Agilitykisoja edeltävänä viikonloppuna käytiin hallilla tokoilemassa kelpieseurassa. Eläinkunta olikin aika laajasti edustettuna, sillä treenaamassa oli Rotta, Repo ja Varis. :o) Meidän tokoilut on olleet aika vähissä, mutta tunnaria on sentään pariin otteeseen kotioloissa kokeiltu. Hyvin se onkin sujunut, mutta treeniseura ja liikkurointiapu olikin jo tarpeen, jotta päästään asiassa eteenpäin.
Varis osaa kotitreenien tuloksena etsiä ja tuoda rivistä ja kellotaulusta oman tunnarin puhtaitten tunnareitten joukosta. Nyt tehtiin ensimmäistä kertaa harjoitus, jossa oma tunnari oli liikkeenohjaajan käsittelemien tunnareitten joukossa. Odotetusti Varis yritti tuoda heti ensimmäisen haistamansa väärän tunnarin, "ei, etsi vielä", Varis yritti tuoda heti seuraavan haistamansa väärän tunnarin, "ei, etsi vielä". Kolmas Variksen haistama tunnari sattui olemaan se oma, ja saattoi suorastaan nähdä, kuinka lamppu Vaakun pään päällä syttyi. Uudella yrittämällä se sitten jo etsikin hienosti oman tunnarin sieltä liikkurin käsittelemien joukosta.
Toisena aiheena meillä oli ruutu, johon liikkeenohjaaja laittoi aina uutta lelua odottamaan. Tässä ei ollut mitään ihmeellistä, hauskaa ja helppoa ruutuun juoksentelua. Mietin tosin, että pitäisikö sittenkin kokeilla opettaa kosketusalustalla. Oppisikohan silloin varmemmin hahmottamaan ne ruutumerkit ja hakeutumaan keskelle?
Ihan alussa tehtiin vähän seuraamista liikkeenohjaajan kuljeskellessa siinä lähellä mukana. Yksi pikku vilkaisu tuli, mutta muuten ihan hyvin. Paikallamakuu otettiin myös, eli laitettiin kaikki kolme kepietä ja Varis riviin ja poistuttiin näkösuojaan hetkeksi. Loppuun tuli kokeiltua aivan kylmiltään vielä avoimen luokan hyppyliikettä, jossa ne treenin aiheet näyttäisi olevan paitsi etäisyys esteeseen siellä esteen takana niin myös istuminen. On nimittäin aika hyvin opittu se esteen takana seisominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti