Uuteen vuoteen

Vuoden 2008 kalenterit on heitetty pois, ja uusi vuosi jo kovassa vauhdissa. Jouluaatto vierähti kinkunpaiston merkeissä ja aattoillaksi suuntasimme koirien kanssa Vihiluotoon. Siellä porukalla syötiin hyvin, joulupukki kävi siskon lasten avustuksella jakamassa lahjat, pelattiin Singstaria toiset taidolla ja toiset kauheaa-kommentit ruudulla vilkkuen, tietovisailtiin ja syötiin tietysti joka välissä enemmän kuin olisi tarpeen. Koirat touhusivat innolla mukana, saivat kaivettua lelut ja herkut paketeistaan ja kerjäsivät kelpo saaliin ihmistenkin herkkuja.

Tapaninpäivälle, Uudenvuodenpäivälle ja Loppiaiselle sovimme kaiman ja kelppareiden kanssa treenit hallille heti aamutuimaan - mitäpä muuta sitä tekisi vapaapäivän aamuna! Ensimmäiset kimppatreenit oli masentavat. Ränni teki kuin täi tervassa eli ei oikein mitenkään. Tunnarissa ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan, meni nihkeästi merkille jne. Mitään täheellistä ei päässyt oikein treenaamaan, kun piti yrittää saada edes perusasiat sujumaan jotenkin. Leikkiminen oli normaalin sähäkkää, mutta tekeminen tahmeaa.

Itsekseen tehtiin pari treeniä kotona ja hallilla namipalkalla, ja ne sujuivat taas paljon paremmin. Rännillä oli kovasti yritystä ja sopivasti vauhtia. Huojennuksekseni seuraavissa kimppatreeneissä sama meno jatkui, joten päästiin kokeilemaan joitain liikkeitä tai niiden osia liikkeenohjattunakin.

Perusasennossa odottelut ovat Rännille myrkkyä. Tunnarissa se nyt selvästi oivalsi, että liikkeenohjaajan kapulan kiikuttelua ja asettelua seuraa nouto, ja alkoi lässähtämisen sijaan padota. Tunnarit sujuivatkin aika kivasti; ei juurikaan vääriin koskemista ja toi aina oman, vauhti ok. Mielenkiintoinen havainto oli, että työskentely oli selvästi varmempaa, kun tikut olivat kellotaulussa entä rivissä, saati sitten jonossa. Pitää muistaa jatkossa laittaa tikut useammin riviin.

Ohjatussa Ränni ei katso liikkeenohjaajan kapuloiden viemistä, mutta syrjäsilmällä noteeraa sen kyllä. Tuli huomattua, että liikkeenohjaajan viedessä kapulat Ränni lässähtää, mutta jos ilman kapuloiden vientiä odotutan saman ajan ennen merkille menoa, niin se patoaa. Että se osaa olla monimutkainen otus. Täytynee treenata merkille menoja siten, että taustalla on jotain kulkijoita "liikkeenohjaajina". Rännin sijoittuminen merkillä voisi olla myös hieman tarkemmin merkin takana nenä kohti minua ja häntä kohti keskimmäistä kapulaa.

Metallinouto on nyt ollut Rännin lemppariliike, ja se kokeiltiin liikkeenohjattuna. Hieman oli siinä kinttaalla, varastaako lähdössä ja ennakoiko sivulle siirtymisessä. Kimppatreeneissä otettiin myös pari lyhyttä paikalla istumista. Ne meni muuten hyvin, mutta jätössä Ränni teki aluksi istu-käskystä nopsat maahanmenot. Tiedän, että pidemmän päälle paikalla istuminen on Rännille vaikea liike. Sitä on treenattu nyt vain kahdesti, joten hieman on vielä työsarkaa jonkinasteisen varmuuden saavuttamiseksi. Paikallamakuun yksitellen käskytyksissä Ränni ei erehtynyt. Tässäkin hankalin paikka saattaa olla paluu täysimittaisen pitkän paikallaolon jälkeen.

Uusi vuosi käynnistyi leppoisissa merkeissä kotona myrskytuulen pauhua ja ilotulitteiden pauketta kuunnellen. Sää oli siinä määrin kurja, että tuli jätettyä ulkoilut ja rakettien katselemiset sikseen - Novan harmiksi. Se oli jo juniorina vain riemuissaan pojankoltiaisten papattisäikäytyksistä, eikä into paukkeita, rätinöitä, sähinöitä ja välkkeitä kohtaan ole yhtään laantunut. Ei hauku, ei jahtaa, mutta on aivan elementissään ympärillä vallitsevasta sotatilasta. Ränni on hieman toista maata. Kotona ei lotkauta korvaansakaan ulkoa kantautuville paukkeille, voi ulkoilla huoletta, mutta selvästi ei nauti suhinoista ja rätinöistä.