Kesä pikakelauksella

Kesän kuulumisia tulee nyt lyhyesti pikakelauksella. Useimpien mielestä oli sateista ja hellepäiviäkin liian vähän, mutta kyllä mulle vaan taas oli ainakin heinäkuussa liian lämmintä treenata juuri mitään. Niitä vähiäkään treenejä ei tietysti enää oikein edes muista, mutta kirjataan nyt edes päällimmäiset kuulumiset kesäkuulta ja heinäkuulta.

Kesäkuun 21. päivä Varis sisaruksineen vietti syntymäpäivää. Kolme vuotta tuli täyteen, joten pakko kai vähitellen alkaa uskoa, että ihan aikuisia koiran rötkylöitä ovat. Kotona kun on jo varttuneempia rouvia verrokkina, niin Varis vaan tuntuu n i i n juniorilta villeilyineen ja pöljäilyineen. Ja hyvä niin. Onhan se tuollaisena varsin viihdyttävä tapaus.

Varis 17.7.2012

Briardien erikoisnäyttely ja tokomestaruuskoe pidettiin tänä vuonna tässä Oulun seudulla, joten erinäisiä järjestelyhommia riitti hoidettavaksi pitkin kesäkuuta. Omalla kontolla oli lähinnä tokon järjestelyt, ja mukavasti saatiinkin tarvittava henkilöstö ja tarvikkeisto kokoon. Koeaamuna saikin sitten keskittyä jännittämään omaa suoriutumista Variksen kanssa alokasluokassa:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9½
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9½
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 10

Luoksepäästävyydessä Vaakku onnistui tekemään kaikki kauheudet ilman että tuomari huomasi mitään. Seuraamisissa tuli sanomista lähinnä edistämisestä. Liikkeestä maahanmenossa huomasin, että teki seisomisen, mutta en vain saanut sanottua heti uutta käskyä, höh! Luoksetulossa istuminen edessä oli hieman vino ja hypyssä tuli kosketus esteeseen ja askelia käskyn jälkeen. Tällä nippa nappa 1-tuloksella 168,5 pistettä tuli myös rotumestaruus vain 0,5 pisteen turvin seuraavaan. Vaikka ihan parhaalla mahdollisella tavalla ei liikkeissä onnistuttu, niin huojentavaa ensikertalaisen Variksen kanssa oli, että se jännittävässä koetilanteessakin oli ihan duunimoodissa.

Kuvia tokomestaruuskokeesta
Kuvia erikoisnäyttelystä

Varis seuraa tokokokeessa 30.6.2012

Metsäjälkiä on Variksen kanssa tehty toukokuun puolella kaksi, kesäkuussa kaksi ja heinäkuussa yksi. Olen merkannut jäljistä enää vain leikkauspisteen janalla enkä mitään muuta. Pisimmillään on tehty kilometrin mittainen jälki, mutta keppivälejä on pidennetty vähentämällä keppien määrää. Tienylityksissä ja terävissä kulmissa Varis joutuu vielä aika paljon selvittelemään, mutta itsenäisesti ja innolla se sen tekee.

Kepit on nyt hyvässä huudossa, kun viime syksynä vapautettiin huomattavasti niitten ilmaisua. Ei se makuulla namien syöminen ollut mistään kotoisin, mutta nyt kun saman tien maahanmenon jälkeen kepin saa tuoda, sillä leikitään ja Vaakku saa louskuttamalla vaatia naminsa, niin sehän on kepeistä suorastaan liekeissä. Siitä huolimatta on se satunnaisesti jonkun kepin missannut, mutta silloin aika usein olen joutunut toteamaan itse kulkeneeni liian vauhdikkaasti koiran perässä. Pitäisi muistaa itse liinan päässä säilyttää rauhallinen, tasainen työvauhti eli tarvittaessa pidätellä koiraa eikä antaa vauhdin kiihtyä. Samoin pitää muistaa panostaa koiran tarkkailuun etenkin kulmissa, jotta koejäljelläkin tunnistaa sitten tilanteet.