2 x BH

Heinäkuun lopulla oli Variksen hampaan poisto Oulunportin Evidensiassa. Aamulla töihin mennessä vein koiran operoitavaksi ja lounastauolla kävin hakemassa sen loppupäiväksi autoon lepäilemään viileään ja hämärään parkkihalliin (ulkona kauhea helle). Iltapäivällä kotipihassa autosta ulos tuli jo ihan virkeä Vaakku. Toimenpide meni siis näppärästi ja Vaakku oli täyden kympin potilas. Ennen poistoa ammottavaa hammasta piti aamuin illoin huuhtoa, kaivaa sisältä roskia pois ja laittaa geeliä tilalle. Vaakulle tämä ei ollut mikään ongelma, mutta emäntä joutui hieman haukkomaan henkeään.

Elokuussa on treenattu Ainon ja Haloon kanssa tottelevaisuutta ja mondioringiä niin ahkerasti kuin on kyetty. Keskiviikkotottiksissa Alatemmeksellä on ollut mukavasti porukkaa, joten kahdellekin koiralle on saanut hyvin henkilöryhmää ja paikallamakuuta häirittynä. Muutamana perjantaina käytiin myös Kiimingissä Tassutörmällä kimppatottiksissa. Sinne porukkaa sattui vaihtelevasti, mutta pääasiassa tarkoituksena olikin tutustua hieman tulevaan koekenttään. Montsuiltu on milloin missäkin, ja kertaalleen käytiin niissä merkeissä myös Haapavedellä Putkan kentällä.

Elokuun lopulla koitti sitten Ainon ja Haloon käyttäytymiskoe Kiimingissä Tassutörmällä. Täpötäysi kymmenen koiran koe vietiin läpi Rauli-myrskyn tuiverruksessa, ja muutama meitä epäonnisempi sai kuin kaatamalla vettä niskaansa. Haloo suoritti ensimmäisessä parissa ja Aino ensimmäisen juoksunsa aloittaneena viimeisessä parissa. Seuraamiset oli kummallakin suurimmaksi osaksi jotain muuta kuin meidän oikeaa koeseuraamista, mutta varsinaisina virheinä Haloo tarvitsi paikkiksen maahanmenossa kolme käskyä ja Aino luoksetulossa kaksi. Varsin kiireellä kokeeseen mentiin, mutta keskeneräisyydestään huolimatta kumpikin suoritti tottisliikkeet, käyttäytyi liikenteessä ongelmitta ja ansaitsi hyväksytyn tuloksen ja BH-merkinnän kilpailukirjaan.

Perinteitäkin tuli kunnioitettua, sillä myös ensimmäisestä pentueesta pitämäni siskokset Ränni ja Nappi suorittivat yhtä aikaa käyttäytymiskokeen samanikäisinä (1v 5kk). Näiden parivaljakkojen välissä Varis kävi oman käyttäytymiskokeensa vasta kypsässä kolmen vuoden iässä, ja olihan sen viimeisen päälle valmis tottis hieman toista luokkaa kuin tällaisilla junioreilla.

Sinnittelin käyttäytymiskokeen hieman toipilaana, mutta seuraavan päivän turistireissun Haapavedelle belgien mondioringmestiksiin jätin suosiolla väliin. Maanantaina oli nimittäin oltava matkantekokunnossa...

Treeniviikonloppu

Heinäkuussa pidettiin Ala-Temmeksellä pieni treeniviikonloppu vaasalaisten ystäviemme kanssa. Viikonlopulle osui kamala helle, mutta hyvin jaksettiin treenata, kun varattiin mukaan paljon kylmää juotavaa ja tehtiin useita lyhyitä treenikierroksia. Lauantaina aloitettiin puolenpäivän aikoihin mondioringillä, kun saatiin malinois Ira ja Toni paikalle. Macken sai pikaperehdytyksen mondioring-maalimieheksi, puvun päällensä ja sitten ei kun menoksi! Ratkiriemukasta oli ainakin Iralla ja yleisöllä, ja oikein hienosti sujui Mackenilla hyökkäykset, ohjaajan puolustus ja pako. Pikkuisen kyllä valitteli, että koira puree puvusta läpi - mutta se vaan kuuluu lajin luonteeseen! :-D

Aino ja Haloo pääsivät myös montsuilemaan pari kierrosta. Hyökkäyksissä ei ollut juuri kehumista, sillä niissä ollaan nyt ison kynnyksen äärellä, kun on siirrytty puremaan housuihin. Eipä auta siihen kuin treeniä, treeniä, treeniä lyhyeltä matkalta ja liinatuella. Toisella kierroksella tehtiin ohjaajan puolustusta, jossa esitettiin sitten ihan normisuoritukset ok otteilla.

Tottis- ja purutreenien täyteisen päivän jälkeen ehtikin vain pikaisesti jättää omat koirat kotiin ja jatkaa matkaa Varjakan venesatamaan. Varjakan saaressa meitä odotti nimittäin rantasauna, jonne matka taitettiin kapulalossilla. Mackenin ja Minnan veivattua lossimme vaijeria pitkin perille päästiin grillaamaan, saunomaan ja pulahtamaan mereen. Tähän ohjelmaosuuteen päivän sää oli täydellinen - ei olisi voinut upeampaa kesäiltaa olla! Illan päätteeksi Jannan kanssa vuorostamme veivasimme lossin takaisinpäin. Ihan hetkisen joutuivat muut venekunnat odottamaan lossilinjan ylitystä meidän veivatessa. Lossin nokassa juoma kädessä maisemista nautiskeleva Macken saikin veneilijöiltä huvittuneen kommentin "laitoit sitten akat töihin". :-D

Sisko ja sen veli  (Black Death Haloo & Hardi)

Sunnuntaina jatkettiin uusin voimin harjoituksia Ala-Temmeksellä. Aino ja Haloo pääsivät Mackenin leikitettäväksi pari kierrosta, ja eipä kyllä haittaisi vaikka pääsisivät näin tavalliseen tapaan leikkimään vieraitten kanssa useamminkin. Aika jännittävää tuntui nimittäin olevan, vaikka intoa toki olikin kovasti! Tottiksessa treenailtiin etenkin ilmoittautumista ja henkilöryhmää. Paljon on treenattavaa, mutta ei auta kuin ottaa vaan rohkeasti askeleita eteenpäin.

Pitkän ja kuuman treenipäivän päätteeksi käytiin vielä syömässä ja sitä myötä alkoikin olla viikonloppu pulkassa. Niin kiva viikonloppu oli, että uusia suunnitelmia jo vähän kaavailtiin. Mukava on näitä treenijuttuja aina yhdessä pähkäillä ja tuskailla - ja myös nähdä miten koirat ovatkin edistyneet!

Toinen sisko (Black Death Hulotte)

Vaakku saikulle

Variksen kanssa kaivettiin treenimoodi esiin ja käytiin tekemässä vuoden ensimmäinen jälki ja parit tottistelut. Reilun kilometrin mittainen jälki oli tutussa ja helpossa mutta myös ulkoilijoiden suosimassa maastossa, joten harhoja ja metsäteiden ylityksiä tuli riittämiin. Janalla jälki nousi oikeaan suuntaan, tienylitykset sujuivat ensimmäisen jälkeen rutiinilla, harhat eivät aiheuttaneet ongelmia ja kaikki kepitkin nousivat varmasti. Hieman intensiivisyys jäljen loppuosassa alkaa vähetä, kun koira väsyy, mutta loppuun asti toki Vaakku aina työnsä tekee.



Tottiskentällä Vaakku on ollut tohkeissaan päästessään pitkästä aikaa touhuamaan. Kisanomaisemmat ilmoittautumistreenit, hankilöryhmät, paikkamakuut ja laukaukset olivat vasta suunnitteluasteella - ja sinne ne valitettavasti jäivätkin. Seuraamisessa Vaakun tuttu hönkiminen oli omituisen hajuista ja tarkempi tutkiminen paljasti, että alaleuasta on M1-hammas täysin säpäleenä. Välittömästi operoitunakin SM-kisat olisivat jääneet välistä lääkekuurin varoajan vuoksi - saati sitten kun poistoon saatiin aika vasta heinäkuun lopulle. Oi ja voi tätä harmituksen määrää! Vaan ei auta kuin hoitaa Vaakku kuntoon ja toivoa, että saadaan koepaikka tai pari syksylle ja voidaan osallistua SM:iin ensi vuonna.



Junnujen kanssa on yritetty ahkeroida BH:n ja mondioringinkin tottiskuvioita. Haloo on pallohulluna ja sähäkkänä tyyppinä tottiksessa ihan kiitollinen treenattava. Aino puolestaan loivaliikkeisempänä luonteena on hieman haastavampi tottiskoira. Yllättävästi videolle onkin siis päätynyt lähinnä Haloota. :)

Varis 7 vuotta

Aika menee hurjan nopeasti, kun tänne muuttaessamme Varis oli vuodenikäinen pentu ja nyt se täytti jo seitsemän! Vaakun nuoruusvuosina tuli jonkun kerran ajateltua, että tästä ei kyllä tule ikinä mitään, mutta niin vaan Vaakusta on tullut vaikka mitä! Ja ennen kaikkea siitä on kasvanut viksu ja luotettava koira, sellainen jonka tuntee kuin omat taskunsa. Tuota saattaa hieman paljon korostaa se, että laumassa pöllöilevät nyt vuorostaan Vaakun vuodenikäiset tyttäret.

Tulevaisuudellekin on vielä toiveita ja tavoitteita, vaikka nuo junnut nyt vievätkin aimo osan ajasta. Ilmoittautuminen palveluskoirien SM:iin Lapualle on tehty, ja syksyn päälle pitäisi koittaa pyydystää viimeistä luvaa agilitysta ja viimeistä käyttövaliotulosta jäljeltä. Toivottavasti Vaakku pysyy vastakin hyvässä kunnossa, kun tekemisenhalua tuntuisi edelleen riittävän.




Nova on syntynyt maaliskuussa, ja siihen vuodenaikaan valo ei ole ollenkaan suotuisa kivojen kuvien ottamiselle. Otettiin siis nyt sopivana kesäisenä poutapäivänä vahinko takaisin ja vanhuksesta hieman palloilukuvia. Ikää on nyt mittarissa 16 vuotta ja 3 kuukautta.

Sukukokoukset

Kesäkuussa pidettiin pienimuotoinen sukukokous, kun Tea pysähtyi kesälomareissullaan Oulussa. Jäynä, Tikru, Haloo ja Aino sekä tätikoira Tälli olivat paikalla ja pyörähtivät vuorollaan hieman treenaamassa, touhuamassa ja näytillä kameran edessä. Hyvin monennäköisiä turreja kuviin ikuistuikin, mikä on tervetullutta ja tervettä vaihtelua tässä rotukoirien maailmassa, jossa yleensä tähdätään samaan pieneen muottiin ja toistensa klooneihin. Tean harrastuskaverit olivat ennakkoon epäilleet, miten erottavat Tikrun tulon myötä kaksi mustaa briardia toisistaan, mutta ei taida olla mitään ongelmaa. :-D

Linnanmaalla kun treffattiin, niin vain parin kilometrin siirtymällä päästiin seuraamaan meidän pienen mondioringporukan treenejä. Aino ja Haloo pääsivätkin vielä illan päätteeksi näyttämään, mitä ovat mondioringin saralla sitten viime syksyn oppineet.

Sukukokouksen kakkososa pidettiin Tean paluumatkalla viikkoa myöhemmin. Samalla turriperheen kokoonpanolla treffattiin, mutta tällä kertaa Ala-Temmeksen kentällä keskiviikkotottisten merkeissä. Siinä seurustelun lomassa tuli turrit rapsuteltua ja jokainen kävi kentällä tekemässä oman treeninsä - Tälli muun muassa aloitti uusien tokoliikkeitten opettelun. :) Mukava oli nähdä näitä H-pentueen junioreita sekä tätikoira Tällikkiä omistajineen. Toivottavasti joskus saadaan otettua uusiksi pidemmän kaavan mukaan!




Videolla Ainon ja Haloon hauskanpitoa kotipihalla hedelmäpuitten istuttamisurakan päätteeksi. :)

Tottista ja puruja - hulluna hommia!

Haloon kanssa pyörähdettiin toukokuun alussa ryhmänäyttelyssä Posiolla erittäin hyvällä tuloksella EH1. Juniori esiintyi ja liikkui kehässä juuri niin hienosti ja tehokkaasti kuin mitä itse arvostan, hieno Haloo! Elena Ruskovaaran mieleen massaa puuttui niin naamasta kuin etujalkojen välistä, mikä nykyihanteen tietäen on käyttöharrastajalle erittäin positiivinen lausunto. Ihan oikeana virheenä käyttökoirarodulle Haloolla on aivan liian pehmeä turkinlaatu, mutta sitä ei sitten noteerattu millään lailla.

Ja sitten oikeitten asioitten äärelle. :) Parisen kertaa viikossa on Ainon ja Haloon kanssa käyty Alatempalla tottistelemassa. Harmi vaan, että varsinaiset kimppatreenit on vielä jääneet vähiin. Nyt kun nuo jo osaavat paikallamakuuta, seuruuta ja muuta, niin tarvittaisiin siihen oheen muita häiriöksi, henkilöryhmää, laukauksia, ilmoittautumista ja sen sellaista. Vaan jospa tuleville keskiviikkoilloille saataisiin muutakin kuin sadetta, niin aletaan varmasti osua samaan aikaan kentälle vähän isommalla porukalla.

Paikkamakuuta on tehty nyt noin yhden minuutin pätkää piilossa, joten käyttäytymiskoetta ajatellen tarvitaan paljon pidennystä aikaan ja lisää häiriötä. Noudosta on talvella opeteltu luovutus ja nyt tehty vauhtinoutoa kentällä. Vielä pitäisi liinassa tehdä kuri siihen kapulan ottamishetkeen, jotta se paluu olisi paitsi kivaa niin myös satavarma. Montsutottiksen hyppykuviota on tehty pääasiassa ruualla, ja silloinkin tuppaa hyppy joskus kiireessä jäädä hätäisen laakaksi. Pitkään en uskaltanut tehdä lelulla ollenkaan Haloon roikaistua patukan perässä laakana päin estettä, mutta nyt on tehty suhteellisen turvallisesti myös pallopalkalla. Hyppykorkeus on ollut nyt korkeimmillaan 85 cm. Esteen toiselle puolelle tulevaa maahanmenoa on tehty pääasiassa ihan erikseen tasamaalla pallonheitolla. Seuraamista osataan tehdä pikku pätkiä hienosti, mutta nyt on alettu esittää aiheessa hieman vaatimuksiakin. Pitää nyt yrittää käydä tämä koulu läpi ajoissa, että loppukesästä oltaisiin sitten jo samaa mieltä aiheesta, olipa häiriöitä miten paljon tai kaavio kuinka pitkä tahansa.

Haloo treenaa irrotusta, kuvaaja Sari Manninen

Purutreenejä on ollut nyt kivasti aikalailla pari kertaa viikossa. Pääasiassa on keskitytty brevet-liikkeisiin eli keppihyökkäykseen ja ohjaajanpuolustukseen. Keppihyökkäyksiä on siis tehty pidemmiltä matkoilta ja uutena asiana on opeteltu nyt irrotuksia, jotta voitaisiin pian sitten purra kokopukuunkin. Ja niinhän se aina tämmösten tursakkeitten kanssa menee, että silloin kun pitää purra, niin saa jännittää, että pysyykö kiinni ja sillon kun pitäisi irrottaa, niin eivät tietenkään irrota. :) Lisäksi on nyt otettu mukaan valmistelevia osia ja pureskeltu vieraampiakin heppuja. Välillä menee vähän paremmin ja välillä vähän huonommin - intoa on kuitenkin piisannut ja hauskaa ollut!

Ja Ainollakin irrotustreeni (ja puree väärin päin), kuvaaja Sari Manninen

Luva!

Varis sai toukokuun agilitykisoissa toisen luva-tuloksensa ja on nyt enää yhden luvan päässä kolmosluokasta! Huhtikuun kisat meidän oli jätettävä väliin mondioring-seminaarin vuoksi ja toukokuun kahdesta startista osallistuimme ainoastaan agilityradalle, mutta sieltä se luva sitten tuli. Salme Mujunen oli suunnitellut tyypilliseen tapaansa sujuvan ja selkeän radan - mikä olikin huojentavaa edelliskisojen Berglundin ahtaitten syheröitten jälkeen.

Toukokuun lopullekin oli luvassa yksi agilitystartti, mutta harmittavasti Varis aloitti juoksun ja se kisa jäi käymättä. Toisaalta juoksun myötä ei harmittanut enää yhtään, että unohdin ilmoittaa Vaakun jälkikokeeseen Kalajoelle. Oltaisiin jouduttu jättämään väliin sekin. Seuraavat agikisat onkin sitten heinäkuun loppupuoliskolla Raahessa, mikäli "sinne asti" innostutaan lähtemään. Jälkikoepaikkakin pitäisi yrittää saada. Jotenkin olen onnistunut hukkaamaan siltä osin koko kevään!