 |
| Varis ei enää turhia hötkyile, mutta tilanteen tullen vauhtia löytyy. Oulunsalo 25.3.2018 |
 |
| Ainolla on a i n a häntä vahvasti koukulla - paitsi tietysti tässä kuvassa. Oulunsalo 30.3.2018 |
 |
| Haloo, Varis ja Aino, äitee ja tyttäret. Oulunsalo 16.3.2018 |
lauantai 31. maaliskuuta 2018
Kameran ulkoilutusta
Maaliskuun loppupuoliskolla saatiin iloita auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta, hohtavista hangista ja muutamista lomapäivistäkin. Kameraakin tuli ulkoilutettua useampaan otteeseen, kun valoa taas pitkästä aikaa riitti yllin kyllin.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Noseworkin alkeita
Varis pääsi rallypuuhiin, Ainolla on purutreeninsä ja Haloolle piti myös etsiskellä jokin kurssi. Hieman myöhässä olin liikkeellä, mutta onneksi lähiseudulta löytyi meille paikka noseworkin alkeiskurssilta. Taas tuli siis tutkittua netistä itselle uuden lajin sääntöjä. Nosework kisaluokkineen vaikuttaa kivalta, mutta isompaa innostumista salpaa kyllä se, että laji ei ole Kennelliiton alla.
Haloo osasi entuudestaan nenäkosketuksen ja tunnistusnoudon, joten nopeasti päästiin hyvään alkuun. Parilla treenillä jo ennen kurssin alkua Haloo osasi ilmaista nenäkosketuksella eukalyptuksen hajun sisältävää lasipurkkia ja sitten etsiä ja ilmaista sen muitten lasipurkkien joukosta. Suurimmat toiveet kurssista olikin päästä treenaamaan häiriössä vieraassa hallissa muitten koirien ja ihmisten kanssa. Haloo suoriutui hienosti tässäkin mielessä. Harjoitellessa se oli innokas ja keskittynyt, luppoajat katseli muita rennosti tai mönki sylissä selällään ja vain pari kertaa se ennätti vähän ajatella pahuuksia ja irvistää jollekin yli-innokkaalle kanssakurssilaiselle.
Kurssilla tehtiin koiralle eukalyptuksen haju tutuksi, opeteltiin ilmaisua, harjoiteltiin etsintää purkeista, koreista ja laatikoista, kokeiltiin häiriöhajuja ja niin edelleen. Lisäksi tietysti harjoiteltiin etsintää kotona ja agilityesteitten rakenteista hallilla. Laatikkoetsintää tehtiin myös, sillä se on tehtävänä hajutestissä, joka täytyy suorittaa ennen varsinaisia kilpailuluokkia.
Viimeisellä kurssikerralla tehtiin yksitellen erilaisia etsintätehtäviä, ja oikeastaan vasta tässä (onneksi ensimmäisen tehtävän kohdalla) tajusin miten paljon paremmin Haloo työskentelee pallopalkalla. Taskuun varattiin siis namien sijaan pallo ja etsintätehtävät menikin oikein hienosti. Ainoastaan hajun paikallistaminen ilmassa roikkuvista teepalloista oli meille uutena juttuna hankalampi rasti. Nyt alkeiskurssin jälkeen jatketaan treenailua kohti 1. luokan hajutestiä.
Haloo osasi entuudestaan nenäkosketuksen ja tunnistusnoudon, joten nopeasti päästiin hyvään alkuun. Parilla treenillä jo ennen kurssin alkua Haloo osasi ilmaista nenäkosketuksella eukalyptuksen hajun sisältävää lasipurkkia ja sitten etsiä ja ilmaista sen muitten lasipurkkien joukosta. Suurimmat toiveet kurssista olikin päästä treenaamaan häiriössä vieraassa hallissa muitten koirien ja ihmisten kanssa. Haloo suoriutui hienosti tässäkin mielessä. Harjoitellessa se oli innokas ja keskittynyt, luppoajat katseli muita rennosti tai mönki sylissä selällään ja vain pari kertaa se ennätti vähän ajatella pahuuksia ja irvistää jollekin yli-innokkaalle kanssakurssilaiselle.
Kurssilla tehtiin koiralle eukalyptuksen haju tutuksi, opeteltiin ilmaisua, harjoiteltiin etsintää purkeista, koreista ja laatikoista, kokeiltiin häiriöhajuja ja niin edelleen. Lisäksi tietysti harjoiteltiin etsintää kotona ja agilityesteitten rakenteista hallilla. Laatikkoetsintää tehtiin myös, sillä se on tehtävänä hajutestissä, joka täytyy suorittaa ennen varsinaisia kilpailuluokkia.
