Purkka suussa

Viime kokeeseen haun voittajaluokkaan lähdettiin sillä meilin, että jos onnistutaan saamaan koulutustunnus, vaikka sitten täpärämminkin pistein, niin meidän tavoitteet haussa on sitten siinä. Mutta, mutta. Koska kokeesta tulikin ykköstulos, niin pitihän se lähteä samoilla tulilla kokeilemaan, tippuisiko niitä vielä...

Näillä leveysasteilla koekalenteri alkaa olla loppusuoralla, mutta saimme kuitenkin koepaikan Kokkolaan. Aamuhämärissä ajeltiin pelipaikalle, missä päivän valjettua aloitettiin heti henkilöhaulla. Rännin kanssa olimme vuorossa neljäntenä, ja nyt olin asennoitunut kehumaan löydöistä ja pitämään fiilistä yllä viime kokeenkin edestä. Jostain syystä mielessä pyöri myös ajatus, että molemmissa takakulmissa voi olla ukko, joten ei kannata jäädä turhia tupeksimaan matkan varrelle - reippaasti vain eteenpäin! Ja näihin ennakkoaatoksiin se sitten vähän niin kuin kaatuikin. :-D Kävi nimittäin kuin miehillä usein, että purkka pitäisi ottaa pois suusta, jos on tärkeää kuultavaa. Yhtäaikaa ei vaan niinku onnistu. Ja nyt kun oli päättänyt keskittyä fiilikseen ja etenemiseen, niin koiran ja tilanteen lukeminen jäi kokonaan.

Radalla vasen etukulma oli aukeaa heinikkoa ja pian keskilinjana toiminut polku sitten sukelsi kokonaan kumpuilevaan kangasmetsään. Alla on taas hyvin suurpiirteinen kuva radasta, eli kaikki ukot olivat oikealla puolen melko tasaisin välein. Ensimmäinen ukko löytyi oikeaan etukulmaan lähetetyllä pistolla suunnilleen 50 metrin paikkeilta.



Keskimmäinen ukko oli syvyydeltään suunnilleen puolivälissä aluetta, ja kutsuin Rännin pistolta pois niin, että se sattui tulemaan hyvin läheltä maalimiestä. Tullessaan Ränni poukkoili hieman sivusuunnassa ja häntäkin nousi kiihtymyksestä kuten aina, kun se on maalimiehestä hajulla, mutta kun minä sitä fiiliksissäni kutsuin, niin tulihan se sieltä (olihan tätä kuuliaisuutta tottispuolella harjoiteltukin) ja lähti toiselle puolen aluetta pistolle. Noilla main kävi ohikiitävän hetken mielessä sekin, että kylläpä tuomari, ratamestari ja löytynyt maalimies alkoivat jätättää keskilinjalla. Daa, miksiköhän?

Omat ennakkoajatukset syrjäytti kuitenkin nuo kaikki havainnot ja matka jatkui ilman niihin tarttumista kohti takakulmiin sijoittamiani maalimiehiä. Noh, yksihän sieltä sitten enää löytyi. Ränni pisteli radan alusta loppuun taas innolla, mutta hieman oli tekeminen saada pistoista tarpeeksi syviä eikä vain puolivälistä aluetta eteenpäin kaartavia. Kahdella maalimiehellä ja ilmaisulla sekä keskimmäisen maalimiehen töppäämisellä ja muilla kauneusvirheillä pisteitä meille 115. Ai vietävä että harmitti oma hölmöily tuon keskimmäisen maalimiehen kohdalla, argh! Tulokseen kun ei ollut enää maastosta riitävästi pisteitä jaossa, niin ei jääty Rännin kanssa enää esineitä etsimään saati tottistelemaan.