Varis sai toukokuun agilitykisoissa toisen luva-tuloksensa ja on nyt enää yhden luvan päässä kolmosluokasta! Huhtikuun kisat meidän oli jätettävä väliin mondioring-seminaarin vuoksi ja toukokuun kahdesta startista osallistuimme ainoastaan agilityradalle, mutta sieltä se luva sitten tuli. Salme Mujunen oli suunnitellut tyypilliseen tapaansa sujuvan ja selkeän radan - mikä olikin huojentavaa edelliskisojen Berglundin ahtaitten syheröitten jälkeen.
Toukokuun lopullekin oli luvassa yksi agilitystartti, mutta harmittavasti Varis aloitti juoksun ja se kisa jäi käymättä. Toisaalta juoksun myötä ei harmittanut enää yhtään, että unohdin ilmoittaa Vaakun jälkikokeeseen Kalajoelle. Oltaisiin jouduttu jättämään väliin sekin. Seuraavat agikisat onkin sitten heinäkuun loppupuoliskolla Raahessa, mikäli "sinne asti" innostutaan lähtemään. Jälkikoepaikkakin pitäisi yrittää saada. Jotenkin olen onnistunut hukkaamaan siltä osin koko kevään!
Huhtikuun toinen viikonloppu vierähti kuunteluoppilaana Putkan järjestämässä Mondioring-seminaarissa Limingassa. Osallistujia saapui Suhteellisen Jussin oppiin treenaamaan ja maalimiestyöskentelyä harjoittelemaan lähestulkoon maan kauimmasta kolkasta asti. Osallistujakirjo oli taas tuttu kaikki maleja ja parilla vähän pidemmät villat, mutta eritasoisia koiria oli mukavasti nuorista koirista aina kolmosluokan kilpailijoihin saakka.
Oppia treenaamiseen sai odotetusti, kun itse on lajissa ihan aloittelija. Erilaiset koiratyypit ja niitten mahdollinen rakentelun tarve tuli esiin ja on mielenkiintoista, kun itselläkin on kaksi keskenään hieman erityyppistä nuorta koiraa. Sain myös hyvään ajankohtaan päätöksen sille, että me purraan jatkossakin ohjaajan puolustuksessa käteen vaikka muissa liikkeissä pääsääntöisesti jalkaan. Mielenkiintoista oli myös nähdä maalimiestyöskentelyä. Kokeissa koeliikkeitten suorittamisessa on arvatenkin taidollisia eroja, mutta taatusti vielä suurempia taitoerot ovat koirien treenaamisessa ja rakentelussa. Ei ole helppoa hommaa koiran edessä, jos ei aina liinan toisessa päässäkään.
Omat montsutreenit on nyt muutaman kerran pidetty Iin koirahallissa nurtsikenttien kuivumista odotellessa. Treenitahti on toistaiseksi ollut harva, mutta silti on yritetty liikautella asioita eteenpäin. Hyökkäyksiä on kokeiltu ensimmäiset kerrat ilman liinatukea ja ohjaajan puolustuksessa on otettu enemmän pyörimisiä, kättelyitä, tuolilla istumista ja muuta. Varmasti ihan peruspohjatyötä tyynyllä pitäisi tehdä enemmän, mutta tiedä sitten päästäisiinkö gurumpien mittapuun mukaan koskaan siitä eteenpäin. Koitetaan nyt siis edetä hitaasti kiiruhtaen ja palataan sitten takaisinpäin, jos seinä näyttää tulevan vastaan.
Tänä kesänä Mondioring on prioriteetti numero yksi, mutta toki metsäjälkeäkin treenataan harvakseltaan kohti koetasoa. Vuoden ensimmäset jäljet tehtiin huhtikuun viimeisenä päivänä, ja erinomaisesti oli Ainolla ja Haloolla jäljestäminen muistissa. Hauskasti kumpikin alkumatkan jälkeen on parhaimmillaan: Aino vireen noustua ja Haloo vireen laskettua hieman. Keskittyminen ja halu on molemmilla kohdallaan alusta loppuun, joten helppoja treenattavia ovat tähän lajiin molemmat.
Variksen kanssa on maaliskuussa jatkettu agilityharrastusta eli käyty hieman kisailemassa. Oulun koirakerhon kisoissa Allan Mattsonin agilityradoilta saatiin vitonen ja kymppi. Ensimmäisellä radalla luva ei taas ollut kauhean kaukana, kun puomin ylösmenolta napsahti tuo vitonen. Toisella radalla tuli niinikään puomin ylösmenolta virhe ja lisäksi Vaakku loppusuoralla räjäytti okserin.
Oulun seudun KAS:n kisoissa kävimme meille tuntemattomassa hallissa. Vieras paikka näkyi Vaakun tekemisessä melkoisena hysteerisyytenä, joten Tomas Berglundin radoilta saaliina epätoivoinen hyl ja 1,65. Hylätyllä radalla Vaakku säntäili ympäriinsä ja yritti pongailla loppusuoraa selvitäkseen äkkiä pois radalta. Toisella radalla areena umpiaitojen sisäpuolella oli jo nähty, valmistautua osattiin paremmin ja yritin pitää hysteerikon huolella lapasessa, joten ratavirheittä selvittiin mutta aikaa paloi. Seuraavan kerran on Vaakun kanssa agikisoja luvassa toukokuussa, ja silloin ollaankin jo ulkokentillä.
Pääsiäisen pyhinä käytiin Outin ja Jäynän kanssa tottistelemassa Dogantti-areenassa. Seuruuta, istu-maahan-seiso, sivulletuloa ja noutoa eli ihan sitä perushuttua tehtiin. Outin kuvaamana sain nyt Haloostakin hieman videota:
Maaliskuussa 2011 kirjoitin täällä meidän blogissa Novan 11. syntymäpäivään liittyen "Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta". Keskustelut on otettu ilmeisen tosissaan, sillä tänä vuonna 14. maaliskuuta Nova täytti 16 vuotta! Aikamoista. Briardeja edeltäneen partacollieni porskuteltua 15 vuoden ja 5 kuukauden ikään ajattelin, että eipä tule kohdalleni varmasti koskaan enää osumaan yhtä pitkäikäistä koiraa - vaan osuipa sittenkin.
Mummelin 17. vuosikin on alkanut aivan virkeästi, vaikka ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkomuoto oikein kestä lähempää tarkastelua. Ruokakuppi tyhjenee kuitenkin edelleen vauhdikkaasti ja pihamaalla käyskennellään, ravataan ja välillä laukotaankin omaan tahtiin. Pariin otteeseen mummeli on aamulla levinnyt äksänä lattialle, mutta pitävälle alustalle nostettuna löytänyt taas jalat alleen. Muutoin se on noussut ihmeenkin hyvin ylös meidän paljailla laminaatti- ja laattalattioilla. Mummeli on siis vielä verrattain virkeä ja hyvin liikkuva, mutta tässä iässä tietysti muutos voi tulla päivänä minä hyvänsä. Porskutellaan siis päivä kerrallaan. Videolla Nova 16 vuotta.
Noppiksen lapsenlapsenlapsilla Ainolla ja Haloolla puolestaan tuli ensimmäinen vuosi täyteen maaliskuun loppupuolella. Vuosi on tietysti ollut mullistava, kun pienistä marsuista on venähtänyt isoja koiria. On tuo tehokaksikko (tai tuhokaksikko) onneksi oppinutkin tässä vuoden varrella yhtä jos toista, vaikka aina ei ihan siltä tunnukaan. Ja edelleen siskokset ovat hauskasti kuin kaksi marjaa: mustikka ja omena! Ainosta on venähtänyt ylärajaa hätyyttelevä (noin 64 cm/28 kg) hoikanmallinen kuikelo ja Haloo on hieman matalampaa ja leveämpää mallia (noin 61 cm/24 kg). Tuoretta yhteiskuvaa ei parivaljakosta ole, mutta aivan itsensä näköisiä ovat kuvassa viiden kuukauden ikäisinä. :)
Talvikaudella on pentujen kanssa koetettu liikautella tottishommia eteenpäin. Vuorotellen ne ovat käyneet yhteistreeneissä Limingan hallilla Luna-siskon kanssa ja Animagi-areenalla palveluskoirayhdistyksen vuorolla. Kotona on tietysti asioita ensin opeteltu ja läksyjä tehty. Mitään ei osata kokonaan ja huipusti, mutta osataan kuitenkin kaikenlaisia pikkujuttuja, joista toivottavasti jonain päiväna vielä kokonaisuus rakentuu.