Viimeisellä kurssikerralla tehtiin yksitellen erilaisia etsintätehtäviä, ja oikeastaan vasta tässä (onneksi ensimmäisen tehtävän kohdalla) tajusin miten paljon paremmin Haloo työskentelee pallopalkalla. Taskuun varattiin siis namien sijaan pallo ja etsintätehtävät menikin oikein hienosti. Ainoastaan hajun paikallistaminen ilmassa roikkuvista teepalloista oli meille uutena juttuna hankalampi rasti. Nyt alkeiskurssin jälkeen jatketaan treenailua kohti 1. luokan hajutestiä.
maanantai 12. helmikuuta 2018
Vaakulle RTK1
Tammikuulle ilmaantui kuin tilauksesta rallytokon kylttikurssi, jonne Vaakun kanssa ilmoittauduttiin. Laji vaikuttaa näin palveluskoiraharrastajasta sanalla sanoen omituiselta, mutta koetetaan kuitenkin jollain tasolla pysyä kiinni näissä koiraharrastuskentän uudemmissakin tuulissa. Vaakulle tämä on joka tapauksessa sopivaa talvipuuhastelua ja ehkäpä hieman myöhemmin näpsäkkä eläkelaji.
Kurssi kesti viisi treenikertaa, joilla käytiin läpi alokasluokan kyltit ja iso nippu kisakäytäntöjä ja sääntöjä. Vaakulle ainoat uudet asiat olivat saksalainen täyskäännös ja takakautta sivulle siirtyminen. Muutamissa muissa kylteissä meillä on vaarana Vaakun liian hanakka pyrkiminen perusasentoon. Tuollainen pyllähdys vasemmalle pyörimisissä, hitaassa kävelyssä tai sivulle siirtymisessä vie tuloksesta heti kymmenen pistettä. Arvosteluperusteet tuntuvatkin hämmentäviltä. Taannoin rallykisoissa talkoillessani ajattelin jostain suorituksesta, että oivoi, nyt ei ole kyllä tämän kilpailijan päivä, kun koira hyvin haluttomasti ja vastentahtoisesti valui ikuisuudelta tuntuvan ajan radan läpi kuin räkä. Tulostaulua katsellessa oli sitten todettava, että en ymmärrä tästä lajista yhtään mitään, sillä suorituksella sijoituttiin pitkästi yli 90 pisteellä kolmen parhaan joukkoon. Tässäkin - ja etenkin tässä - lajissa on siis nähtävä omin silmin, ennen kuin voi päätellä koirasta ja suorituksesta mitään.
Kurssilla tuli harjoiteltua kylttien suoritustapaa, ohjaamista, käskyttämistä ja ajoitusta eli ohjaajan toimintaa, minkä ajattelinkin olevan se haastavin osuus lajissa. Vaakku kaikkeen tekemiseen motivoituneena pitää kyllä sataprosenttisessa kontaktissa huolen omasta osuudestaan. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ilmoitin Vaakun kolmeen rallykisaan, joista ensimmäinen oli jo ennen kurssin päättymistä. Ratatreeniä ei ennätetty kurssilla paljonkaan tehdä, mutta sen sijaan ihmettelin ratapiirustuksia netistä ja katselin kisasuorituksia Youtubesta.
Ensimmäisessä rallykisassa Oulussa oltiin suoritusvuorossa ihan viimeisten joukossa isossa 20 koiran alokasluokassa. Siinä ehti hyvin oppia radan ja nähdä vähän mahdollisia sudenkuoppiakin. Omalla vuorollamme käytiin Vaakun kanssa pyörimässä rata läpi ja sitten jännityksellä odotettiin tuloksia. Yhden pisteen virheellä selvittiin, ja se tuli takakautta sivulle siirtymisessä. Jostain syystä annoin siinä sivulle istumiseen erillisen käskyn ja sen verran ajoissa, että Vaakku tottelevaisesti istui hieman selkäni taakse vinoon. Kun olisin vain ollut hiljaa, niin Vaakku olisi tehnyt tuon itse ihan oikein. Kovatasoisessa kisassa sijoituttiin 99 pistellä viidenneksi, mutta kotiinviemisiksi tuli hienosti luokan tuomaripalkinto.
Viikon kuluttua ajeltiin talvisessa kelissä Tornioon, missä oli kaksi Rallykisaa. Ensimmäinen startti oli puolenpäivän aikoihin ja seuraava vasta illalla, joten väliin jäi reilusti aikaa käydä Haaparannassa ostoksilla ja syömässä. Vaakun kanssa pyörittiin taas radat eksymättä läpi, ja nyt en itsekään mokannut mitään, joten tuloksena molemmista kisoista 100 pistettä. Ensimmäinen kisa voitettiin ja toisessa tultiin toiseksi ja saatiin tuomaripalkinto ja kolmannen tuloksen myötä koulutustunnus RTK1. Vaakku sai taas kovasti kehuja kontaktista, teknisestä osaamisesta ja huikeasta asenteesta, jolla se tehtävät tekee. Eikä voi moittia sitä radan ulkopuolellakaan. Tosi lunkisti se hengaili kisapäivät ja kävi mittaukset sun muut, varsinainen luottokoira siis näissä nykyään. Vaakku myös vanhana kettuna tietää, milloin kisasuoritus alkaa ja ryhdistää silloin perusasentoa entisestään ja tekee todellakin kaikkensa.
Kurssi kesti viisi treenikertaa, joilla käytiin läpi alokasluokan kyltit ja iso nippu kisakäytäntöjä ja sääntöjä. Vaakulle ainoat uudet asiat olivat saksalainen täyskäännös ja takakautta sivulle siirtyminen. Muutamissa muissa kylteissä meillä on vaarana Vaakun liian hanakka pyrkiminen perusasentoon. Tuollainen pyllähdys vasemmalle pyörimisissä, hitaassa kävelyssä tai sivulle siirtymisessä vie tuloksesta heti kymmenen pistettä. Arvosteluperusteet tuntuvatkin hämmentäviltä. Taannoin rallykisoissa talkoillessani ajattelin jostain suorituksesta, että oivoi, nyt ei ole kyllä tämän kilpailijan päivä, kun koira hyvin haluttomasti ja vastentahtoisesti valui ikuisuudelta tuntuvan ajan radan läpi kuin räkä. Tulostaulua katsellessa oli sitten todettava, että en ymmärrä tästä lajista yhtään mitään, sillä suorituksella sijoituttiin pitkästi yli 90 pisteellä kolmen parhaan joukkoon. Tässäkin - ja etenkin tässä - lajissa on siis nähtävä omin silmin, ennen kuin voi päätellä koirasta ja suorituksesta mitään.
Kurssilla tuli harjoiteltua kylttien suoritustapaa, ohjaamista, käskyttämistä ja ajoitusta eli ohjaajan toimintaa, minkä ajattelinkin olevan se haastavin osuus lajissa. Vaakku kaikkeen tekemiseen motivoituneena pitää kyllä sataprosenttisessa kontaktissa huolen omasta osuudestaan. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ilmoitin Vaakun kolmeen rallykisaan, joista ensimmäinen oli jo ennen kurssin päättymistä. Ratatreeniä ei ennätetty kurssilla paljonkaan tehdä, mutta sen sijaan ihmettelin ratapiirustuksia netistä ja katselin kisasuorituksia Youtubesta.
Ensimmäisessä rallykisassa Oulussa oltiin suoritusvuorossa ihan viimeisten joukossa isossa 20 koiran alokasluokassa. Siinä ehti hyvin oppia radan ja nähdä vähän mahdollisia sudenkuoppiakin. Omalla vuorollamme käytiin Vaakun kanssa pyörimässä rata läpi ja sitten jännityksellä odotettiin tuloksia. Yhden pisteen virheellä selvittiin, ja se tuli takakautta sivulle siirtymisessä. Jostain syystä annoin siinä sivulle istumiseen erillisen käskyn ja sen verran ajoissa, että Vaakku tottelevaisesti istui hieman selkäni taakse vinoon. Kun olisin vain ollut hiljaa, niin Vaakku olisi tehnyt tuon itse ihan oikein. Kovatasoisessa kisassa sijoituttiin 99 pistellä viidenneksi, mutta kotiinviemisiksi tuli hienosti luokan tuomaripalkinto.
Viikon kuluttua ajeltiin talvisessa kelissä Tornioon, missä oli kaksi Rallykisaa. Ensimmäinen startti oli puolenpäivän aikoihin ja seuraava vasta illalla, joten väliin jäi reilusti aikaa käydä Haaparannassa ostoksilla ja syömässä. Vaakun kanssa pyörittiin taas radat eksymättä läpi, ja nyt en itsekään mokannut mitään, joten tuloksena molemmista kisoista 100 pistettä. Ensimmäinen kisa voitettiin ja toisessa tultiin toiseksi ja saatiin tuomaripalkinto ja kolmannen tuloksen myötä koulutustunnus RTK1. Vaakku sai taas kovasti kehuja kontaktista, teknisestä osaamisesta ja huikeasta asenteesta, jolla se tehtävät tekee. Eikä voi moittia sitä radan ulkopuolellakaan. Tosi lunkisti se hengaili kisapäivät ja kävi mittaukset sun muut, varsinainen luottokoira siis näissä nykyään. Vaakku myös vanhana kettuna tietää, milloin kisasuoritus alkaa ja ryhdistää silloin perusasentoa entisestään ja tekee todellakin kaikkensa.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Tavoitteet 2018
Vuoden alkajaisiksi on ollut tapana nimetä jotain suunnitelmia alkaneelle vuodelle ja tietysti ihmetellä, kuinka hitti tai huti vuoden takaiset suunnitelmat olivatkaan, joten...
Viime vuonna käytiin Vaakun kanssa yksi ainoa jälkikoe Kalajoella, eikä saatu siitä tulosta. Näinollen ei saatu käyttövaliotulosta eikä myöskään osallistuttu SM-kisoihin. Briardien PK-mestiksiin ilmoitin Vaakulle syyskuulle juoksua odotellen Haloon, ja kun se joutui loukkaantumisen vuoksi jäämään pois, ei Vaakkua enää huolittu eri luokkaan tilalle. Vaakku oli ilmoitettuna elokuussa jälkikokeeseen ja etsintäkokeeseen sekä marraskuussa hakukokeeseen, mutta nämä kaikki jouduttiin perumaan juoksun ja antibioottikuurin vuoksi. Palveluskoirakokeitten kanssa oli siis taas ihan käsittämättömän huono tuuri. Ainoastaan agilityn osalta tavoitteet pitivät kutinsa - ja ylittyivätkin. Vaakku siirtyi kevättalvella nollavoitolla 3-luokkaan ja tekaisi kolmosen kiemuroistakin vielä kolme sievää ratanollaa pienellä ajanylityksellä.
Nuorison työnjako meni niin, että Aino kävi tokokokeessa ja Haloo jälkikokeessa. Ainolle tokosta ALO1-tulos ja KP, Haloolle palveluskoirakokeesta niinikään ALO1-tulos ja JK1 plakkariin. Näitten osalta voi siis katsoa tavoitteen täyttyneen.
Tänä vuonna yritetään vielä Vaakun kanssa tavoitella sitä viimeistä jälkitulosta. Toivottavasti terveyttä vielä riittää. Eläkelajiksi laitetaan alulle rallytoko, jossa kaksi ensimmäistä luokkaa pitäisi mennä aika perusosaamisella. Haloon kanssa jatketaan siitä mihin viime vuonna jäätiin, eli jäljen 2-luokka on tähtäimessa. Ainon kanssa aletaan treenata kohti ensimmäistä jälkikoetta sekä pellolla että metsässä. Siinäpä ne varsinaiset tulostavoitteet on, mutta muutakin tietysti puuhataan, jos aikaa riittää ja sopiva tilaisuus tulee kohdalle.
Tavoitteet 2017
Vaakku: käyttövaliotulos, SM-kisat ehkä / ehkä ei, PK-mestikset, agility 3-lk, ehkä etsintää ja hakua
Nuoriso: tokokoe, ehkä jälkikoe
Viime vuonna käytiin Vaakun kanssa yksi ainoa jälkikoe Kalajoella, eikä saatu siitä tulosta. Näinollen ei saatu käyttövaliotulosta eikä myöskään osallistuttu SM-kisoihin. Briardien PK-mestiksiin ilmoitin Vaakulle syyskuulle juoksua odotellen Haloon, ja kun se joutui loukkaantumisen vuoksi jäämään pois, ei Vaakkua enää huolittu eri luokkaan tilalle. Vaakku oli ilmoitettuna elokuussa jälkikokeeseen ja etsintäkokeeseen sekä marraskuussa hakukokeeseen, mutta nämä kaikki jouduttiin perumaan juoksun ja antibioottikuurin vuoksi. Palveluskoirakokeitten kanssa oli siis taas ihan käsittämättömän huono tuuri. Ainoastaan agilityn osalta tavoitteet pitivät kutinsa - ja ylittyivätkin. Vaakku siirtyi kevättalvella nollavoitolla 3-luokkaan ja tekaisi kolmosen kiemuroistakin vielä kolme sievää ratanollaa pienellä ajanylityksellä.
Nuorison työnjako meni niin, että Aino kävi tokokokeessa ja Haloo jälkikokeessa. Ainolle tokosta ALO1-tulos ja KP, Haloolle palveluskoirakokeesta niinikään ALO1-tulos ja JK1 plakkariin. Näitten osalta voi siis katsoa tavoitteen täyttyneen.
Tavoitteet 2018
Vaakku: käyttövaliotulos, RTK1 ja RTK2
Haloo: JK2
Aino: JK1, A-osakoe
Tänä vuonna yritetään vielä Vaakun kanssa tavoitella sitä viimeistä jälkitulosta. Toivottavasti terveyttä vielä riittää. Eläkelajiksi laitetaan alulle rallytoko, jossa kaksi ensimmäistä luokkaa pitäisi mennä aika perusosaamisella. Haloon kanssa jatketaan siitä mihin viime vuonna jäätiin, eli jäljen 2-luokka on tähtäimessa. Ainon kanssa aletaan treenata kohti ensimmäistä jälkikoetta sekä pellolla että metsässä. Siinäpä ne varsinaiset tulostavoitteet on, mutta muutakin tietysti puuhataan, jos aikaa riittää ja sopiva tilaisuus tulee kohdalle.
 |
| Haloo ja Varis tammikuussa 2018 |
sunnuntai 24. joulukuuta 2017
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Loppuvuosi
Haloo kävi sterkkaleikkauksessa lokakuun lopulla. Toiveissa on ajan mittaan hieman rennompi elämänasenne ja suhtautuminen lauman muihin koiriin. Niin hieno kuin Haloo harrastuksissa parhaimmillaan onkin, niin se on mielenliikkeiltään turhan adhd ja laumassa hetkittäin ihan katastrofi. Ei siis toivota lisää ihan tällaisia Haloita, vaan ollaan onnellisia tämän Haloon parhaista puolista ja keskitytään niihin.
Leikkaus tehtiin perinteisesti, ja ainakaan päällisin puolin Haloo ei olisi hyötynyt tähystysleikkauksesta paljonkaan. Se ei vaikuttanut missään vaiheessa kipeältä, parani nopeasti eikä leikkaushaava vaivannut ollenkaan. (Haloo lähdössä ulos 12 tuntia leikkauksen jälkeen). Nyt vain toivotaan, että vältytään sterkkanarttujen virtsankarkailuongelmalta. Briardeilla en ole tuosta vaivasta kuullut, mutta maleilla senkin edestä.
Vaakun kanssa olisi mieluusti käyty loka-marraskuussa viimeistä käyttövalionarvosta puuttuvaa jälkikoetulosta metsästämässä, mutta ei saatu koepaikkaa mistään. Paremman puutteessa ilmoitin sen hakukokeeseen Haapavedelle, mutta kokeen alla kaulanahasta paljastui antibioottikuurin vaativat reiät (Haloo) ja jouduttiin perumaan tuokin osallistuminen. Tosin ennen koepäivää saatiin hakutreenejäkin järjestymään vain yhdet, joten ihan tuurilla oltaisiin kokeessa seilattu. Nyt ei vaan tuuri riittänyt ihan edes sinne kokeeseen asti. Kävin sitten ihan vain turistireissun Haapavedellä katsomassa samaan aikaan pidettyä mandioringkisaa ja hakukoetta.
Marraskuun alkupuolella ehdittiin vielä ennen talvikelien tuloa pitää maastotreenipäivä. Vaikka kahdestaan Outin kanssa treenattiin, niin saatiin viiden koiran kanssa kulumaan koko päivä hämärän tuloon asti - etenkin kun ajoin autonkin tukevasti kannon nokkaan kiinni. Vaakulle, Ainolle ja Haloolle tein kaikille jäljen, ja esineruudussa käytiin pari kolme kierrosta. Aino ei olekaan tänä vuonna juuri päässyt jäljestämään, kun koetavoite oli Haloon kontolla. Hyvin Aino kuitenkin jäljestämisen muisti, ja lähtökohtaisestihan se on ollut näistä kahdesta parempi jäljestäjä.
Lumen ja pakkasen tultua siirryttiin maastotreeneistä Dogantin halliin puuhastelemaan. Etenkin Haloota tuli leikkaustoipilasaikana viihdytettyä hallilla tunnistusnoudon (Haloon kolmas tunnaritreeni) ja muitten rauhallisempien - ja pikku hiljaa vauhdikkaampienkin - tehtävien merkeissä. Tokon merkinkierto, ruutu, hyppy, kaukot, tunnari ja ohjattu nouto tuli siinä siis tutuksi, vaikka ei koetavotteita tuossa lajissa olekaan. Haloo on työskentelyinnoltaan kyltymätön ja se kaipaa jatkuvasti uuden oppimista, haasteita ja vaatimuksia. Vaakku ja Aino kun kestävät toimettomuutta ja pelkkää ulkoilua paremmin, niin ne sitten harmi kyllä jäävät treenaamisessa vähemmälle, vaikka tykkäisivätkin tehdä enemmän.
Leikkaus tehtiin perinteisesti, ja ainakaan päällisin puolin Haloo ei olisi hyötynyt tähystysleikkauksesta paljonkaan. Se ei vaikuttanut missään vaiheessa kipeältä, parani nopeasti eikä leikkaushaava vaivannut ollenkaan. (Haloo lähdössä ulos 12 tuntia leikkauksen jälkeen). Nyt vain toivotaan, että vältytään sterkkanarttujen virtsankarkailuongelmalta. Briardeilla en ole tuosta vaivasta kuullut, mutta maleilla senkin edestä.
 |
| Aino ja Haloo |
Vaakun kanssa olisi mieluusti käyty loka-marraskuussa viimeistä käyttövalionarvosta puuttuvaa jälkikoetulosta metsästämässä, mutta ei saatu koepaikkaa mistään. Paremman puutteessa ilmoitin sen hakukokeeseen Haapavedelle, mutta kokeen alla kaulanahasta paljastui antibioottikuurin vaativat reiät (Haloo) ja jouduttiin perumaan tuokin osallistuminen. Tosin ennen koepäivää saatiin hakutreenejäkin järjestymään vain yhdet, joten ihan tuurilla oltaisiin kokeessa seilattu. Nyt ei vaan tuuri riittänyt ihan edes sinne kokeeseen asti. Kävin sitten ihan vain turistireissun Haapavedellä katsomassa samaan aikaan pidettyä mandioringkisaa ja hakukoetta.
Marraskuun alkupuolella ehdittiin vielä ennen talvikelien tuloa pitää maastotreenipäivä. Vaikka kahdestaan Outin kanssa treenattiin, niin saatiin viiden koiran kanssa kulumaan koko päivä hämärän tuloon asti - etenkin kun ajoin autonkin tukevasti kannon nokkaan kiinni. Vaakulle, Ainolle ja Haloolle tein kaikille jäljen, ja esineruudussa käytiin pari kolme kierrosta. Aino ei olekaan tänä vuonna juuri päässyt jäljestämään, kun koetavoite oli Haloon kontolla. Hyvin Aino kuitenkin jäljestämisen muisti, ja lähtökohtaisestihan se on ollut näistä kahdesta parempi jäljestäjä.
 |
| Outi ja Jäynä |
Lumen ja pakkasen tultua siirryttiin maastotreeneistä Dogantin halliin puuhastelemaan. Etenkin Haloota tuli leikkaustoipilasaikana viihdytettyä hallilla tunnistusnoudon (Haloon kolmas tunnaritreeni) ja muitten rauhallisempien - ja pikku hiljaa vauhdikkaampienkin - tehtävien merkeissä. Tokon merkinkierto, ruutu, hyppy, kaukot, tunnari ja ohjattu nouto tuli siinä siis tutuksi, vaikka ei koetavotteita tuossa lajissa olekaan. Haloo on työskentelyinnoltaan kyltymätön ja se kaipaa jatkuvasti uuden oppimista, haasteita ja vaatimuksia. Vaakku ja Aino kun kestävät toimettomuutta ja pelkkää ulkoilua paremmin, niin ne sitten harmi kyllä jäävät treenaamisessa vähemmälle, vaikka tykkäisivätkin tehdä enemmän.
sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Haloo JK1
Lokakuun ensimmäisenä lauantaina oltiin Haloon kanssa jälkikokeessa Rovaniemellä. Tassuvaaraan saavuttiin hyvissä ajoin, ja onneksi heti aamusta oli kunnialla ohi kokeen jännittävin osuus eli koiran tarkastus.
Maastoon siirryttiin isojen hiekkakuoppien ympäristöön, missä ei onneksi poroja tuona päivänä näkynyt. Meidän jäljellä maasto oli aukeaa ja kasvillisuus maantasaista todella niukkaa hiekkaharjun päällystää. Janalla Haloo kävi päätymerkillä kääntymässä ja palatessa otti takajäljen. Jäljellä se eteni innokkaasti, ei noteerannut ensimmäiseltä suoralta keppiä, kulman jälkeen seuraavalla kepillä pysähtyi ja katsoi sen näköisenä, että "täällä on taas tämmönen keppi, mutta kun tämäkään ei ole meidän". Vaan kun se sai tietää, että noita juuri etsitään, niin loput ilmaisi normaalisti. Kutoskepin jälkeen käytiin vielä nostamassa se ensimmäiselle suoralle jäänyt keppi. Janalta saatiin 28/40 ja jäljeltä 130/130 pistettä. Tuohon suoritukseen täytyy kyllä olla tyytyväinen. Tehtynä oli nimittäin yksi ainoa perheenjäsenen eli jonkun muun kuin minun tekemä jälki. Yhtäkään vieraan tekemää jälkeä ei oltu koskaan ajettu.
Esineruutuun saatiin mennä rennoin mielin, sillä tulokseen tarvittavat maastopisteet oli jo koossa. Haloo innostui aivan yltiöpäisesti, kun meidät huudettiin vuorollamme ruutuun. Taisin joutua jopa lähettämään kaksi pistoa, kun vauhtia oli paljon ja etsiminen tapahtui varsin laajasti ja harvalla haravalla. Esineen löytäessään Haloo lähti sitä vähän arvellen tuomaan, mutta pudotti ja joutui hakemaan uudelleen. Tällä esityksellä tuli pisteitä 28/30. Tyytyväinen täytyy olla tähänkin. Me ollaan treenattu esineruutua aina yksin, joten koetilanne muistutti enemmän hakutreenejä ja Haloo vaikutti hieman hämmentyneeltä löytäessään maalimiehen sijaan pelkän kämäsen esineen. Vieraalla esineellä treenattiin yhden kerran pari päivää aiemmin, joten se sentään oli tuttu juttu...
Tassuvaaraan palattiin tekemään tottelevaisuudet. Haloon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin suorittamaan ensin liikkeet. Seuraamisessa Haloo oli hyvin mukana, eikä tullut varsinaisia virheitä. Liikkeestä istumisen Haloo seisoi, mikä ei ollut suuri yllätys. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli vauhdikas, joskin edessä inasen verran vino. Tasamaanoudossa ei huomauttamista. Hyppynouto nopea ja ilmava, mutta pieni huomion herpaantuminen ja viive istumisessa. Estenouto tapahtui tutun sähäkästi ja siinä samalla paluu vahingossa viereisen mondioringesteen yli. Haloon mielestä suorituksessa ei tainnut olla mitään outoa, vaan tuli siitä säpäkästi luovuttamaan. Eteenmenossa lähti niin lujaa kuin pääsee ja meni ensimmäisestä käskystä kyynärpäitä myöten maahan. Hieno! Paikallamakuussa ei huomauttamista. Pari viiden pisteen virhettä tuli, joten muista liikkeistä ei vähennyksiä. Pisteet 90/100. Hieman tuomarin lähelle tuleminen ahdisti jonkin liikkeen alussa ennen kuin pääsi siitä suorittamaan. Sivulle siirtymisissä tuli myös liikettä ylöspäin, mistä itse en tykkää, ja ennen eteenmenon suorituslupaa Haloo teki parin metrin syöksyn, kun olisi jo kovin ollut eteen menossa. Aika suloisen vakuuttunut se oli siitä että meidän eteenmenopallo on kentän päässä, sillä puolet arvostelustakin se vielä selkä yleisöön päin tähyili kentän päätyä, että meidän pallo jäi nyt kyllä tuonne.
Koulutustunnusta lähdettiin hakemaan ja sellainen saatiin ykköstuloksella 276, joten hyvillä mielin saatiin lähteä kotimatkalle. Oli jännittävä päivä ensikertalaisen Haloon kanssa, ja se vaikuttaa kyllä edelleen sellaiselta koiralta, ettei sen kanssa pääse tylsää tulemaan. Aina sattuu ja tapahtuu - eikä koira itse tunnu sitä vauhdin hurmassaan huomaavankaan.
Maastoon siirryttiin isojen hiekkakuoppien ympäristöön, missä ei onneksi poroja tuona päivänä näkynyt. Meidän jäljellä maasto oli aukeaa ja kasvillisuus maantasaista todella niukkaa hiekkaharjun päällystää. Janalla Haloo kävi päätymerkillä kääntymässä ja palatessa otti takajäljen. Jäljellä se eteni innokkaasti, ei noteerannut ensimmäiseltä suoralta keppiä, kulman jälkeen seuraavalla kepillä pysähtyi ja katsoi sen näköisenä, että "täällä on taas tämmönen keppi, mutta kun tämäkään ei ole meidän". Vaan kun se sai tietää, että noita juuri etsitään, niin loput ilmaisi normaalisti. Kutoskepin jälkeen käytiin vielä nostamassa se ensimmäiselle suoralle jäänyt keppi. Janalta saatiin 28/40 ja jäljeltä 130/130 pistettä. Tuohon suoritukseen täytyy kyllä olla tyytyväinen. Tehtynä oli nimittäin yksi ainoa perheenjäsenen eli jonkun muun kuin minun tekemä jälki. Yhtäkään vieraan tekemää jälkeä ei oltu koskaan ajettu.
Esineruutuun saatiin mennä rennoin mielin, sillä tulokseen tarvittavat maastopisteet oli jo koossa. Haloo innostui aivan yltiöpäisesti, kun meidät huudettiin vuorollamme ruutuun. Taisin joutua jopa lähettämään kaksi pistoa, kun vauhtia oli paljon ja etsiminen tapahtui varsin laajasti ja harvalla haravalla. Esineen löytäessään Haloo lähti sitä vähän arvellen tuomaan, mutta pudotti ja joutui hakemaan uudelleen. Tällä esityksellä tuli pisteitä 28/30. Tyytyväinen täytyy olla tähänkin. Me ollaan treenattu esineruutua aina yksin, joten koetilanne muistutti enemmän hakutreenejä ja Haloo vaikutti hieman hämmentyneeltä löytäessään maalimiehen sijaan pelkän kämäsen esineen. Vieraalla esineellä treenattiin yhden kerran pari päivää aiemmin, joten se sentään oli tuttu juttu...
Tassuvaaraan palattiin tekemään tottelevaisuudet. Haloon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin suorittamaan ensin liikkeet. Seuraamisessa Haloo oli hyvin mukana, eikä tullut varsinaisia virheitä. Liikkeestä istumisen Haloo seisoi, mikä ei ollut suuri yllätys. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli vauhdikas, joskin edessä inasen verran vino. Tasamaanoudossa ei huomauttamista. Hyppynouto nopea ja ilmava, mutta pieni huomion herpaantuminen ja viive istumisessa. Estenouto tapahtui tutun sähäkästi ja siinä samalla paluu vahingossa viereisen mondioringesteen yli. Haloon mielestä suorituksessa ei tainnut olla mitään outoa, vaan tuli siitä säpäkästi luovuttamaan. Eteenmenossa lähti niin lujaa kuin pääsee ja meni ensimmäisestä käskystä kyynärpäitä myöten maahan. Hieno! Paikallamakuussa ei huomauttamista. Pari viiden pisteen virhettä tuli, joten muista liikkeistä ei vähennyksiä. Pisteet 90/100. Hieman tuomarin lähelle tuleminen ahdisti jonkin liikkeen alussa ennen kuin pääsi siitä suorittamaan. Sivulle siirtymisissä tuli myös liikettä ylöspäin, mistä itse en tykkää, ja ennen eteenmenon suorituslupaa Haloo teki parin metrin syöksyn, kun olisi jo kovin ollut eteen menossa. Aika suloisen vakuuttunut se oli siitä että meidän eteenmenopallo on kentän päässä, sillä puolet arvostelustakin se vielä selkä yleisöön päin tähyili kentän päätyä, että meidän pallo jäi nyt kyllä tuonne.
Koulutustunnusta lähdettiin hakemaan ja sellainen saatiin ykköstuloksella 276, joten hyvillä mielin saatiin lähteä kotimatkalle. Oli jännittävä päivä ensikertalaisen Haloon kanssa, ja se vaikuttaa kyllä edelleen sellaiselta koiralta, ettei sen kanssa pääse tylsää tulemaan. Aina sattuu ja tapahtuu - eikä koira itse tunnu sitä vauhdin hurmassaan huomaavankaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)