Hellettä ja agilitya

Seuraavana koitoksena oli agilityn iltakisat kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Jälkikokeen ja agilitykisojen väliin saatiin lähes kolmen viikon hellejakso, jolloin ei ihmisten aikoihin viitsinyt treenata yhtään mitään. Iltamyöhällä ilman viilettyä käytiin jonkun kerran Vaakun kanssa agilitykentällä puuhastelemassa. Tehtiin lähtösuoraa, erilaisia ohjauksia parilla hyppyesteellä, putkeen irtoamista ja vauhtia kontaktiesteisiin.

Torstai-illan kisat alkoivat Vesa Sivosen agilityradalla. Vaakku oli tavalliseen agikisatapaansa radalla jähmeä ja lisäksi aikaa vei lähtöaluetta kohti haikailu pituushypyn jälkeen, töllistely puomin alastulossa ja loppusuoralla oma vähemmän sujuva ohjailuni. Meille radalta yksi rimanpudotus ja tulokseksi vitonen ajalla -0,90. Ja tällä radalla jäi tietenkin yksi luva jakamatta, kun ei nollan tehneitä ottajia sille ollut...

Illan toinen startti oli Katariina Virkkalan hyppyrata. Nyt Vaakku oli ehkä hivenen reippaampi, mutta jopa hieman keskittymättömämpi kuin ensimmäisellä radalla. Meille jälleen yksi rimanpudotus, mutta sitä ei tarvinnut nyt sen enempiä harmitella, sillä aikakin oli +2,79.

Hivenen turhauttavaa, kun meno on kisaradalla niin kovin keskittymätöntä ja jähmeää. Jos ei se treenaillessakaan mitään hurjastelua ole, niin tasaisen reipasta ja itse asiaan keskittynyttä kuitenkin. Itsekin kontrollifiikkinä pitäisi opetella luottamaan enemmän, lakata turhat etenemistä torppaavat edessä leikkailut ja hidastavat sivusuuntaiset vekit. Kisapaikallakin tulee aina sellainen olo, että miksi ihmeessä me ollaan tänne tultu ja ollaan kyllä niin väärässä paikassa ...ja siltä se radallakin tuppaa näyttää.
VIDEO: AGILITYRATA, VIDEO: HYPPYRATA