Jouluaskareita

Oulun korkeudelle tuli sittenkin kauniit talvimaisemat jouluksi, jipii! Joululahjat on paketoitu, joulutortut ja -piparit paistettu, jouluvalot valaisee pihaa ja kynttilöitäkin on poltettu melkoiset määrät. Kahdeksan kilon kinkku on sulamassa, joten koiratkin on varmasti jo ihan joulutunnelmissa.

Nyt täytyy vielä tarttua tiskiharjaan, imuriin ja moppiin, ja illan päälle myös nelijalkaiseen moppiin, sillä tänään Ränni joutuu pesuun. Huomenna pääsevät turritkin sitten puhtoisina joulunviettoon ihmettelemään joulupukkia ja tuomiolle siitä, ollaanko oltu kiltteinä vai ei.

Treeneistä ei ole juuri kerrottavaa, sillä viime viikot ovat kuluneet töissä, ulkoillessa ja jouluaskareissa. Tiina, Jimi ja lauman uusi saksalaisvahvistus Ria kyläilivät meillä viime viikonloppuna ja silloin käytiin sentään vähän tottistelemassa. Tosin omien kanssa oli laiskuus huipussaan ja tuli vain hubbabubbailtua, vaikka kerrankin olisi ollut liikkeenohjausapuakin. Saapa nähdä ehditäänkö ensinkään tokotouhuissamme kokeeseen asti tänä talvena. Edes teoreettiset mahdollisuudet 1-tulokseen pitäisi kuitenkin olla ennen kuin kokeeseen menee. Täytyy yrittää kiriä treenaamisessa joulun ja vuodenvaihteen vapaina. Kaima ja Råtta jo tarjoutuivatkin treeniseuraksi. Kivaa, laitan pian mailia tulemaan!

Nova on ollut töissä mukana kulunvalvontakoirana viihdyttämässä minua ja siinä sivussa muutamia muitakin nämä pari hiljaista joulunaluspäivää, kun suurin osa työntekijöistä on jo joulun vietossa. Korvaeläin on ottanut lunkisti toimistokoiran virkansa ja nauttinut kovin niistä hetkistä kun joku pistäytyy sitä tervehtimässä rapsutusten, vetoleikin tai herkkujen merkeissä.  Novan horoskooppi viime bloggauksessa osuu kyllä hyvin tuon koiran ytimeen, sillä se todellakin on sympaattinen, syliintuleva ja väsymättömän leikkisä. 

Siinä missä Nova horoskooppinsa mukaisesti harvoin saa naarmun naarmua, Ränni taas koiramaailman jousimiehenä syöksyy toimintaan siihen malliin, että etuhampaista ei ole enää jäljellä juurikaan ja eläinlääkärillä on saatu parsia taisteluhaavoja kerran jos toisenkin. Erään kerran emäntäkin joutui potilaaksi pyörryttyään toimenpidepöydän taakse ompelusvalmisteluja katsellessaan.

Jousimieskoiria Eve Devereaux kuvailee Helli Hauvaasi -kirjassaan sanoilla juonikas, rohkea, pinnalta pidättyväinen, kiintyväinen. Kuulostaa ihan Ränniltä!