljellä ja sunnuntaina putsattiin pöytä omassa leipälajissa metsäjäljellä. Koko päivän ainoalla tuloksella JK3 pistein 285 Varis voitti jäljen rotumestaruuden ja sai toisen kiinnityksen käyttövalionarvoon. Syksyllä ilmoitin Vaakun vielä kahteen jälkikokeeseen, mutta juoksun takia ne jäivät käymättä. 

Tänä vuonna Variksen kanssa tavoitellaan tietysti metsäjäljeltä viimeistä käyttövaliotulosta. Lisäksi olisi kiva osallistua taas SM-kisoihin, jotka järjestetään niinkin lähellä kuin Lapualla (300 km), ja tietysti myös PK-mestiksiin. Muihin palveluskoiralajeihin ei taida aika riittää, mutta nyt kevättalvella yritetään käydä jokunen agilitystartti.

Ainon ja Haloon kanssa on päästy alkuun mondioring-treenailuissa, tottistelussa ja metsäjäljellä. Pennut täyttävät maaliskuun lopulla vuoden, ja kovasti polttelisi saada ne jo syksyksi käyttäytymiskokeeseen ja kuka ties mondioringin brevet-kokeeseen. Tulipa valmista tai ei, niin treenireissu Ranskaan on kuitenkin suunnitelmissa syyskuulle. Haloon kanssa käydään mahdollisesti myös yhdet missikisat. Aino saa jäädä noista ympyröistä vielä neljäksi vuodeksi kotiin kasvamaan  - leveyttä.

Novalla on varmasti nyt meneillään viimeinen vuosi - sen verran vanha ja vaivainen se on. Omin jaloin toki vielä tulee ja menee ja ruoka maistuu. Toivotaan sille vielä leppoisia päiviä ja koitetaan järjestää välillä vähän jotain elämyksiäkin.

Montsuilua

Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna oli vielä täällä pohjoisessakin mondioring-koe Haapavedellä. Matkaa sinne on vain reipas sata kilometriä, joten tottahan lauantaina oli käväistävä koekuvioita katsomassa. Edellisyönä tuprutti tolkuton määrä lunta, joten koekin sai siinä samalla luonnon järjestämänä talviteeman. Aamulla auraamattomilla teillä ajokeli oli niin hankala, että oikein hyvin olisi kyllä kelvannut vielä syysteemakin.

Kokeen alusta ja lopusta jäi joku suoritus näkemättä, mutta oli oikein valaisevaa päästä katselemaan sekä 1-luokan että 2-luokan suorituksia. Ylimmässä luokassa ei ollut yhtään osallistujaa. Harppaus luokkien välissä näytti suurelta, joten ei ihme, että samassa luokassa usein kisataan pitkään. Osallistujien rotukirjo oli odotettu eli kentälle asteli malikka toisensa jälkeen. Yksi tervutukkainen oli  niiden joukossa. Mutkat suoriksi -tyyppisenä yleistyshavaina todettakoon, että purut sujuivat järkiään paremmin entä tottelevaisuusosuus. Tottelevaisuudessa arvostelukriteerit olivat paikoin hieman erilaiset kuin pk-tottiksen tai tokon samankaltaisissa liikkeissä. Mielenkiintoista oli nähdä lajin henkeä ja tasoa. Eikä onneksi tullut hirmuinen rimakauhu. Päinvastoin olisipa hienoa päästä joskus turrin kanssa kehään!

Siinä toivossa onkin jatkettu treenailuja. Ja kuten kuvista näkyy, niin viikko kokeen jälkeen meillä oli taas sateiset, syksyiset treenikelit.

Tonin kevätjuhlaliikkeet. Ainolla taitaa olla jalka valittuna... (Kuva Lyydia Halme)

Haloo (Kuva Lyydia Halme)

E'bhenin jalanjäljissä

Ainon ja Haloon Ranskassa asuva isä E'bhen kilpailee hyvällä menestyksellä Ranskan ringin 2-luokassa ja mondioringin 1-luokassa. Mondioring kansainvälisenä lajina sai Suomessa virallisen koemuodon statuksen 1.1.2015 alkaen. Suomalaiseen palveluskoirakoejärjestelmään tulon myötä laji alkoi hieman kiinnostaa, mutta se samantien myös hautautui ajatukseen, että malikoitten valtaamassa pienessä lajissa tuskin on suuria toiveita päästä treenaamaan briardin kanssa.

E'Bhen

Kuinka ollakkaan sattumalta erään syyskuisen match shown yhteydessä näkemäni mondioring-näytöksen myötä olemme kuin olemmekin päässeet hieman montsuilemaan! Syksyn treeneissä pennut aika nopeasti etenivät patukan, tyynyn ja käsipatin kautta jalkapattiin. Into treenata onkin pennuilla ollut ihan satavarmaa ja hirveä hinku on aina kentälle. Kahden lyhyen treenin taktiikalla on menty, sillä aika nopeasti pennut vielä väsähtävät, kun niin tosissaan ja innolla vääntävät.

Ainon ja Haloon lisäksi emäntäkin on viihtynyt uuden lajin parissa. Mitään en lajista tiedä - muut kyllä selvästi enemmän - mutta se mitä kokemuksessa ja guruudessa hävitään, niin innokkuudessa ja ennakkoluulottomuudessa taatusti voitetaan. Loistojuttu on ollut päästä noitten takkutukkavintiöiden kanssa treenaamaan!

Haloo (Kuva Katja Warppe)

Vielä on maastokautta jäljellä

Haloon ja Ainon kanssa jäljestelyt ovat jatkuneet tuttuun harvaan tahtiinsa. Eikä kyllä ole ollut tarvettakaan millekään hinkkaamiselle, sillä homma on sujunut aina varsin laadukkaasti. Suunnilleen samoissa jäljissä mennään nyt 8 kuukauden ikäisten pentujen kanssa kuin Varis aikoinaan reilun vuoden iässä. Huomioiden tähän väliin tuleva talvitauko ollaan siis edetty melko tasatahtia.

Syksyn tullen on siirrytty nurmikoilta metsään. Matalassa kasvillisuudessa metsässä mennään nyt 150-200 metrin mittaisia jälkiä, joissa on askeleilla ruokanappula ja joukossa 1-10 askeleen tyhjiä pätkiä. Jälkikeppien ilmaisua on harjoiteltu pariin kertaan kotona. Enemmissä määrin jätettiin se kuitenkin talven puuhasteluksi. Jäljestysseuraa on saatu Luna-siskosta ja Jäynä-veljestä emäntineen. Yhtäaikaa ei tosin ole vielä aikataulut osuneet yksiin, mutta eiköhän ensi vuonna pystytetä yhteinen jälkitreenipäiväkin. Videolla jäljestää Aino 7 kuukautta - Outille kiitokset kuvaamisesta!