Aktiivisempi elokuu

Kesää se elokuukin on, mutta treenimerkintöjä löytyy kalenterista elokuulta huomattavasti enemmän kuin edelliskuukausilta. Monista aurinkoisista päivistä huolimatta on ollut selvästi vilpoisampaa ja syksyn tuntuakin ilmassa. Harmillisempi ilmiö on yhä aiemmin pimenevät illat, eli nyt on treenattava "ihmisten aikoihin", jolloin maastoissa liikekannalla ovat kaikki muutkin marjastajista ja sienestäjistä koiranulkoiluttajiin.

Vuoden ensimmäinen esineruutu tehtiin huhtikuussa, ja nyt elokuussa oli sitten vuorossa ruutu numero kaksi. Ja toki piti pelata upporikasta ja rutiköyhää laittamalla ruutuun valmiit esineet ja panoksien nostamiseksi vielä meidän aiempaan esineitten vaikeustasoon nähden outoja ja hankalia esineitä. Onpa yllättävää, että ei sujunut! Vaakku löysi ruudusta hetimmiten jääkiekon, mutta jahkasi vain sen ympärillä, että mitä sille pitäis tehdä. Uudella lähetyksellä toi sitten kengän. Jääkiekko osoittautui yllättävän vaikeaksi,sillä kokeneemmatkaan koirat ei sitä suostuneet nostamaan lainkaan.

Pari viikkoa myöhemmin tein seuraavan esineruudun suunnilleen samaan kohtaan kuin tuo edellinen. Tarkoituksena oli harjoitella a) virittelyrutiinia esineruutuun menoon, jotta Vaakku tietäisi mitä ollaan menossa tekemään ja b) erilaisia esineitä. Vein ensin kolme helppoa esinettä (sukkia, hanskoja), joista Varis haki ensimmäisen, Nova toisen ja Ränni kolmannen. Toisella kierroksella vein kolme keskivaikeaa esinettä (nahkakoteloita, lompakoita), joista Varis haki kaksi ja Ränni viimeisen. Kolmannella kierroksella vein kolme vaikeaa esinettä (jääkiekkoja, letkunpätkä), jotka Varis haki kaikki. Kaikkina kolmena kertana, kun otin Variksen autosta, tehtiin samat rutiinit ja virittelyksi hanskan nouto ennen ruutuun menoa. Ja nyt Vaakku taatusti tiesi, mitä oltiin tekemässä, sillä tavarat tuli ruudusta vauhdikkaasti pisto per esine -tahdilla ilman jahkailuja.

Elokuun alkupuolella vierailimme Variksen kanssa hakutreeneissä. Tässäkin lajissa vuoden ensimmäinen treeni tehtiin joskus keväällä ja nyt oli sitten seuraava kerta.  Otettiin sadan metrin mittaisella radalla kuusi haamua, jotka sitten nameilla kuljettivat Varista aluetta eteenpäin kunnes kutsuin sen takaisin keskilinjalle. Aivan mainiosti Varis maalimiehet etsi ja niiden kanssa aluetta eteni. Häntä ei tosin maalimiehille heilu (v a k a v a tilanne), mutta kyllä se jo hetkittäin innostuksesta selkälinjan tasalle kohosi. :-D Nyt maalimiehet piilottelivat vielä seisaallaan tai jokseenkin pystyasennossa, mikä on Varikselle tutumpi ihmisen "olomuoto", mutta eiköhän ensi kerralla laiteta sitten jo maalimiehet maihin.