Ollaan tehty seuraamista, jossa ollaan siinä hermoja raastavassa vaiheessa, kun pähkäillään ja tuskaillaan namikädestä irtaantumista ja lelupalkkaan siirtymistä. Ollaan tehty sivulle kiepsahtamisia ja sivulla perusasennosta maahanmenoja ja maasta perusasentoon nousuja. Ollaan tehty ohjaajan edessä istu-seiso-maahan-vaihtoja. Ollaan tehty paikallaoloa ja pillillä luoksetuloa. Ollaan tehty hyppyä edestakaisin ja ollaan tehty noutokapulan pitämistä ja luovuttamista.
Ihan viimeisen päälle suunnitellusti ei ole tullut tottista kummaltakaan taltioitua, mutta alla Lunan jälkeen pieni pätkä Ainoa helmikuulta. Ja Ainosta löytyy myös toinen pieni pätkä.
Remmilenkillä on käyty sivistyksen parissa silloin tällöin. Onneksi mitään suurempaa ongelmaa ei tunnu olevan, mutta toki maalaiskoirilla mielenkiintoista katseltavaa riittää. Vastikään remmilenkkeiltiin Haloon kanssa Kempeleessä ostoskeskuksen suunnalla ja käytiin välillä leikkimässä ja tottistelemassa koulun pihamaalla. Oli kivaa, ja Haloo oli varsin päteväkin - täytyy harrastaa tuota parkkiksilla ihmisten ilmoilla leikkimistä ja touhuamista enemmänkin! Tuli huomattua, että lelu oli selvästi huipumpi juttu palkkana entä namit.
Mondioring-treenailut ovat talvikaudella jääneet odotetusti vähiin. Nelisen kertaa on taidettu käydä treenaamassa hallissa ja kolme kertaa säitten armoilla pihalla. Treenataan tätä hommaa sitten ahkerammin kevään tullen ja lumien lähdettyä. Alla Haloon montsuilua parin päivän takaa.
Varis on jäänyt kaikessa treenaamisessa täysin paitsioon, joten ajattelin järjestää sille ohjelmaa edes agilitykisojen merkeissä. Treenaamaan ei toki ehitty kuin kertaalleen kisoja edeltävänä päivänä, mutta hyvinhän tuo tuntui esteet muistavan. Varsinaisesti mitään muutahan se ei tässä lajissa osaakaan. Pari Anders Virtasen agilityrataa käytiin OKK:n helmikuun kisoissa siis hyppelemässä, eivätkä ne nyt ihan hullummin menneet treenimäärään nähden.
Ensimmäisellä radalla Vaakku räpiköi heti alussa yhden riman alas. Loppu meni hyvin ja tuolla vitosella heltisi luokkavoitto 1/11. Toisella radalla Vaakku oikaisi pujottelun lopussa (olisi pitänyt sittenkin viedä meille varmempaa puolta...) ja sen korjailun myötä vitonen ja sekka pari yliaikaa. Ihan saavutettavissa oli luva molemmilla radoilla, mutta sinne yhden harmittavan kämmin päähän ne jäi. Jospa ne sieltä vielä tulee!
Uuden vuoden alkajaisiksi palataan vielä hetkeksi viime vuoden tapahtumiin. Silloin vuoden ensimmäisessä postauksessa suunnitelmat oli seuraavat.
Tänä vuonna voisi asettaa ihan tavoitteeksi osallistua briardien pk-rotumestaruuskisoihin. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin asettaa saman tavoitteen, ja näin porukalla kannatetaan rodun omia tapahtumia. Varsinaisista tulostavoitteista voisi sanoa ympäripyöreästi, että ykköstuloksia jäljeltä, HK2, EK2 ja/tai FH1 ihan sen mukaan, miten on kokeita tarjolla ja miten ehditään treenata. Kaikkia noita nyt ei missään nimessä! Parikin tulosta olisi aika hyvin.
Suurimmat ja jännittävimmät tavoitteet on asetettu alkuvuodelle, sillä suunnitelmissa on pentue Varikselle.
Heti tammikuussa tehtiinkin Variksen kanssa jännittävä road trip Ranskaan tapaamaan E'Bheniä. Riiuureissu oli onnistunut ja alkoi BD-historian kolmannen pentueen odotus. Maaliskuussa täysin yllättäen Ränni sairastui vakavasti. Kasvaimelle maksassa ei ollut mitään tehtävissä ja Ränni lähti heti seuraavana päivänä 11 vuoden ikäisenä ajasta ikuisuuteen. Seuraavana päivänä Nova täytti 15 vuotta, ja pari viikkoa myöhemmin syntyivät Vaakun ja E'Bhenin pennut, seitsemän reipasta BD-ipanaa. Kevät ja kesä kuluivat tiiviisti pentuprojektin merkeissä. Rännin yllättävän poismenon vuoksi aukesi mahdollisuus pitää kaksi sen lapsenlasta, ja kotiin jäivätkin mustat tytöt Haloo ja Aino.
Variksen kanssa palattiin koekentille elokuun alussa suoraan palveluskoiren SM-kisoihin Vantaalle. Siellä ei tulosta tullut, mutta pari viikkoa myöhemmin briardien PK-mestaruuskisoista Lapualta ei tarvinnut palata aivan tyhjin käsin. Mestiksissä urakoitiin niin, että lauantaina kokeiltiin tuloksetta kepillä jäätä erikoisjäljellä ja sunnuntaina putsattiin pöytä omassa leipälajissa metsäjäljellä. Koko päivän ainoalla tuloksella JK3 pistein 285 Varis voitti jäljen rotumestaruuden ja sai toisen kiinnityksen käyttövalionarvoon. Syksyllä ilmoitin Vaakun vielä kahteen jälkikokeeseen, mutta juoksun takia ne jäivät käymättä.
Tänä vuonna Variksen kanssa tavoitellaan tietysti metsäjäljeltä viimeistä käyttövaliotulosta. Lisäksi olisi kiva osallistua taas SM-kisoihin, jotka järjestetään niinkin lähellä kuin Lapualla (300 km), ja tietysti myös PK-mestiksiin. Muihin palveluskoiralajeihin ei taida aika riittää, mutta nyt kevättalvella yritetään käydä jokunen agilitystartti.
Ainon ja Haloon kanssa on päästy alkuun mondioring-treenailuissa, tottistelussa ja metsäjäljellä. Pennut täyttävät maaliskuun lopulla vuoden, ja kovasti polttelisi saada ne jo syksyksi käyttäytymiskokeeseen ja kuka ties mondioringin brevet-kokeeseen. Tulipa valmista tai ei, niin treenireissu Ranskaan on kuitenkin suunnitelmissa syyskuulle. Haloon kanssa käydään mahdollisesti myös yhdet missikisat. Aino saa jäädä noista ympyröistä vielä neljäksi vuodeksi kotiin kasvamaan - leveyttä.
Novalla on varmasti nyt meneillään viimeinen vuosi - sen verran vanha ja vaivainen se on. Omin jaloin toki vielä tulee ja menee ja ruoka maistuu. Toivotaan sille vielä leppoisia päiviä ja koitetaan järjestää välillä vähän jotain elämyksiäkin.
