Blogiin kirjoittaminen on hieman jäänyt, mutta treenaaminen on huvittanut senkin edestä! Melko ahkerasti on treenattu etenkin Variksen seuraamista ja siinä yleistä asennetta ja mielentilaa. Ja kyllä se nopeasti onkin edistynyt.
Ihan aluksi pari treeniä koira oli hieman ihmeissään ja sillä meni hakiessa, millaista reaktiota ja toimintaa siltä ollaan vaatimassa, mutta nopeasti se siitä Varikselle valkeni. Tarkkana vain sai - ja saa tietysti aina - olla koiran viretason lukemisen ja siihen oikealla tavalla reagoimisen kanssa. Että pääsee tietoisesti pois siitä tavallisesta tarinasta, jossa koiran tehdessä normaalia heikommin ohjaaja alkaa kalastella ja kannustaa parempaan. Kehuu ja palkitsee saadakseen koiran tekemään hyvin eikä siksi että koira tekee hyvin.
Ulospäin meidän seuraaminen ei ehkä näytä sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään, mutta itse huomaa eron. Kentälle tullessa piski alkaa itse hakeutua työskentelemään, olipa se autosta otettaessa millaisessa tilassa tahansa. Pallo saa olla taskussa ensimmäiseen palkkaukseen asti, ei siis etukäteisvirittelyjä. Itse koiran naamasta näen ja kropasta tunnen, että se tekee seuraamisessa enemmän ja keskittyneemmin töitä pitääkseen paikkansa. Alkaa olla haastavampaa ja haastavampaa saada se hairahtumaan paikaltaan.
Häiriöt ovat myös menettäneet merkitystään. Ajattelin oikean henkilöryhmän tuovan hieman lisähaastetta, mutta se menikin alusta asti hyvin ja Vaakku suorastaan pani parastaan seuruussa. Tuollainen reagointi meidän molempien jännitykseen kelpaisi kyllä vastakin. Miinusmerkkiseen listaan menee edistäminen, johon havahduin aivan vastikään. Pallon siirryttyä kainalosta pois, on Vaakun paikkakin hivuttautunut hieman edemmäs. Ja kyllä se on jo tiukassa. Taitaa jäädäkin siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti