Karkulaisia ja tuholaisia

Treenirintamalla ei ole talventulon jälkeen tapahtunut paljonkaan, joten bloggaillaan nyt muista sattumuksista sitten. Toimettomuudesta ei ole liiaksi päässyt kärsimään tai nauttimaan opiskelujen pyörteessä, ja uusissa maisemissa ja tällaisessa koiralaumassa kaikenlaista tapahtumaa riittää.

Varis aloitti marraskuun ensimmäisellä juoksullaan 16 kuukauden iässä ja Nova jatkoi heti perään. Aika helposti tästä ajanjaksosta selvittiin, sillä juoksut meni nopeasti ohitse eikä Veeti kilttinä pikkupoikana tohtinut muuta kuin katsella sydämenkuvat silmissään ja kulkea kuin varjo perässä. Ruoka upposi totuttuun tahtiin ja yöt nukuttiin hyvin piipittelemättä, serenadeista nyt puhumattakaan.

Nova sen sijaan aiheutti pienimuotoisen etsintäoperaation todettuaan, että muualta on sulhanen etsittävä ja lähdettyään omatoimiseen riiuureissuun. Marko oli koirien kanssa kotona ja ulkona rakennellessaan yhtäkkiä huomasi, että Nova - ja Veeti tietysti siinä samalla - on kadonnut pihapiiristä. Tontilta, sisältä ja lähiympäristöstä etsiminen ei tuottanut tulosta, joten oli lähdettävä etsimään autolla hieman kauempaa. Puolentoista kilometrin päästä Letontieltä alkoikin häämöttää tutut hahmot, ja siellä Nova tosiaan taivalsi tien reunaa kohti Liminkaa Veetin seuratessa perässä. Ilmeisesti sopivaa sulhasta ei kuitenkaan vielä ollut matkalle sattunut, vaikka kaikkihan me tiedämme, mitkä yleensä on todennäköisyydet, kun narttu on kaksi kertaa Saksassa astutettuna jäänyt tyhjäksi ja sitten käy omatoimisen riiuureissun naapuripitäjässä...
Sitten karkulaisista tuholaisiin. Aika pian muuton jälkeen kävi selväksi, että autotallissa rapistelee ja vipeltää kutsumattomia vieraita. Siimahännille viritettiin hiirenloukut, mutta parempi näköhavainto paljasti, että hiirenloukuilla ne otukset voivat kuolla ainoastaan nauruun. Todennäköisesti vääntelevät hiirenloukut mutkalle, syövät houkutinherkut ja nakkaavat loukun olkansa ylitse. Seuraavaksi siis ostamaan rotanloukkuja.

Yksi rotta haksahtikin rotanloukkuun, mutta oli haavoittuneena päässyt siitä karkuun jättäen jälkeensä verilammikon ja tunnelin suulle jumiutuneen tyhjän loukun. Rottaraukka. Loukkuun ne eivät sen jälkeen enää erehtyneet, mutta erään kerran yksi rotta ei aivan ennättänyt karkuun ja se pääsi hengestään. Tässä vaiheessa loput lämmityksessä käytettävät viljat saatiin lapattua siiloon umpisäiliöön houkuttamasta enempää tuholaisia paikalle. Toinen rotta löytyi eräänä päivänä keskelle lämmityshuoneen lattiaa mystisesti kuolleena. Enää ei ole autotallissa rapissut. Ehkä ne nyt olivat siinä?