Esineitä, jälkeä, hakua

Niin paljon kuin lunta tänä talvena olikin, niin nopeasti hanget kevään tullen hupenivat. Haloon kanssa tehtiin Jauholaarinkankaalla esineruutu ensimmäisillä riittävän kokoisilla lumettomilla metsäkaistaleilla, ja siitä onkin päästy taas maastotreenilussa vauhtiin. Ihan huippua on päästä taas pitkästä aikaa treenaamaan maastolajeja! Siinä lähtee päivä reippaasti käyntiin, kun on viikonloppuisin ja muina satunnaisina vapaina ennen kahdeksaa aamun viileydessä metsässä tekemässä jälkeä ja piilottelemassa esineitä. Näissä alkukesän maastopuuhissa on sekin mukava puoli, että vielä ei ole lainkaan hyttysiä.

Tälle vuodelle kansallisten lajien maastosäännöt muuttuivat, ja nyt esineruudussa jokaisessa tasoluokassa pitää etsiä yksi esine enemmän kuin aiemmin. Vaakun pitää siis hakea neljä, Haloon kolme ja Ainon kaksi esinettä. Hyvin kaikki kolme turria ovat tänä keväänä esineruututreeninsä suorittaneet; esineet on kyllä viety näkönä, mutta kahden, kolmen tai neljän esineen hakeminen peräkkäin ei ole ollut ongelma. Haloolla on ollut ensimmäisiä kertoja lähiesineitä ja se on vauhdikkuudestaan huolimatta heti reagoinut niihin säpäkästi - ehkä nosework-harrastus on tehostanut nenän käyttöä tässäkin.

Vaakku kevään ensimmäisellä metsäjäljellä 29. huhtikuutta.

Metsäjäljillä olen merkannut janakohdan ja kepit. Kulmat teen jonkinlaisten maamerkkien kohdalle, jotka sitten muistan jos muistan. Koira ne kulmat kuitenkin saa selvittää. Jälkikeppeihin turrit reagoi pääsääntöisesti hyvin, mutta jos sen ylittää ilmaisematta, niin kutsun takaisin ja jäljestetään se kohta uudelleen. Moittia ei voi, jos koira ei saanutkaan kepistä yhden yhtä hajumolekyyliä nenäänsä. Toisaalta ylikään ei voi päästää, jos koira ei vain syystä tai toisesta piitannut siitä hajumolekyylistä nenässään.

Vaakku on jo vuosien kokemuksella treenijäljillä tasainen työskentelijä. Satavarmasti se nostaa takajäljen 😃 ja yhtä varmasti selvittää koko kuvion loppuun asti. Mielentila voi hieman vaihdella, mutta siinä osansa on perässäkävelijällä. Kun edellyttää asennetta, niin saa asennetta. Jo pelkästään kunnon haukutukset jälkikepeillä lisää mukavasti liekkejä Vaakun jäljestykseen. Tyhjää keppijälkeä piristetään toisinaan myös matkan varrelle jätetyllä palkkapurkilla, narupallolla, lihapullalla tai lopussa odottavalla päivän ruoalla. Koskaan ei Vaakku tiedä, mitä kivaa sieltä jäljeltä löytyykään.

Haloon kanssa jälkiä on takana vielä niin vähän, että en sitä jälkikoirana oikein tunne. Vaikea sanoa, mistä narusta sitä milloinkin pitäisi vetää. Hieman aavistelen, että yllättävän paljon on samaa jälkikoirana kuin on Vaakussa. Tai sitten minä vain teen niistä samanlaisia. 😃

Ainon koetavoitteet ovat syksymmällä, joten se on tehnyt vasta yhden jäljen. Eikä niitä viime vuosilta yhteensäkään järin paljon ole takana. Täytyy senkin kanssa ryhdistäytyä, jotta ollaan valmiita kokeeseen edes sitten syksyllä.

Haloo tarkistelemassa Ainon vanhaa jälkeä 29. huhtikuuta.

Toukokuussa pidettiin briardiporukalla hakutreenipäivä Salonpäässä. Viiden naisen ja seitsemän briardin voimin treenattiin, ja ihan kohtuuajassa selvittiin, kun yksi treenikierros tuntui hellekelissä riittävältä. Satasen alueelle tehtiin kullekin turrille tasonsa mukainen treeni. Aino ja Haloo ovat hakuilleet ehkä pari kolme "pentutreeniä" viime kesänä, joten sillä samalla treenillä mentiin nytkin. Maalimiehet kävelivät näkönä etukulmiin ja siirtyivät sitten seuraaville pistoille aluetta eteenpäin. Haamuapu tehtiin jokaiselle lähetykselle ja maalimies kuljetti koiraa palkkaillen aluetta eteenpäin kunnes kutsuin koiran takaisin keskilinjalle. Viime kesänä Ainoa vielä aavistuksen verran jännitti viimeisillä metreillä maalimiehelle pinkoessaan, mutta nyt sekä Haloo että Aino paineli hippulat vinkuen perille asti ja palkkoja maalimieheltä tavoitellessaanhan kumpikin on ylenpalttisen innokkaita röyhkimyksiä.

Täytyy tänä vuonna järjestää kalenteriin joitakin hakutreenejäkin nyt kun Ainon ja Haloon kanssa aika on tehnyt tehtävänsä ja touhu on selvästi surperkivaa. Pikku hiljaa haamut paremmin ja paremmin piiloon, viivettä ennen lähetystä, valmiita jne. Siitä se lähtee. Näillä näkymin Haloosta kuumakallena kimittäjänä tulee  sitten aikanaan rullakoira ja Ainosta kuuluvaäänisenä ja taloudellisempana liikkujana haukkuilmaisija.

Toukokuussa pidettiin briardien kesken hakutreenipäivä. Haloo vauhdissa, kuva Elina Huikari.

Nosework jatkuu

Haloon kanssa päästiin alkeiskurssin jälkeen jatkamaan nosework-touhua Ida Jokelan koulutusviikonlopussa Evidensia-areenassa. Osallistuimme sunnuntaina edenneitten harrastajien ryhmään, ja Haloo meni siellä pidempään harrastaneitten joukossa kyllä ihan täysin.

Jokaiselle ryhmän koiralle oli varattu treeniaikaa noin 20 minuuttia, mutta päädyttiin ottamaan kaikki koirat halliin ja tekemään sama etsintätehtävä vuoronperään. Näin ehdittiinkin saada reilusti toistakymmentä hyvää harjoitusta jokaiselle. Monenmoista harjoitusta tehtiin alkaen ihan yhden laatikon hyvästä virheettömästä ilmaisusta. Etsintää tehtiin kartioista, laatikoista ja eniten sisäetsintätyyliin agilityesteitten tai muitten tavaroitten joukosta. Kokeenomainen hajutestin laatikkoetsintä tehtiin myös ja Haloo selvitti sen hienosti. Yhden harjoituksen kokeilin palkata ruualla, mutta kyllä pallopalkka on paras. Haloo etsii hyvin motivoituneesti ja ilmaisut on tosi vahvat selin minuun (suorastaan työntää nenällä hajua) siitä huolimatta että palkkaan heittämällä pallon ihan päinvastaiseen suuntaan. Luopuminen on siis erinomaisesti hallussa.

Haloo ajoneuvoetsintä 15.4.2018, kuva Marjatta Savolainen

Koirakoulu Kisma järjesti seuraavana viikonloppuna treenihallillaan epäviralliset nosework 1-luokan kokeet. Jotenkin tulin ylipuhutuksi sinne mukaan, vaikka ulkoetsintöjä ei oltu koskaan edes kokeiltu. Nosework-koe koostuu sisätilaetsinnästä, laatikkoetsinnästä, ulkoetsinnästä ja ajoneuvoetsinnästä. Maksimipisteet on 100, enimmäisajan puitteissa täytyy löytää, virhepisteitä voi tulla esimerkiksi tavaroiden käpälöimisestä ja tasapisteissä suoritusaika ratkaisee.

Ensin suoritettiin sisällä hallissa sisätilaetsintä ja laatikkoetsintä peräkkäin. Virhepisteitä ei tullut ja aikaa sisätilaetsinnässä meni 1,05 ja laatikkoetsinnässä 0,38. Sisätilaetsinnässä ajasta olisi jäänyt ainakin kolmannes pois, jos olisin heti luottanut Haloon ilmaisuun työmaatikkaitten jalasta. Tein kuitenkin pienen varmistusetsintäkierroksen ja kun ilmaisi taas saman kohdan, niin ilmoitin löydön.

Hallin takapihalla suoritettiin ajoneuvoetsintä ja ulkoetsintä peräkkäin. Ulkoympäristö ei ainakaan tällä kertaa vaikuttanut Haloon työskentelyyn mitenkään; jälleen etsittiin hajut virheittä ja aika molemmissa tehtävissä hieno 0,20 ja 0,17. Haloolle siis näistä nosework-epiksistä täydet pisteet ihan näppärillä suoritusajoilla. Oikeissa kokeissa luokanousuun tarvitaan vähintään 97 pisteen suoritus kolmesta eri kokeesta. Sitä ennen pitää myös suorittaa hyväksytysti 1-luokan hajutesti.

Haloo ajoneuvoetsintä 15.4.2018, kuva Marjatta Savolainen

Eggition addiction

Haloo sai pääsiäishengessä Eggition-lelun eli munanmuotoisen muovipallon. Arvelinkin, että tässä saattaa nyt syntyä samalla ikiliikkuja - tai hermoromahdus. :)

Kameran ulkoilutusta

Maaliskuun loppupuoliskolla saatiin iloita auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta, hohtavista hangista ja muutamista lomapäivistäkin. Kameraakin tuli ulkoilutettua useampaan otteeseen, kun valoa taas pitkästä aikaa riitti yllin kyllin.

Varis ei enää turhia hötkyile, mutta tilanteen tullen vauhtia löytyy. Oulunsalo 25.3.2018

Ainolla on a i n a häntä vahvasti koukulla - paitsi tietysti tässä kuvassa. Oulunsalo 30.3.2018

Haloo, Varis ja Aino, äitee ja tyttäret. Oulunsalo 16.3.2018

Noseworkin alkeita

Varis pääsi rallypuuhiin, Ainolla on purutreeninsä ja Haloolle piti myös etsiskellä jokin kurssi. Hieman myöhässä olin liikkeellä, mutta onneksi lähiseudulta löytyi meille paikka noseworkin alkeiskurssilta. Taas tuli siis tutkittua netistä itselle uuden lajin sääntöjä. Nosework kisaluokkineen vaikuttaa kivalta, mutta isompaa innostumista salpaa kyllä se, että laji ei ole Kennelliiton alla.

Haloo osasi entuudestaan nenäkosketuksen ja tunnistusnoudon, joten nopeasti päästiin hyvään alkuun. Parilla treenillä jo ennen kurssin alkua Haloo osasi ilmaista nenäkosketuksella eukalyptuksen hajun sisältävää lasipurkkia ja sitten etsiä ja ilmaista sen muitten lasipurkkien joukosta. Suurimmat toiveet kurssista olikin päästä treenaamaan häiriössä vieraassa hallissa muitten koirien ja ihmisten kanssa. Haloo suoriutui hienosti tässäkin mielessä. Harjoitellessa se oli innokas ja keskittynyt, luppoajat katseli muita rennosti tai mönki sylissä selällään ja vain pari kertaa se ennätti vähän ajatella pahuuksia ja irvistää jollekin yli-innokkaalle kanssakurssilaiselle.

Kurssilla tehtiin koiralle eukalyptuksen haju tutuksi, opeteltiin ilmaisua, harjoiteltiin etsintää purkeista, koreista ja laatikoista, kokeiltiin häiriöhajuja ja niin edelleen. Lisäksi tietysti harjoiteltiin etsintää kotona ja agilityesteitten rakenteista hallilla. Laatikkoetsintää tehtiin myös, sillä se on tehtävänä hajutestissä, joka täytyy suorittaa ennen varsinaisia kilpailuluokkia.

Viimeisellä kurssikerralla tehtiin yksitellen erilaisia etsintätehtäviä, ja oikeastaan vasta tässä (onneksi ensimmäisen tehtävän kohdalla) tajusin miten paljon paremmin Haloo työskentelee pallopalkalla. Taskuun varattiin siis namien sijaan pallo ja etsintätehtävät menikin oikein hienosti. Ainoastaan hajun paikallistaminen ilmassa roikkuvista teepalloista oli meille uutena juttuna hankalampi rasti. Nyt alkeiskurssin jälkeen jatketaan treenailua kohti 1. luokan hajutestiä.

Vaakulle RTK1

Tammikuulle ilmaantui kuin tilauksesta rallytokon kylttikurssi, jonne Vaakun kanssa ilmoittauduttiin. Laji vaikuttaa näin palveluskoiraharrastajasta sanalla sanoen omituiselta, mutta koetetaan kuitenkin jollain tasolla pysyä kiinni näissä koiraharrastuskentän uudemmissakin tuulissa. Vaakulle tämä on joka tapauksessa sopivaa talvipuuhastelua ja ehkäpä hieman myöhemmin näpsäkkä eläkelaji.

Kurssi kesti viisi treenikertaa, joilla käytiin läpi alokasluokan kyltit ja iso nippu kisakäytäntöjä ja sääntöjä. Vaakulle ainoat uudet asiat olivat saksalainen täyskäännös ja takakautta sivulle siirtyminen. Muutamissa muissa kylteissä meillä on vaarana Vaakun liian hanakka pyrkiminen perusasentoon. Tuollainen pyllähdys vasemmalle pyörimisissä, hitaassa kävelyssä tai sivulle siirtymisessä vie tuloksesta heti kymmenen pistettä. Arvosteluperusteet tuntuvatkin hämmentäviltä. Taannoin rallykisoissa talkoillessani ajattelin jostain suorituksesta, että oivoi, nyt ei ole kyllä tämän kilpailijan päivä, kun koira hyvin haluttomasti ja vastentahtoisesti valui ikuisuudelta tuntuvan ajan radan läpi kuin räkä. Tulostaulua katsellessa oli sitten todettava, että en ymmärrä tästä lajista yhtään mitään, sillä suorituksella sijoituttiin pitkästi yli 90 pisteellä kolmen parhaan joukkoon. Tässäkin - ja etenkin tässä - lajissa on siis nähtävä omin silmin, ennen kuin voi päätellä koirasta ja suorituksesta mitään.

Kurssilla tuli harjoiteltua kylttien suoritustapaa, ohjaamista, käskyttämistä ja ajoitusta eli ohjaajan toimintaa, minkä ajattelinkin olevan se haastavin osuus lajissa. Vaakku kaikkeen tekemiseen motivoituneena pitää kyllä sataprosenttisessa kontaktissa huolen omasta osuudestaan. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ilmoitin Vaakun kolmeen rallykisaan, joista ensimmäinen oli jo ennen kurssin päättymistä. Ratatreeniä ei ennätetty kurssilla paljonkaan tehdä, mutta sen sijaan ihmettelin ratapiirustuksia netistä ja katselin kisasuorituksia Youtubesta.

Ensimmäisessä rallykisassa Oulussa oltiin suoritusvuorossa ihan viimeisten joukossa isossa 20 koiran alokasluokassa. Siinä ehti hyvin oppia radan ja nähdä vähän mahdollisia sudenkuoppiakin. Omalla vuorollamme käytiin Vaakun kanssa pyörimässä rata läpi ja sitten jännityksellä odotettiin tuloksia. Yhden pisteen virheellä selvittiin, ja se tuli takakautta sivulle siirtymisessä. Jostain syystä annoin siinä sivulle istumiseen erillisen käskyn ja sen verran ajoissa, että Vaakku tottelevaisesti istui hieman selkäni taakse vinoon. Kun olisin vain ollut hiljaa, niin Vaakku olisi tehnyt tuon itse ihan oikein. Kovatasoisessa kisassa sijoituttiin 99 pistellä viidenneksi, mutta kotiinviemisiksi tuli hienosti luokan tuomaripalkinto.

Viikon kuluttua ajeltiin talvisessa kelissä Tornioon, missä oli kaksi Rallykisaa. Ensimmäinen startti oli puolenpäivän aikoihin ja seuraava vasta illalla, joten väliin jäi reilusti aikaa käydä Haaparannassa ostoksilla ja syömässä. Vaakun kanssa pyörittiin taas radat eksymättä läpi, ja nyt en itsekään mokannut mitään, joten tuloksena molemmista kisoista 100 pistettä. Ensimmäinen kisa voitettiin ja toisessa tultiin toiseksi ja saatiin tuomaripalkinto ja kolmannen tuloksen myötä koulutustunnus RTK1. Vaakku sai taas kovasti kehuja kontaktista, teknisestä osaamisesta ja huikeasta asenteesta, jolla se tehtävät tekee. Eikä voi moittia sitä radan ulkopuolellakaan. Tosi lunkisti se hengaili kisapäivät ja kävi mittaukset sun muut, varsinainen luottokoira siis näissä nykyään. Vaakku myös vanhana kettuna tietää, milloin kisasuoritus alkaa ja ryhdistää silloin perusasentoa entisestään ja tekee  todellakin kaikkensa.

Tavoitteet 2018

Vuoden alkajaisiksi on ollut tapana nimetä jotain suunnitelmia alkaneelle vuodelle ja tietysti ihmetellä, kuinka hitti tai huti vuoden takaiset suunnitelmat olivatkaan, joten...

Tavoitteet 2017

Vaakku: käyttövaliotulos, SM-kisat ehkä / ehkä ei, PK-mestikset, agility 3-lk, ehkä etsintää ja hakua

Nuoriso: tokokoe, ehkä jälkikoe

Viime vuonna käytiin Vaakun kanssa yksi ainoa jälkikoe Kalajoella, eikä saatu siitä tulosta. Näinollen ei saatu käyttövaliotulosta eikä myöskään osallistuttu SM-kisoihin. Briardien PK-mestiksiin ilmoitin Vaakulle syyskuulle juoksua odotellen Haloon, ja kun se joutui loukkaantumisen vuoksi jäämään pois, ei Vaakkua enää huolittu eri luokkaan tilalle. Vaakku oli ilmoitettuna elokuussa jälkikokeeseen ja etsintäkokeeseen sekä marraskuussa hakukokeeseen, mutta nämä kaikki jouduttiin perumaan juoksun ja antibioottikuurin vuoksi. Palveluskoirakokeitten kanssa oli siis taas ihan käsittämättömän huono tuuri. Ainoastaan agilityn osalta tavoitteet pitivät kutinsa - ja ylittyivätkin. Vaakku siirtyi kevättalvella nollavoitolla 3-luokkaan ja tekaisi kolmosen kiemuroistakin vielä kolme sievää ratanollaa pienellä ajanylityksellä.

Nuorison työnjako meni niin, että Aino kävi tokokokeessa ja Haloo jälkikokeessa. Ainolle tokosta ALO1-tulos ja KP, Haloolle palveluskoirakokeesta niinikään ALO1-tulos ja JK1 plakkariin. Näitten osalta voi siis katsoa tavoitteen täyttyneen.

Tavoitteet 2018

Vaakku: käyttövaliotulos, RTK1 ja RTK2

Haloo: JK2

Aino: JK1, A-osakoe

Tänä vuonna yritetään vielä Vaakun kanssa tavoitella sitä viimeistä jälkitulosta. Toivottavasti terveyttä vielä riittää. Eläkelajiksi laitetaan alulle rallytoko, jossa kaksi ensimmäistä luokkaa pitäisi mennä aika perusosaamisella. Haloon kanssa jatketaan siitä mihin viime vuonna jäätiin, eli jäljen 2-luokka on tähtäimessa. Ainon kanssa aletaan treenata kohti ensimmäistä jälkikoetta sekä pellolla että metsässä. Siinäpä ne varsinaiset tulostavoitteet on, mutta muutakin tietysti puuhataan, jos aikaa riittää ja sopiva tilaisuus tulee kohdalle.

Haloo ja Varis tammikuussa 2018