Maanantaina illalla maastoiltiin Peuhussa esineruutu, tarkkis ja pudotettu. Muistikuvat itse suorituksista on hatarat, mutta se jäi mieleen, että pudotettu tehtiin kylmiltään umpimetsään, ja ei Vaakku kyllä ihan tarkasti pysynyt raiteella. Esine löytyi kuitenkin melko sujuvasti. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös miljardi hyttystä, joitten motivoimana kotiuduttiin kaupan hyttysmyrkkyhyllyn kautta.
Tiistaina tottisteltiin kotipihassa panoksena aamuruoka. Vaakku tekikin pätevästi täyskäännöstä, liikkeestä istumista ja luoksetuloja. Huvittavaa, miten ruokakupillinen nappuloita on Vaakun mielessä hurjan arvokas palkka ja ohittaa selkeästi makkarat ja lihapullat - jotka nekin ovat arvokkaimmillaan rapisevista pusseista kaivettuina.
Keskiviikkona suunnattiin ensimmäistä kertaa kimppatottiksiin Alatemmekselle. Oli kiva treenata ja tavata tuttuja! Vaakkukin oli liekeissä ja teki täpäkkää seuruuta ja henkilöryhmää yhtäaikaa malinoisuroksen kanssa. Lisäksi tehtiin luoksetulo, jossa vapautus vauhdista jalkojen läpi eteenmenopallolle (myönnän, että videolle tallentuneen törmäilyn jälkeen tämä hieman huimasi minua), hyppynouto ja eteenmeno.
Parin huilipäivän jälkeen lauantaina suoriuduttiin heti aamusta Peuhuun maastoilemaan. Jäljenpätkä jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun tehtiin esineruutu ensin. Piilotin kaistaleen takaosaan pienen lituskaisen esineen (peltojälkiesineitä) kannon halkeamaan ja toisen sammalmättään juuressa olevaan koloseen. Kanto oli helposti löydetty, eikä Vaakulla sen mättään kanssakaan kovin kauaa mennyt. Hyvä!
Jäljellä janasuoritus oli jälleen kuin hakunäytölle lähtö ja Vaakku valitsi suunnankin oikein, jipii! Jälkeen reagoiminen saisi kyllä olla tarkempaa. Etenkin alkumatkan Vaakku veti kuin kyntöaura, ja minun itse pitäisi malttaa silloin pidätellä vauhti kurissa. Keppejä nousi 3/4. Kolmannesta kepistä Vaakku porhalsi ylitse ja siitä pääsin sille jyrähtämään, eli saatiin oikeastaan ihan hyvään paikkaan muistutus tästäkin aiheesta. Viimeisen kepin neiti näpsä ilmaisikin sitten taas huolella.
Myös sunnuntaina pakattiin Vaakun aamuruoka rasiaan ja mentiin Peuhuun treenaamaan, ihan uuteen paikkaan maastossa. Tällä kertaa kävin etukäteen merkkaamassa ja kävelemässä pudotetun baanan pitkin umpeenkasvanutta polunpohjaa. Vaakku pysyikin nyt odotetusti hyvin baanalla. Tarkkuusetsinnässä toin Vaakun valmiiseen ruutuun, jolloin se risteili pitkin ruutua nenä varvukon pohjaa halkoen pitkään ja hartaasti. Pari kertaa se meni etsiessä niin läheltä esinettä (pultti), että aivan varmasti tiesi jo pitkän aikaa, missä se on. Mielestään tarpeeksi ruutua tutkittuaan "löysi" ja toi. Tein vielä uuden toiston heti perään ja nyt Vaakku löysi pultin salamnnopeasti. Hmm...
Esinekaistaleelle laitoin Vaakun inhoaman vinkulelun alueen takaosaan kuusenoksien alle ja vaahtomuovipallon hieman lähemmäksi kaatuneen puunrungon alle survottuna. Ensimmäisellä lähetyksellä Vaakun kuono hieman kääntyi puunrungon ohi juostessa, mutta paineli kuitenkin alueen perälle ja toi sieltä vinkulelun. Toisella lähetyksellä jälleen vaahtomuovipallon kohdalla reagoi pienesti, mutta paineli etsimään muualta. Tässä kohden olin ihan varma, että esine oli haistettu ja ohitettu tietoisesti, joten pikku julmistumisen kanssa kutsuin pois. Uudella lähetyksellä Vaakku sitten kävikin suorinta tietä selvittämässä sen vaahtomuovipallosta leijaavan hajun sijainnin. Jahas, jahas...
Tiistaiaamulle saatiin kokoon hakutreenit Purnunnokalle sähkölinjan alle. Räntäsateen kylmettäminä tallattiin vain minialue noin 75 metriä. Vaakulle ohjelmassa oli neljä valmista ukkoa etunakeilla ja kiintorullailmaisuilla ja harjoittelun kohteena näytöt, joille kaikille rymistelin liinan päässä vauhtia jarraten mukana. Ensimmäinen ukko palkkasi Vaakun näytölle tulosta heti. Toisella ukolla otin Vaakun hallintaan, nostatin ukon ja ilman palkkaa pelkkien kehujen kera palattiin takaisin keskilinjalle. Kolmannella ukolla otin taas hallintaan ja maalimies noustuaan palkkasi. Neljännellä ukolla Vaakku sai taas palkan heti näytölle tulostaan. Hyvin meni! Vaakku ei ollut moksiskaan jarruttamisesta tai palkkaamattomasta maalimiehestä.
Illalla innostuttiin vielä tekaisemaan pikku maastoilut Peuhussa. Viimeksi esineruudussa ja tarkkiksessa nähtiin niin mielenkiintoisia vinkeitä, että niitä piti kokeilla uudelleen. Esinekaistaleen vasempaan reunaan puolivälin tienoille survoin kolmen ristikkäin maassa makaavan puunrangan alle vaahtomuovipallon. En tiedä riittikö viimekertainen muistutukseksi, että ruudussa esinetilanteen kartoittaminen ennen niistä mukavimpien tuomista ei käy, mutta nyt ei noista venkuloinneista ollut tietoakaan! Vaakku lähti lujaa ruudun oikeaa laitaa, veti liinat kiinni puolivälissä, kun haistoi esineen kaistaleen poikki yli kymmenen metrin päästä ja löysi nopeasti hajun lähteelle. Hetken se joutui tonkimaan saadakseen pallon irti runkojen alta. Hyvä Vaakku!
Tarkkiksessakin saatiin hyvä suoritus, kun tein ennen ruutuun menoa toisella esineellä pienen lämmittelyetsinnän. Kehuin myös reilusti heti esineen löytämisestä, mikä toivottavasti alkaa hieman jouduttaa esineen "löytämistä". Sen verran herkkä tehtävä on kyseessä, että tässä en uskalla tarttua ihan samaan lääkkeeseen kuin esineruudussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti