Niiden parin talvisen pikkupakkaspäivän jälkeen on taas saatu lampsia tuttuun tapaan sateessa ja pimeydessä. Toisaalta edelleen on siis ollut oivat maastotreeniolosuhteet, mutta oma jäljestysinnostus vain on tipotiessään. Sen verran viitseliäisyyttä kuitenkin löytyi, että tein vielä yhden janan ja esineruudun, joitten jälkeen voi hyvillä mielin jäädä noista puuhista talvitauolle.
Kaikeksi onneksi vuoden viimeisessä treenissä Varis nosti jäljen heti oikeaan suuntaan ja keppikin ilmaistiin varmasti. Täytyy sanoa, että vaikka suunnan valinta on ollut vähän niin ja näin, niin tässä samalla muu eteneminen janalla on sentään harjaantunut aika mallikkaaksi. Esineruutukaistaleelle laitoin kolme esinettä takalaidan tuntumaan ja haetutin niistä kaksi. Ennen lähetystä kannustin Vaakkua irtaantumaan kunnolla, ja se etenikin molemmilla pistoilla heti suoraviivaisesti ruudun perille asti ja toi esineet sukkelasti. Huh. Nyt saa sitten meidän puolesta jäljet ja esineruudut olla. Palataan asiaan taas ensi keväänä.
Treenihallilla ei tänä syksynä ollut epävirallisia agilitykisoja, vaan sen sijaan oli kokeilussa ratatreenipäivä. Silloin halliin tehtiin täysimittainen numeroitu rata, jota sai käydä omaan tahtiinsa suorittamassa. Variksen kanssa käytiin tekemässä rata ensin alkuperäiseen suuntaansa ja sitten vastapäivään käännettynä. Ensimmäinen kierros tehtiin pikaisella tutustumisella heti halliin saapumisen jälkeen (muut paikalla olleet olivat juuri aikeissa kääntää radan), ja voi hyvän tähden, että Varis kulki kuin täi tervassa. Pituushyppyynkään ei meinattu millään saada hyväksyttävää suoritusta, kun se vain tepsuteltiin läpi kuten muukin rata. Onneksi se nurin päin suoritettu ratakierros oli sitten jo toista maata. Siltä Varis tekaisi ripeän nollan ja minä hylyn. Itsellä ei nimittäin aivot taipuneet kääntämään rataa nurinpäin ilman numerointia, ja niinpä huomasin suorituksen jälkeen tutustuneeni ja ohjanneeni yhteen mutkaputkeen väärästä päästä.
Tavallisesti halli on jaettuna aidalla kahtia, joten nyt päästiin eka kertaa tekemään täysimittainen rata täysimittaisella kentällä. Tervetullutta vaihtelua tällaisille omalla ajalla itsekseen treenaajille oli myös se, että hallissa on paikalla muitakin koiria ja ihmisiä. Vaikkei tämä kourallinen porukkaa nyt vielä ollut lähelläkään kisatilannetta, jossa halli on tupaten täynnä ja meteli korvia huumaava. Siinä mielessä ne epiksetkin olisi kyllä erityisen hyvää treeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti