Harrastusvuoden aloitukseksi

Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on taas paikallaan miettiä, mitä viime vuonna saatiin tehtyä ja millaiset voisivat olla suunnitelmat alkaneelle vuodelle. Kauhean vakavasti näihin suunnitelmiin ei tule suhtauduttua. Kuitenkin ihan hauska on jälkikäteen verrata, osuiko kuvitelmat ollenkaan kohdalleen. Joskus tulee tehtyä enempi, joskus vähempi.

Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.

Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.

Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!

Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.

Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.