Viikonlopun jälkeen on Rännin kanssa ajettu pari jälkeä. Vieläkään en saanut venytettyä sen enempää jäljen pituutta kuin ikääkään voittajaluokan tasolle. Pitäisi olla paremmat suunnistajan taidot, ettei päädy jälkeä tehdessä ennen aikojaan takaisin tielle, ja enemmän viitseliäisyyttä, että kävisi ajamassa jäljen myöhemmin eri reissulla.
Maanantaina tein Annalankankaalle kangasmetsään noin kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli jokunen tavallinen kulma, pari terävää kulmaa ja viisi keppiä. Janalla Ränni hieman tarkisti jäljen suuntaa ja valitsi sitten aivan oikein. Jäljestäminen oli aluksi tuskastuttavan hidasta, mutta vauhti parani hiljakseen ripeäksi kävelyvauhdiksi. Hakkuuaukea ylitettiin pariin kertaan ja luminen hiihtoladun pohja kertaalleen. Tavalliset kulmat sujui hyvin ja piikeissä Ränni noteerasi oikean suunnan, mutta tarkisti kuitenkin päinvastaisenkin suunnan uskoakseen, että jälki todella kääntyy niin jyrkästi. Kepitkin nousi varmasti, joten aivan kelpo suoritus. Vanha Ränni on selvästi palannut jälkiliinan päähän - hyvässä ja pahassa!
Rännin jäljen vanhetessa tein Varikselle 90 askeleen mittaisen jäljen jäkäläiselle ja sammaliselle kankaalle. Koiranmakkarakuutioiden syöminen askeleilta ei valtavan vaativa tehtävä ole, joten hyvinhän se vuoden ensimmäinen jälki luonnistui ja intokin oli ennallaan.
Torstaina suunnattiin jälleen kepit taskussa ja krepit kourassa ihan uuteen ja outoon metsään Kiimingin suunnalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta ei tästäkään jäljestä tullut kuin reilun kilometrin mittainen. Maasto vaihteli läpi suopursujen, yli lumisten laikkujen ja loikkien vetisen alueen yli lampareelta toiselle - kumppareitahan ei tietenkään ollut jalassa. Ränni nosti taas jäljen oikeaan suuntaan, aloitti rauhallisesti ja paransi vauhtia matkan edetessä. Ilmassa alkoi olla jo sellaista innostumisen paloa itse jälkeen, että alkoi hiipiä mieleen pelko keppien jäämisestä toissijaiseksi. Kuudesta kepistä kaksi olisikin jäänyt tällä kertaa metsään - tosin en laittaisi vielä päätä pantiksi, että se niitä tietoisesti ylitti. Mukavampi ja harmittomampi selitys on keppien merkkaminen, jolloin ne jäävät hyvin lähelle puita ja tulevat helpommin ohitetuksi kuin 'avomaalla'. Joka tapauksessa kepeillä palkkarutiineja suorittaessa Ränni oli jo hieman malttamattamaton ja palkkojen sijaan tähyili poikkeuksellisen kovasti jäljen jatkoa.
Ainiin. Viime blogikirjoituksesta tuli heti palautetta, että Veeti haki kylläkin valmiin esineen. :-D Tosiaan, totta toinen puoli. Veeti toi ruudusta aiemmilta koirilta jääneen esineen oman näkönä viedyn lelunsa sijaan. Kuulemma nyt kun Veeti jo toisessa esineruututreenissään osaa tuoda valmiin esineen, niin se osannee tuoda viidessä minuutissa yhden koeruudustakin ja näinollen seuraavan kerran esineruutua tarvitsee treenata sitten kun on menossa 2-luokan kokeeseen. Mutta kuulemma muutama jälki pitää ehkä vielä tehdä ennen kuin voi jäädä odottelemaan kisaiän täyttymistä. :-D Tottiksesta ei kyllä ollutkaan sitten mitään puhetta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti