Lohtajan Pahat ja Rannikon Rakit järjestivät yhteistyössä kokeen 20 kolmosluokan koiralle, mutta lopulta koeaamuna 15 kilpailijaa oli koolla kisakeskuksessa Raumankarin koululla. Arvonnassa Variksen kanssa pääsimme Kalajoen maastoryhmään, joka aloitti tottiksilla koulun kentällä. Toisessa parissa pienemmällä numerolla päästiin aloittamaan liikkeillä ja päättämään paikallaololla. Kuviot sujui muuten ihan hyvin, mutta seisomisessa tuli asentovirhe ja hypyssä mennen tullen selvä kosketus. Arvostelussa Markku Piippo onnitteli erinomaisesta ohjaamisesta ja totesi koiran olevan korkealle tasolle koulutettu (*sniiif*). Arvosanat taisi olla noita selviä virheliikkeitä lukuunottamatta lähinnä erinomaisia joistain pienistä huomautuksista huolimatta. Tottiksesta meille 91 pistettä ja harmittelut asentovirheestä, jota ilman olisikin ollut kovat pisteet. Parina meillä oli tosi hieno dobberi, joka tekaisi 95 pistettä. Aika mukava olikin, kun tottiksen jälkeen tuli joku setä kertomaan, että itsellään on metsästyskoiria ja hän ei ymmärrä tästä lajista mitään "vaan se on sanottava, että on teillä mahdottoman tottelevaiset ja hyvin koulutetut koirat!" No niin on! :)
Jälkien arvonnan jälkeen siirryttiin jo tuttuihin maastoihin Kalajoelle. Itseasiassa todella tuttuihin, sillä onnistuin arpomaan meille tismalleen saman jälkipaikan kuin oli toukokuun kokeessa. Jana oli ehkä viisi metriä sivummassa kuin viimeksi. Tällä kertaa Varis eteni janalla suoraan, mutta nyt tuli takajälki ja Sami Isopahkalalta myös huomautus, että jälkeen reagointi voisi olla intensiivisempää. Pisteitä 34.
Ensimmäinen keppi nousi ekalta suoralta, ja Vaakun perässä kiltisti kulkien niitä nousi vielä kaksi seuraavaakin. Tosin tuossa välissä piti jo taas yrittää hieman itsekin jäljestää. Vaakun selvittäessä kulmaa näin selvät askeleet vasemmalla puolella ja ajattelin, että siinä on hemmetin terävä kulma vasemmalle. Koetin vähän vinkata Vaakulle tuota suuntaa, mutta ei se ollut ollenkaan samaa mieltä vaan suunnisti päinvastoin ysikymppisen kulman oikealle (miltä suoralta nosti sitten kolmoskepin). Taidettiin siis tulla kulmaan sen verran jäljen sivussa, että ne mun näkemät askeleet olikin tulojälki...
Sitten sattuikin erikoinen juttu, kun Varis ilmaisi kepin, jota ei kuitenkaan löytynyt. Se siis ilahtui kepin löytymisestä niin kuin aina, häntä heilui, pyöri paikallaan ja etsi, meni maahan ja samalla etsi koko ajan, missä tässä se keppi on. Vaan ei sitä keppiä löytynyt, vaikka minäkin sitä siitä jäkälien alta etsin. Tooosi outoa. Noh, ajattelin, että ehkä tähän on vaan jäänyt jostain syystä vähän enemmän hajua jälkeä tehdessä, jatketaan matkaa, ehkä loput kolme keppiä on vielä edessä. Pian tuon paikan jälkeen tuli piikki ja lopuilta suorilta löytyi enää yksi keppi ja viimeinen kutoskeppi.
Keppien luovutuspaikalla oli siis palauttaa vain viisi keppiä. Jälkikaavion mukaan ennen piikkiä tosiaan piti kuin pitikin olla keppi juurikin niillä main, missä Vaakkukin sellaisen luuli löytäneensä! Olisi varmaankin kannattanut palata 15 metriä takaisin päin ja etsiä keppiä siitä väliltä? En tosin ymmärrä, miten Vaakku olisi niin varmasti ja ilahtuneesti, hyvin tarkalleen pienestä pisteestä ilmaissut kepin metritolkulla myöhässä. Kerrassaan omituista. Todennäköisimpänä selityksenä pidänkin sitä, että Kalajoella on jälkikeppejä varasteleva rusakko, sillä myös toukokuun kokeessa eräälle kilpailijalle kävi tismalleen samanlainen tapaus. :))
Meiltä ykköstulos oli jo mennyt, joten esineruutuun lähdettiin hakemaan tulokseen tarvittavia kahta esinettä, joka totuuden nimissä meidän tämänhetkisellä tasolla onkin esineruudusta se todennäköisin saalis. Ja se kaksi esinettä me sieltä Sirpa Haaparannalle löydettiin ja vastineeksi saatiin 20 pistettä.
Kisakeskuksessa ynnäiltiin pisteet tulostauluun, ja meille Vaakun kanssa siis tottiksesta 91, maastosta 164 ja yhteensä 255 pistettä. Hienosti siis koulutustunnus JK3 heti ekasta kokeesta! :) Toki hieman jäi harmittamaan tuo hämärä välikeppi. Ja ehkä ihan vähän se tottiksen asentovirhekin. Vaan mukava päivä oli kuitenkin: kivaa seuraa, hienot kisat ja hyvät järjestelyt. Sääkin oli lopulta mitä mainioin, vaikka ennusteet vähän muuta uhkaili. Tottiskuvista kiitokset Tiina Kankaanpäälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti