Huvittamisen todennäköisyys

Joku tovi sitten pistäydyin Raahessa katsomassa purutreenejä, kun Keiteleen sivutoimipisteen väki oli tulossa sinne treenaamaan. Muutama tunti etukäteen tavattiin paikanpäällä, jotta ehdittiin tärkeimmät hommat alta pois eli käydä syömässä ja tekaista turrien kanssa kentällä pikaiset tottikset. Variskin kävi kentällä ottamassa seuraamista. Ja seurasihan se. Bauttiarallaa 90% tehoilla silloin kun sattui huvittaa ja 30% tehoilla muulloin.

Vaan mitäpä muuta voi odottaa, jos joka tapauksessa tarjolla on aina täytekakkua. Noh, tästä löysäilystä sisuuntuneena on sitten alettu lisätä huvittamisen todennäköisyyttä. On jätetty onnistuneitten suoritusten petailua vähemmälle ja ajettu piskiä itse pyrkimään niihin hanakammin. Laiskottelusta on roimaistu Varis ulkokyljen kuvenahkoista enemmän yrittämisen moodiin ja kunnollisesta seuraamisen työskentelystä on sitten tarjoiltu täytekakkua. Ja maistuu muuten taatusti paremmalta kuin aikoihin!

Kaikeksi onneksi (tai eihän tässä pelkkään onneen ole luotettu, vaan on yritetty tehdä myös jalostusvalintaa) kouluttamisen kohtuullisen helpoksi tekee se, että Vaakulla on aika herkässä vastata aktiivisuudella. Toki se kokeilee himmaamistakin tarjota, mutta kun sitäkään ei kelpuuteta, niin on keksittävä tarjota jotain muuta. Nyt ei pidä antaa itseä häiritä, että tekeminen käy hieman epävarman näköisenä. Siitä se varmistuu ja kirkastuu, kun huomaa, että seuraamisessa on olemassa vain yksi oikea vastaus. Ja sitä vastausta kun tarjoilee aikaan, paikkaan, säähän, kesken jääneisiin päiväuniin ja kuun ja tähtien asentoihin katsomatta, niin on tiukasti kiinni täytekakun syrjässä. Eli työtä riittää, mutta eipähän tarvi miettiä, että mitä tehtäis!