Astutus- ja turistiturnee Tsekkeihin ja Saksaan

Vauhdikkaat kolme viikkoa (ja nyt jo yksi palautumisviikkokin) on takana. Rännin kovasti odotettu juoksu alkoi 6. päivä huhtikuuta, eli aikalailla myöhemmin kuin olin odottanut. Ajoitus oli kuitenkin siinä mielessä mitä mainioin, että minulla oli nyt mahdollisuus, ja vuoden yhtäjaksoisen työnteon jälkeen aikalailla jo intoakin, reissata ja lomailla oikein ajan kanssa.

Juoksun alettua piti hoitaa kiireesti matkajärjestelyt: auton katsastus, kesärenkaiden ja öljyjen vaihto, autoliiton jäsenmaksu, green card, laivaliput, digikamera, videokamera ja navigaattori lainaan, viimeiset mailinvaihdot ja toinen koira hoitoon. Maanantaina 13. huhtikuuta kaikki kahden ja puolen viikon reissulla tarpeelliseksi kuvittelemani oli pakattu autoon, ajoimme Rännin kanssa Helsinkiin ja illalla olimme laivassa matkalla kohti Rostockia.

Laiva oli perillä tiistaiyönä, joten otin lähimmän ison huoltoaseman parkkipaikalla autossa muutaman tunnin unet ja aloitin varsinaisen matkanteon aamulla päivän valjettua. Mukava olikin päivänvalossa ihmetellä kuinka pitkällä kesä Saksassa olikaan. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja ensimmäinen päivä oli varmasti yksi lämpimimmistä koko matkan aikana.

Keskiviikkona matkamme kävi Rostockista Tsekkeihin, lähellä Itävallan rajaa sijaitsevaan Chvalkoviceen, kennel Bar-Bar Beskydyyn. Barbora oli ystävällisesti tarjonnut talostaan käyttöömme pienen vinttihuoneiston ja voisimme viipyä hänen luonaan niin pitkään kuin tarve vaatii. Iraus oli tullut edellisviikonlopun kisoista Baran mukana odottelemaan Ränniä. Aika pitkään Iraus saikin odotella, sillä olimme kaiken varalta tulleet hyvissä ajoin, ja ensimmäisinä iltoina Ränni teki varsin selväksi, että lähempään tuttavuuteen ei ole vielä asiaa.

Baran tilalla maalaismaisemissa touhusivat hevonen, poni, vuohet, kanat, ankat, kissat, kanit, undulaatit ja peipot, kahdeksan briardia ja Didi-villakoira. Perjantaihin asti Baran luona kylässä seuranani oli myös viime elokuun Slavetinin leiriltä tutuksi tullut Karim, jonka minä muistan hyvin Pamba Jesedin ohjaajana. Oli mukavaa pitkästä aikaa tavata niin Bara kuin Karimkin!



Karimilla oli viikonloppuna edessä Moravian IPO-karsintakisat Hlohovecissa nuoren saksanpaimenkoiransa kanssa. Hlohoveciin oli vain parin tunnin ajomatka, joten lauantaina kävin päiväseltään katsomassa kisoja. Erityisen mielenkiintoista oli tietysti nähdä 45 kilpailijan joukossa briardosallistuja Jessica Vini Boramo Sole. Jessica suoritti lauantaina kenttäosiot, joista tottelevaisuudesta tuli 77 pistettä ja suojeluosa lupaavasta alusta huolimatta jouduttiin valitettavasti keskeyttämään pitkässä liikkeessä. Maalimiestyöskentely oli sellaista mihin Suomessakin on totuttu, eli liikkeet suoritettiin ja koiria kuormitettiin koeohjeen mukaisesti. Videot

Päivisin tuli tutustuttua Chvalkovicen lähiseudun kyliin ja kaupunkeihin kuten Telčiin, Mutišovissa sijaitsevaan Montserratiin sekä Vranov nad Dyjíin. Baran mukana kävin katsomassa hänen peltojäljen treenaamista sekä purutreenejä parillakin eri kentällä. Toisella kentällä hihaa heilutteli Martin Pejša, joka on Tsekkien moninkertainen WUSV-edustaja ja FCI:n IPO-maailmanmestaruuskisojen hopeamitalisti parin vuoden takaa saksanpaimenkoirallaan Lord z Lipin. Treenit olivat varsin rento sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdettiin kuulumiset klubin myymiä virvokkeita nauttien. Kullekin koiralle tehtiin pari treeniä ja lopuksi maalimiehelle maksettiin hieman vaivanpalkkaa.




Sunnuntaina 19. huhtikuuta, Rännin juoksun 14. päivänä, päästiin sitten vihdoin itse asiaan. Rännin tiukka ei sulhasen kosiskeluille oli vaihtunut kuin taikaiskusta kyllä, kyllä, kyllään. Ja kyllä teki pieni koira kaikin keinoin selväksi että NYT! Maanantaina ja tiistaina Ränni ei tehnyt niin kovasti itseään tykö, mutta oli hyvin suostuvainen edelleen. Niinpä Baran puutarhassa istuttiin molempina iltoina jalat puuduksissa Rännin ja Irauksen lemmenleikkien jälkimainingeissa.

Keskiviikkona Ränni vastasi taas tiukoilla vastalauseilla Irauksen lähestymisyrityksiin, joten lomaromanssi oli kolmien treffien jälkeen ohitse ja niin me kuin Irauskin olimme valmiit kotimatkalle. Lukáš tuli hakemaan Irauksen kotiin, ja torstaiaamuna Ränni ja minä jätimme taaksemme Chvalkovicen maalaismaisemat.




Seuraavaksi kohteeksi navigaattorista otettiin Lenkan ja Rondan koti aivan Tsekin läntisessä kärjessä, Ašissa. Bara suositteli ajamaan moottoritietä pitkin Prahan kautta, sillä reitti olisi pidempi, mutta nopeampi ja parempi ajaa. Halusin kuitenkin välttämättä ajaa pienempiä teitä, jotka halkovat mukavia maisemia ja kulkevat läpi kaikkien pienienkin kylien ja kaupunkien. Nautin yli kaiken päästessäni näkemään edes pienen hetken siitä kaikesta aivan erilaisesta paikallisesta elämänmenosta. Ja aikaahan minulla oli kyllä.

Ašissa vastassa oli tuttu iloinen Ronda, joka nyt hengaili raksakoirana, kun viereiselle tontille oli noussut perheen tulevan kodin seinät ja katto. Näissä ja muissa kiireissä Ronda oli jäänyt vähälle liikunnalle ja ruokinnasta ovat päivisin vastanneet mies ja lapset varsin avokätisesti, joten pikku briard oli päässyt melkoisen tuhtiin kuntoon. Ilta vierähti nauraessa Lenkan kanssa tulevia ja menneitä pizzan ja valokuvien äärellä. Seuraavana aamuna käytiin vielä pieni metsälenkki "kahden Rondan" (kuten perheen pienimmäinen Rännistä ja Rondasta oli mieltä) kanssa ja pistäydyttiin ostoksilla eläintarvikeliikkeessä. Kotiväen kanssa hyvästeinä sovittiin, että viimeistään seuraavan kerran poiketessani on koira laiha - ja talo valmis!





Ašista on Saksan rajalle vain kuusi kilometriä ja suunnaksi otin nyt Hofgeismarin, joka sijaitsee reilut 20 km Kasselista pohjoiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli BCD Siegerprüfung eli Saksan briardyhdistyksen mestaruuskisat, lajeina IPO, Fpr ja BH. Perjantai-iltana SV OG-Hofgeismarin kentälle alkoi hiljakseen kerääntyä seuraavan päivän briardkilpailijoita treenaamaan koeliikkeitä, opettelemaan BH-kaaviota ja istumaan iltaa. Suomen rekkareissa oleva auto tietysti noteerattiin kentänlaidalta ja jokunen taisi minun tunnustauduttua omistajaksi muistaakin, että tuo sama hullu oli katsomassa näitä bileitä viime vuonnakin Mühlackerissa.

Perjantai-illaksi ja lauantaiksi sain ilokseni suomalaisseuraa, kun Jaana ja isoihin saappaisiin astunut reipas Hula-pentu tulivat myös seuraamaan kisoja. Perjantai-ilta venyikin pitkälle yöhön hotellilla kuulumisia vaihtaessa, ja lauantaina puolestaan riitti keskusteltavaa kentänlaidalla tottelevaisuus- ja suojelusuorituksia katsellessa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan aikataulun kanssa ei ollut niin nokonnuukaa ja päivän mittaan klubilla syötiin, juotiin ja seurusteltiin hyvin. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa Norbert, joka oli kisaamassa Mascon ja Marionin nuoren kasvatin Rösleinin kanssa.





Kisaan oli ilmoittautunut 12 briardia BH-kokeeseen, kaksi Fpr1-jälkikokeeseen, yksi Fpr3-jälkikokeeseen ja harmikseni ainoastaan kolme koiraa IPO3-kokeeseen. Olisi ollut kiva nähdä enemmän briardien suojelusuorituksia ja vaikka jotain uusiakin nimiä. IPO-mestaruus meni Idefix von der Wanderschäfereille tuloksella 280 (96-94-90), ja toiseksi yhden pisteen erolla tuli Masco de la Cruche d'Argile 279 (96-87-96). Kolmas osallistuja oli belgialainen Baccara du Pont de la Sambre, joka sai tottiksesta 70 ja suojelusta 98 pistettä, mutta ei valitettavasti sunnuntaina selvittänyt jälkeä. Fpr-osallistujista tuloksen saivat 1-luokassa Röslein de la Cruche d'Argile 98 pistettä ja 3-luokassa Incenca von der Wanderschäferei 90 pistettä. Kuvat ja videot

Kisojen maalimiestyöskentelystä ja tuomaroinnista on jälleen kerran todettava, että maassa maan tavalla. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää ihan oman otsikon alla. Mukava oli kuitenkin päästä taas katsomaan kisoja ja tavata uusia tuttavuuksia. Puolin ja toisin kasvot aina kirkastuivat koiran nimen tai kennelnimen myötä, kun hoksasi, että tämän henkilön kotisivuilla onkin tullut vierailtua.




Kisaviikonlopun jälkeen maanantaina 27. huhtikuuta lähdettiin Rännin kanssa kotimatkalle, eli suunnaksi otettiin nyt Travemünde, josta laiva lähti klo 3 tiistain puolella. Paikanpäälle ajeltiin päivänvalolla ja Travemündessa oli hyvää aikaa syödä, chillailla ja tehdä vielä vähän ostoksia. Hauskaa oli illalla laivaan mennessä autojonossa lähtöselvityksessä, kun virkailija kysyi, mihin olen vanhempani jättänyt. Vastasin, että ehkä tässä iässä voi jo vähän itsekseenkin autoilla, ja virkailjaa tietysti hieman huvitti todettuaan passista, ettei tässä tosiaan nyt enää ihan teinejä ollakaan.

Laiva oli perillä Helsingissä varhain keskiviikkoaamuna. Tosin hieman myöhässä rantauduttiin ja autokansien purkaminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Ihana oli olla reissun loppusuoralla ja päästä vihdoin kotiin, mutta hieman masentavaahan se vastassa ollut harmaus, pölyisyys ja kylmyys oli Keski-Euroopan vehreyden ja lämmön jälkeen. Kotipihassa oltiin iltapäivällä, kun takana lähes kaksi ja puoli viikkoa ja karkeasti arvioiden 3500 km. Kivaa oli ja hyvin meni - pitää ottaa joskus uusiksi!

Kiitokset avusta MinnaT:lle ja tuhannet kiitokset avusta Markolle! Nyt voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta Rännin ultraa odotellessa.

Lisää kuvia galleriassa