Rännin jalkavamma meni onneksi parin päivän levolla ohitse, ja pääsimme taas jatkamaan harjoituksia. Jotta saataisiin toistoja ja varmuutta myös tyhjin toimin keskilinjalle palaamiseen, tehtiin Rännin kanssa varsinaiset tee-se-itse -treenit. Metsäpolun molemmin puolin 50 metriin pystytin tyhjän piilon, joita lähetin Rännin sitten vuoron perään tarkistamaan. Palkkasin aina paluusta keskilinjalla ja ihan ilolla Ränni tuntuikin metsään pinkovan ja sieltä myös ilman rullaa palaavan. Jos ei tästä hyötyä ollut, niin olipahan hauskaa kuitenkin!
Hakutreeneihin kokoonnuttiin seuraavaksi briardiporukalla tänne kotikulmille Oulunsaloon. Pimeys tulee jo niin nopeasti näissä arki-iltapäivien treeneissä, että kolmesta koirasta viimeinen treenattiin jo suorastaan käsikopelolta. Jatkossa voi tehdä enää viikonlopputreenejä. Kun nyt aletaan olla hakutreenikauden loppusuoralla valon ja pian myös lumen ja pakkasen vuoksi, Rännille hauskaksi hyvän mielen treeniksi kolme haamua ja neljäs ukko ääniavulla. Näissä ei mitään ihmeellistä - hippulat vinkuen innokkaat lähdöt ja ilmaisut ok.
Heti seuraavana viikonloppuna hakuiltiin vuorostaan Kempeleessä. Päivänvaloa oli nyt siis riittämiin, mutta yön aikana oltiin myös saatu maaston peitteeksi viitisen senttiä lunta! Kivan valoisaa ja kirkasta, mutta kyllä tämä lumentulo aina vähän lopun alkua on hakutreeneille. Rännille nyt kolme maalimiestä, joille huutelin metsään ja he vastasivat kopistamalla tai huutamalla ääniavun takaisin. Ensimmäisen maalimiehen kanssa tosin emme kuulleet toisiamme mäen yli puolin eikä toisin, joten se oli käytännössä tavallinen valmis. Räpsy oli arvatenkin innoissaan - hyvät lähdöt, etsimiset, ilmaisut ja näytöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti