Huippu Vaakku

Tänä keväänä hakutreeneissä on jo käyty ahkerasti, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi vuoden ensimmäinen metsäjälki. Kauheasti ei olisi nytkään huvittanut, mutta kylläpä kannatti vääntäytyä aamuvarhaisella metsään, sillä autosta löytyi joka hommaan ihan huippuinnokas ja -taitava Vaakku!

Jäljen vanhetessa tehtiin ensin pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää. Pudotetussa Vaakku tekaisi taas hienot noudot mennen tullen. Homma tuntuu niin helpolta, että kai me tämä sitten kokeessa onnistutaan jotenkin tyrimään? Mahdollisia kauhuskenaarioita pohdiskeltua täytynee vielä joku kerta järjestää häiriöhenkilö pönöttämään baanan sivuun. Tokossa kun on ollut selvää taipumusta viedä noudoissa kamat suoraan tuomarille...

Tarkkiksessa meillä oli taustalla muutama päivä aiemmin kotipihassa tehty huonoakin huonompi treeni, jossa Vaakku-paran mahaan livahti ainakin kolme viiden sentin kolikkoa ja yksi kymmenen sentin kolikko. Hieman jännitti, miten nyt sujuu, mutta onneksi Vaakku ei tuntunut muistavan tuosta episodista mitään, vaan oli ihan huippu tarkkisruudussakin! Jälleen se jo ruudun kulmalla nenä pitkällä tutkasi pikkuesineen sijaintia ja löysikin sen sitten nopeasti. Esineenä oli tällä kertaa hivenen epätodennäköisemmin mahaan asti lipsahtava avain.

Sokerina hyvän treeniaamun pohjalla oli kilometrin mittainen jälki, jonka Vaakku ajoi taattuun tyyliinsä ja nosti kaikki kepit. Suurin hurraamisen aihe oli kuitenkin jana, johon on nyt keväällä yritetty pariin otteeseen hetsailla parempaa motivaatiota. En uskokaan, että asia olisi vielä kokonaan uudelleen ohjelmoitu, mutta ainakin tällä kertaa suoritus oli mallia oksat pois ja pala latvaa. Muistutti siis erehdyttävästi henkilöhaun näytölle menoa, ja ihan kirsikaksi kakussa Vaakku nosti jäljen oikeaan suuntaan, jihuu!

Viikonloppuna hakuiltiin taas Haulikkoradan viereisessä maastossa, ja treenikin oli lähes samanlainen kuin viimeksi. Vaakulle siis kuusi valmista, joilta suorapalkka ja ruualla kuljettaminen aluetta eteenpäin. Kutsu keskilinjalle ja yliheitolla toiselle puolen etsimään seuraavaa suoran piston päähän maastoutunutta ukkoa. Tämä osoittautui paitsi hauskaksi myös tosi näppäräksi harjoitukseksi, kun samalla kertaa tulee harjoitettua suoria pistoja, etsintää, bondausta maalimiehiin, kutsusta luokse tuloja ja yliheittoja. Taidetaan tehdä tämän tyylistä suorapalkkausta nyt vielä treeni tai kaksi ja kokeilla sitten taas, vieläkö se ilmaisu muistuu mieleen.

Vaakku valmiina palvelukseen! Kuvaa klikkaamalla löytyy Vaakun törmäilyä Youtubesta (pahoittelen kielenkäyttöä).

Viikonloppuhakua

Treeniaktiivisuudessa ollaan vielä talviterässä, mutta viikonloppuhakua on sentään harrastettu. Vielä kun saadaan kenttätottisvuoro jollekin arki-illalle, niin ehkäpä ryhtiä alkaa löytyä omatoimiseenkin harjoitteluun. Koekalenteria on mielenkiinnolla selattu, mutta odotellaan Vaakun juoksu ensin ja katsellaan kokeita tarkemmin vasta sitten.

Pääsiäisen jälkeen seuraavana viikonloppuna mentiin hakuilemaan ampumaradalle: minä Oulunsaloon ja muut Kempeleeseen... Paikkakunnalta toiselle tehdyn korjausliikkeen jälkeen Vaakun harjoituksena oli yksi tyhjä ja neljä valmista maalimiestä etunakeilla ja irtorullilla. Varis suoriutui kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta tyhjälle laitoin uudelleen, kun ensimmäisellä yrittämällä ei käynyt ihan takarajalla asti. Umpipiilona oli halkokoppi, ja hyvänä hämäyksenä sen lähellä oli myös laavu tulisijoineen. Jostain syystä Vaakku oli tällä kertaa hivenen pliisun oloinen. Etenkin ensimmäiselle pistolle lähtö oli empivä, mutta onneksi tahti siitä parani harjoituksen edetessä.

Toukokuun hakutreenit aloitettiin haulikkoradalla. Tällä kertaa Vaakun kanssa tehtiin hauska, vauhdikas suorapalkkatreeni, jossa maalimiehet kuljettivat Vaakkua hieman aluetta eteenpäin, kutsuin sen sitten keskilinjalle ja lähetin samalla kohdalla toisella puolella odottavalle maalimiehelle yliheitolla aina jos mahdollista. Maalimiehillä oli lupa maastoutua sillä hetkellä, kun Vaakku on tulossa keskilinjan yli, mutta ei väliä, sattuuko Varis näkemään vai ei. Käytännössä kaikista muista taisi tulla valmiita paitsi viimeisen Vaakku näki, mikä olikin oivallinen loppuhuipennus. Viidestä keskilinjan ylityksestä yhden pysäytin ja lähetin sivulta, muut neljä osui hyvin kohdakkain ja Vaakku sai porhaltaa vauhdista ylitse. Tuolla radalla meillä on oikea takakulma takellellut ja tälläkin kertaa Vaakku teki sinne huonon piston ja jouduin lähettämään uudelleen. Parempi pisto tuotti löydön ja mukavan suorapalkkauksen - toivotaan, että tuo kunnolla tehdyn piston ja löydön välinen yhteys jäi Vaakukin mieleen.

Seuraavallekin päivälle viriteltiin hakutreenejä, mutta ne vaihtuivat vuoden ensimmäisiksi esineruututreeneiksi. Tilannekatsaukseksi tehtiin kokonainen ruutu, sinne taka-alalle kolme esinettä ja nostatukseksi avustajan näköärsykkeet, mikä taatusti lisäsikin intoa ...ja vähensi tarkkuutta. Varis etsikin kolmatta esinettä aika pitkään, mutta hyvänä puolena sain tilaisuuden kutsua sen pari kertaa luokse (palkita tottelemisesta ja reippaasta luoksetulosta) lähettääkseni uudelleen. Lisäksi vaikka Vaakkua(kin) homman kestäessä alkoi varmasti hieman ahdistaa, niin se reagoi tunnetilaan aivan oikein ja vain paransi työskentelyään.

Hakukuvia

Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen sää, joten kamera pääsi mukaan hakutreeneihin Salonpäähän. Alla muutama kuva Vaakun treenistä. Kuvista kiitokset Milla Takalahdelle!


Siellä jossain se ukko (Katja) on...

Löytyi! Siellä se pötkötteli mättäällä lämpimässä auringonpaisteessa.

Näyttöliina kiinni. Joko mennään?

Näytä!

Välillä otetaan ryyppy.

Loput hakutreenikuvat löytyy täältä.

Pääsiäispiilosilla

Pääsiäisviikolla tottisteltiin torstaina kotipihassa. Uusi narupallo motivoi hyvin sekä koiraa että emäntää, kun olihan sitä heti päästävä kokeilemaan. Vaakku teki ihan reipasta seuruuta, täyskäännöksiä, parit noudot hihnanmitalla ja luoksetuloja. Luoksetuloihin virvottiin nyt tokopysäyttelyjen jälkeen taas virettä haukuttamalla, vietistä maahan, juosten karkuun ja vauhdista kutsu perään. Tuli lujaa!

Perjantaiaamuna tavattiin Susannan kanssa maastoilun merkeissä Peuhussa. Aamupäivä siinä vierähtikin pilvisessä, mutta mukavassa säässä, vaikka minä tein vain Brunolle jäljen enkä treenannut Vaakun kanssa lainkaan. Vaakku pääsi (vai joutui?) sitten Brunon kanssa pienelle ulkoilukiekalle treenien päätteeksi.

Illemmalla käytiin ulkoilemassa Peuhussa ja ennen koiralauman vapautusta autosta tehtiin Vaakulle yksi janaharjoitus. Vaakku sai janan alussa katsoa, kun isäntä käveli 40 metrin päässä metsässä ohi ja oli kohdalla jättävinään jäljelle jotain (ja jättikin muutaman metrin päähän ruokapurkin). Oli muuten hieno eteneminen - kipitti nenä matalalla, suoraan, vauhdilla ja intensiivisesti. Tuohon tapaan saisi mennä aina!

Sunnuntaina aurinkoinen aamupäivä vierahti Salonpäässä hakutreeneissä. Sää oli niin hieno, että otin kameran mukaan, ja valokuvauksellisista syistä Vaakku sai ilmaista taas kiintorullalla. Variksen treeninä oli viisi maalimiestä, joista kaksi piiloutui noin 15 metrin päähän piiloista. Jotta Vaakku varmasti orientoituisi etsimään (ja ilmaisemaan) ukkoja hökkeleistä piittaamatta, se sai nähdä maalimiesten lähdön etukulmiin ja keräillä siitä hieman kierroksia. Hienosti meni! Vaakku porhalsi lujaa piiloista ohi, löysi maastoutuneet maalimiehet ja teki näppärät ilmaisut kiintorullalla. Etunakin se malttoi ottaa kolmella viidestä ukosta.

Pääsiäisen pyhiä hyödynnettiin myös heti seuraavana aamuna, eli maanantaina kello yhdeksältä oltiin taas Salonpäässä. Tällä kertaa tehtiin alue ihan uuteen paikkaan. Maasto oli taas kumpuilevaa mäntymetsää, jossa on hyvä tässä vaiheessa koulutella, kun melko hyvin näkee, millaisia pistoja koira tekee ja mistä kohtaa se ilmaisee. Variksen treeni oli käytännössä sama kuin eilen, mutta nyt en mennyt näytöille mukaan vaan jäin keskilinjalle ja kutsuin Vaakun näytöltä takaisin. Näin sain samalla harjoitettua ja palkattua sitä paineetonta minun luokse keskilinjalle tulemista. Kolmas pisto lähti sen verran vinoon, että se otettiin uudestaan, mutta olipahan kokonaisuudessaan oikein hieno suoritus. Etunakitkin otettiin nyt kaikilta maalimiehiltä.

Hyvässä vireessä piilon ohitukset on nyt siis sujuneet hienosti. Kohta täytyy varmaankin kokeilla taas sitä tyhjääkin pistoa ja lisäksi yllättää hienosti piilojen ohi porhaltava Vaakku laittamalla ukko umppariin...

Hankalaa hakua

Viikolla 15 pistäydyttiin Vaakun kanssa tiistaina läheisellä hiekkakentällä pk-tottistelemassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaakku oli liekeissä ja esitti parasta seuruutaan (asento, vire, keskittyminen). Pitää yrittää saada tällaista siitä ulos useamminkin eikä vain tyytyä siihen mitä se sattuu milloinkin tarjoamaan. Lisäksi tehtiin täyskäännöstä vasempaan, liikkeestä istumista (ei tietenkään virheen virhettä...) ja noutoa ensin hihnan mitalla ja sitten pidempi. Loppuun vielä eteenmeno pallolle. Sen verran fiiliksissä oli Vaakku, ettei meinannut tulla eteenmenojalitsun kanssa kentän ympäri juoksemisesta loppua ollenkaan...

Matkaa jatkettiin Peuhun kangasmetsämaastoihin. Tehtiin kaksi eri tarkkuusetsintäruutua, joista ensimmäisen tallasin Variksen nähden (rutiini johon Varis on tottunut) ja toinen oli valmis. Hyvin ymmärsi tehtävän tuossa valmiissakin ruudussa. Etsintä ei ollut kaikkein tarkinta ja löytäminen nopeinta, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan. Luovutuksia täytyy treenata kotipihassa tavallisina noutoina tai nostoina. Nyt ne on niin hätäiset, että kymmenen sentin kolikko on äkkiä uudelleen kadoksissa luovutusvaiheessa.

Sitten tehtiin vielä janoja heittämällä pallo pitkälle metsään, tekemällä normaalit janallelähtörutiinit ja liu'uttamalla Vaakku jälkiliinassa pallolleen. Voimakkaat ja halukkaat oli irtaantumiset - toivottavasti nämä mielentilat nyt hiljakseen uppoaisi Vaakun otsatukan alle.

Viikonloppuna hakuiltiin molempina päivinä. Lauantaina Haulikkoradalle saatiin vierailijoita, joten heidät hyödynnettiin Vaakun maalimiehinä ensimmäisellä ja kolmannella pistolla. Viime kerralla tyhjän piilon ohitus (kiintorulla kaulassa) sujui hienosti, joten tähän treeniin niitä laitettiin sitten oikein kolmin kappalein. Suunnitelmana oli oikealta alkaen löytö umpparista, tyhjä piilolle, löytö umpparin lähimaastosta, löytö, tyhjä piilolle ja löytö. Noh, ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä...

Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmosella Vaakku pinkaisi etukulman piilolle ja sieltä palatessa aivan loppumetreillä minua lähestyessään otti rullan. Kolmoselle uudelleen lähetettynä löysi ja ilmaisi maalimiehen. Nelonen hyvä. Vitosella otti taas rullan ja uudelleen lähetettynä ei ottanut enää rullaa, mutta ei oikein suostunut tekemään sinne kunnollista tyhjää. Tiesi tietysti jo, ettei siellä ketään ole. Sen verran tahtojen taisto tuli tuosta viidennestä pistosta, että kutosesta tehtiin sitten loppukevennykseksi haamu. Juuri keneltäkään ei Vaakku malttanut ottaa etunakkia ennen ilmaisua. Ääh ja puuh! Mietin vaan, että mahtoikohan liian vaikean treenin lisäksi vaikuttaa myös vieraat maalimiehet...

Sunnuntaina hakuiltiin samassa paikassa. Vaakulle otettiin tällä kertaa irtorullat, jotta sen on pakko tutkia löytö kunnolla saadakseen ilmaistua. Lisäksi tavoiteltiin haamuilla hieman parempia tyhjiä pistoja, joilta palaamisista vahvistan palkkaamalla itse (viime treenissä turvautui rullaan minua lähestyessään). Pari tyhjän piilon ohitusta tuli harjoitukseen myös, toinen löydön lähellä ja toinen tyhjällä pistolla. Jokaisella pistolla näyttäytyi siis ennen lähetystä haamu, joka sitten Vaakun näkemättä siirtyi eteenpäin ja piiloutui tai käveli piston mallisesti pois.

Ykkönen meni hyvin - yritti tosin löydöllä vimmatusti ottaa kiintorullaa ennen kuin malttoi tarkistaa maalimiehen kunnolla ja sai sieltä siis irtorullan. Kakkonen hyvä. Kolmonen piilon ohituksineen hyvä, joskin porhalsi tosi laajan piston eikä olisi malttanut totella minun kutsua pois sieltä. Nelonen hyvä. Vitosella Vaakku taisi hoksata, miten sitä huijataan ja pian lähetyksen jälkeen leikkasi haamun paluusuoralle eikä meinannut taas millään suostua käymään takakulmassa perillä asti. Ensi kerralla tuolla hakuradalla treenatessa täytyy kyllä laittaa takakulmaan ukko ja katsoa meneekö se sitten! Kutonen ok.

Muistikortin tyhjennys

Tyhjensin pokkarin muistikortin sinne kertyneistä videoista, joten laitetaan nyt tähän pari talteen otettua pätkää. Ensimmäisessä on Varista ja Veetiä helmikuun loppupuolella ja jälkimmäisessä Novaa nyt huhtikuulta.

Hakua!

Tekisi mieli laittaa otsikkoon muutama huutomerkki lisää. On ollut ihan ikävä vanhaa hakuporukkaa ja oikeita hakutreenejä, ja nyt on sitten pariin kertaan käyty vanhaan hyvään malliin hakuilemassa. Ihan mahtavaa!

Aloitettiin tauon jälkeen haulikkoradalla helpolla haamutreenillä. Tarkoitus oli katsoa, kuinka ilmaisu kiintorullalla sujuu - ja sujuihan se! Ollaan pidetty ja pidetään jatkossakin tapana, että maalimiehellä on kädellään Vaakkua odottamassa yksi suorapalkkanami. Se toivottavasti toimii a) palkintona etsimisestä b) kannusteena aina tarkastaa löytö kunnolla ja tarpeeksi läheltä ennen ilmaisua c) ...näitten tuloksena valeilmaisuja ehkäisevästi.

Joskus myöhemmin voidaan aina satunnaisesti jättää suorapalkkanami pois. En usko, että sen puuttuminen treeneissä tai kokeessa Vaakkua hämmentää, vaan kyllä se sitten siirtyy asiassa eteenpäin eli tekee ilmaisun.

Pari viikkoa myöhemmin treenattiin taas haulikkoradalla. Vaakulle oli ohjelmassa tyhjä vasempaan etukulmaan ja neljä valmista maalimiestä, joista viimeistä siirrettiin hieman ja siitä tuli käytännössä haamu. Vaan voi pojat kuinka liekeissä Vaakku olikaan! Paitsi että se meni jäklät sinkoillen ihan hemmetin lujaa, niin sillä pääsi erinäisissä tilanteissa vingahduksia ja haukahduksia silkasta innostuksesta.

Etukulmaan tuli hyvä tyhjä, eikä hämypiilokaan hämmentänyt ollenkaan - jee! Oikeasta etukulmasta tuli silmänräpäyksessä supersähäkkä ilmaisu, eli ei tarkistanut suorapalkkanamia. Kolmannella pistolla oli tutumpi maalimies, jolla Vaakku kokeili, onko ihan välttämätöntä käydä keskilinjalla. Vaakku nimittäin rullan otettuaan palasi heti parin metrin päästä takaisin, katseli pari sekuntia passiivisena makaavaa maalimiestä ja lähti sitten lujaa keskilinjalle. Neljäs pisto oli ihan mallisuoritus sekä suorapalkkanamin että ilmaisun osalta. Viimeisellä pistolla Vaakku kokeili taas saman kuin kolmosella. Saa nähdä montako kertaa se kokeilee ennen kuin uskoo, että oikoa ei voi. Oikeassa etukulmassa nähtiin, että se suorapalkkanami rutiinina on Vaakulle ihan paikallaan. Tuli nimittäin niin sähkästi se ilmaisu, että ei ihme, jos joskus tekisi erehdyksissä saman vanhalta piilolta tai jostain kaukaa nenään leijaavasta hajusta.