
Olipahan loistava Vaakku! Itse yritin kyllä kaikin voimin sabotoida kakkospistoa, sillä tuli käsittämätön black out, muistelin piston tyhjäksi ja yritin hullun lailla kutsua koiraa pois. Vaakku ei kuitenkaan totellut (hyvä Vaakku!), kun oli hajulla ja kohta maalimies vaiensikin minut huutamalla takaisin "me syödään täällä..." Hupsista. :)
Mahdollinen ensimmäinen koe lähestyy, joten kovasti on mietiskelty meidän tämänhetkisen hakuilun plussia, miinuksia ja muita huomioita.
+ Pääsääntöisesti ampuu suoraviivaisesti sinne viiteenkymppiin. Siellä ne maalimiehet kokeissakin vaan pääsääntöisesti on. Nostaa kyllä taatusti ukot siitä matkan varreltakin. Aivan lähellä olevaa ukkoa täytyy kokeilla tarkoituksella joskus myöhemmin. Yhtä lähempänä olevaa löytöä kohden tehdään paljon löytöjä viidestä kympistä, jotta pistot pysyy suoraviivaisina ja pitkinä.
+ Käyttää nenäänsä hyvin. Keskilinjalla lähettäessä kohdistaa horisonttiin kuono pitkällä ja nenä väristen. Jäljestyksen ja esineruudun pohjaltakin on pienestä pitäen tottunut käyttämään nenäänsä löytääkseen. Ei bortsujen silmäkoiraongelmia, vaan on jo heti pienenä löytänyt nenän työvälineekseen. Lisäksi kokemus harjaannuttaa: kun on oikeasti kunnollinen motivaatio löytää maalimies, niin aika tyhmä koira saa olla, ettei huomaa sen löytyvän sitä paremmin mitä tehokkaammin nenäänsä käyttää.
+ Rullailmaisu. Rullailmaisuketju tuntuu löytyvän ongelmitta selkäytimestä pitkänkin tauon jälkeen. Voidaankin siis huoletta jatkaa pääsääntöisesti suorapalkoilla, niin tulee palkittua nimenomaan hyvistä pistoista, tyhjistä ja löydöistä. Kiintorullan tuo hyvin perille asti sivulle ja lähtee näytölle halukkaasti. Joskus harvakseltaan saattaa kokeilla oikaista ilmaisussa eli palaa heti rullan otettua maalimiehelle katsomaan, saisiko jo palkan (kokeili tätä leirillä kerran). Tietää kuitenkin, mitä kuuluu tehdä, ja tekee sitten ilmaisun ok, kun maalimiehessä ei mitään elonmerkkejä näy.
- Näytölle meno. Olen toistaiseksi vain kaksi kertaa (viime syksynä) roikkunut näytölle mukana liinasta pidätellen. Hyvin ne meni, mutta ei kaksi kertaa vielä ihan riitä. Hallintaa piilolla tai palkkaamattomia maalimiehiä ei ole otettu kertaakaan. :o
- Tyhjät pistot. Ei ole vielä tarpeeksi harjoiteltu tyhjiä pistoja ja käsitelty mahdollisia eteen tulevia ahdistuksen tunteita (esimerkiksi koetilanne, useita tyhjiä ilman löytöä jne), joissa koiran ratkaisu luonnollisesti saattaisi olla valeilmaisu...
- Vieraat maalimiehet ja maastot. Leirillä Vaakku kahdessa ensimmäisessä treenissä yhteensä kolmella eri pistolla lähti huonosti ja tyssäsi pariin metriin. Lähti uudella lähetyksellä, ja viimeisimmällä kerralla julmistuin vähän eli kävelin perään ja ärähdin, jolloin Vaakku lähti ja teki ok piston ja löydön. Epäilen vahvasti, että tämä "jos en meniskään" -jappasu johtuu juurikin siitä, että Vaakku oli tajunnut vieraassa metsässä lymyilevän vain ihan outoja ukkoja. Vaakku ei oireile asiaa millään huutohaukuilla, mörköilyillä, haluttomuudella löytää, vaan on vieraampien silmään haussa ihan ok ja suorastaan hulluna niitten palkkojen perään. Omissa treeneissä se on joskus lähtenyt pistolle hieman vaisummin - ja oliskohan jopa niin, että silloinkin ollaan oltu vieraassa maastossa tai treenissä on ollut vieras maalimies alla? Mielenkiintoista!
Johtuipa näinkin osaavalla koiralla tuo lähdön jappasu mistä vain, niin lääke kuitenkin on sama. En tiedä, tuliko asia selväksi jo leirillä tuolla pikku julmistumisella (ainakaan lopuissa kahdessa treenissä ei enää noita tyssäämisiä tehnyt - toki maasto ja ukotkin alkoi olla jo tutumpia) vai vieläkö joskus tarvii saada tuosta tyssäämisestä pikku raivarit (toivottavasti tulisi tilanne esiin treeneissä eikä kokeessa...). Tiedän, että silloin Vaakku viivaisi tuon tempun repertuaaristaan yli ihan kiltisti ja palaisi siihen toivotumpaan toimintamalliin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti