Ränni saa nyt ainakin vielä viikon verran laiskotella, mutta Novan kanssa on hiljakseen aloitettu maastokausi. Jälkiliina, krepit, esineet ja muut tykötarpeet on kaivettu kaapista ja metsässä on Uusiksen tapaan todettu, ettei myöskään täällä Oulun korkeudella ole talven jäljiltä hometta ja maastoilut voi huoletta aloittaa heti.
Toistaiseksi on kertaalleen otettu janoja, esineruutua ja alokasluokan mittainen jälki. Pariin otteeseen on tehty pudotetun esineen noutoa ja käyty kentällä tottistelemassa. Vanha kettu osaa asiat yhdeksän vuoden kokemuksella, mutta eritoten on yritetty panostaa motivaatioon ja homman hauskuuteen. Kovasti on yritetty miettiä keinoja parantaa motivaatiota nimenomaan koesuorituksissa, jotka valitettavasti ovat kaukana siitä tasosta, mitä treeneissä nähdään. Kolmen viime päivän touhut on vielä tuoreessa muistissa:
Tiistai 12. toukokuuta. Tehtiin pudotetun esineen noutoa alokasluokan radalla. Kaksi toistoa, jotka menivät prikulleen samalla tavalla. Seuraaminen radan aloituspisteestä loppupisteeseen on hieman nihkeää, koira on jotenkin vaivautuneen oloinen. Päätepisteessä täyskäännös, koira terästäytyy, lähtee lujaa, reagoi esineeseen heti ja tuo ripeästi. Hieman korjaa otettaan esineestä. Nyt ei ollut merkkiäkään vanhoista vinkeistä juosta täysillä aloituspisteeseen ja poimia esine vasta paluumatkalla. Jatkossa täytyy tehdä vähintään avoimen luokan mittaisia ratoja, ettei opi liian lyhyeen matkaan.
Keskiviikko 13. toukokuuta. Tehtiin esineruutu, joka oli 25 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Vein viisi esinettä, joista haetutin kolme. Palkkasin ruokapurkilla jokaisesta esineestä. Lähti pistoille lujaa ja toi esineet ripeästi. Pitää jatkossakin välttää laittamasta esineitä takalaidalle, sillä taas takertui vähän turhankin paljon takalaidalta etsimiseen.
Tottiskentällä otettiin seuraamiskaavio ilman henkilöryhmää, jäävät liikkeet luoksetuloineen, esteet ilman noutoja ja eteenmenosta sai lopuksi hakea pallon, jolla sitten leikittiin. Liikkeitten välissä kehuin vain suullisesti. Nousi vireessä mukavasti liikkeitten edetessä. Teknisesti seuraaminen on kamalaa edistämistä ja pompahtelua ja katsekontaktikin on vain sinne päin, mutta siitä viis, kun kuitenkin tekee halukkaasti.
Torstai 14. toukokuuta. Tehtiin suunnilleen alokasluokan mittainen jälki. Jana 30 metriä, kaksi 90 asteen kulmaa, kolme keppiä ja lopussa pallo. Poimi jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan, jäljesti ja ilmaisi kaikki kepit hyvin. Kolmannelta kepiltä pallolle jäljesti hieman rauhattomasti; Kiihtyi loppua kohden ja kun kuljin vain tasaista tahtia liinasta jarraten, purki hieman intoaan sivusuunnassa.
Jatkossa täytyy yrittää järjestää treeneihin kokeenomaisia tekijöitä: vieraan tekemä jälki, koevanha jälki, 'tuomari' lähettämään meidät janalle, tottikseen henkilöryhmä ja ampumiset, paikallaolo ampumisineen, oikea numeroliivikin rintaan jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti