Meidän kalenterissa häämötti vielä yksi hakukoemerkintä tälle syksylle, joten toimintaa Vaakulle on tarjoiltu taas vaihteeksi kuurupiilon merkeissä.
Torstaina hakuiltiin kolmestaan Kempeleessä laavuradalla. Laitoin sataselle vain kaksi ukkoa, jotta joukkoon saadaan tyhjiäkin pistoja. Kokeessa niitä tulee taatusti, kun on kolme ukkoa 200 metrin radalla. Nuolien kohdalta lähettelin, ja Vaakku tekaisi ihan näpsäkät pistot, ilmaisut ja näytöt. Alue tosin on jo niin tuttu, että Vaakku tuntee sen kuin omat taskunsa ja maalimiehetkin on, jos ei nyt ihan sydänystäviä, niin kavereita kuitenkin.
Lauantaina käytiin porukalla tottistelemassa Alatemmeksellä, ja siinä tilaisuuden tullen otettiin Vaakun kanssa pari ilmaisua vierailla maalimiehillä. Ihan näkönä saivat ukot kadota kentänlaitojen vallien taakse pöpelikköön, ja innoissaan Vaakku ne sieltä kävi ilmaisemassa ja näyttämässä.
Seuraavana päivänä hakuiltiin Purnunnokalla. Otettiin uusi keskilinja, jonka ympärillä maasto osoittautuikin mukavan kumpuilevaksi. Vaakulle laitettiin taas ukot satasen alkuun ja loppuun. Alku oli hyvä. Kolmonen jäi matalaksi, mutta en uusinut. Nelosella Vaakku kävi niin kaukana, että päätin tehdä siihen tyhjän. Vaakku vaan oli ihan toista mieltä, kun sattui saamaan hajun takakulman ukosta. Teki sinne reilun etenemän, löysi ja ilmaisi ukon mäen takaa. Ihan hyvä niin.
Tiistaina Kempeleeseen tutulle laavuradalle kokoontui neljä hakutreenaajaa, joista kaksi oli meille ihan vieraita. Vaakulle laitoin taas satasen radalle kaksi ukkoa ja tyhjiä joukkoon sen verran kuin tulee. Noh, niitä ei sitten kauheasti tullut. Heti ensimmäisellä lähetyksellä vasempaan etukulmaan Vaakku lähti kuin kuppa Töölöstä. :o Huudosta piittaamatta se paineli tukka putkella takakulmaan asti ja ilmaisi sieltä ukon. Hupsista. Oli muuten aika pitkä matka juosta liinan päässä näytölle. Pistolla oikeaan etukulmaan nousi tietysti toinen ukko alueen puolivälistä umpparista. Satkun rata tuli siis suoritettua ilman minkäänlaista etenemistä keskilinjalla. Jos jotain positiivista, niin ainakin Vaakulla oli pyrkimys ukkojen löytämiseen ihan kohdallaan.
Torstaina päästiin kuokkimaan vieraaseen maastoon ja porukkaan Koiteliin. Vieraitten elementtien sijaan päällimmäisenä mielessä oli viimekertainen ryöstäytyminen, joten nyt toiveissa oli hyvä tyhjältä poistulo ja palkaksi löytö toiselta puolen. Vaan eipä mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Etukulman vieraasta umpparista Vaakku ilmaisi hyvin. Kakkosella paineli pitkäksi, kääntyi väärään suuntaan ja viiletteli siellä kutsuista piittaamatta. Kolmosella kaarsi aina liian aikaisin eteenpäin, joten jouduin ottamaan piston useampaan kertaan ja lopulta Vaakku jo irtaantui sinne sen näköisenä, että tännekkö pitää mennä, etsimättä yhtään mitään. Noh, sattui se haju sitten nenään ja ihan tosissaan sitä pitikin selvittää ennen kuin hyvin pusikkoon kuopan pohjalle maastoutunut ukko paikallistui. Ilmaisu ja näyttö ok. Loppuun otettiin vielä kevennykseksi pakeneva ukko.
Lauantaina oltiinkin sitten kirpeänä pakkasaamuna Kemissä hakukokeessa. Maastolla aloitettiin, ja kuuden kolmosluokan koiran jälkeen koitti meidän vuoro. Mielessäni olin hieman harmitellut, miten pöhkön treenin tein viimeisenä ennen koetta. Kokeessa sitten paljastui karu totuus, että kyllä me on treenattu pöhkösti jo pitkän aikaa! Vaakku nimittäin ensimmäisellä pistolla häipyi sankkaan maastoon, tovin odoteltuani palasi rullan kanssa ja lähdettiin näytölle. Valeilmaisu. Sitten jokaikisellä seuraavalla lähetyksellä se rulla napatiin milloin missäkin kohtaa. Minä olin tietysti täysin hämmentynyt tilanteesta. Mistään tällaisesta ei ole ollut treeneissä tietoakaan.
Mutta mutta... tarkemmin ajatellen. Ennen etsintäkoetta treenattiin yksinomaan suorapalkoilla, koska halusin sen olevan Vaakulla päällimmäisenä mielessä kokeessakin. Etsintäkokeessa henkilöhaku sujuikin aivan superisti! Raision hakukokeeseen treenattiin pääasiassa suorapalkoilla, mutta aivan loppumetreillä ilmaisuilla. Siellä henkilöhaku sujui hyvin, mutta ei ihan niin superisti. Nyt sitten olen hölmöyksissäni treenannut yksinomaan ilmaisuilla, joten ei ehkä sittenkään niin yllättävää, että kokeessa jännän paikan tullen Vaakulla päällimmäisenä mielessä oli rulla. Nyt voi vaan ihmetellä, että miten kummassa olen unohtanut suorapalkkatreenauksen kokonaan, kun keväällä vielä tiesin, että se on Vaakulle enemmän kuin tärkeää. Voi elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti