Perjantaina taitettiin menomatka niin, että päivällä yhden aikoihin oltiin kisapaikalla Vantaalla. Tarkastuksessa ja eläinlääkärin syynissä käytyä oli vähän kahden jälkeen meidän vuoro tutustua kenttään. Otettiin lyhyesti ja ytimekkäästi vain vähän seuraamista ja eteenmeno pallolle.
Kolean kesän jälkeen Vantaalle osui kisaviikonlopulle ihan tuskallinen helle. Vaakkuun se ei isommin vaikuttanut, vaan lauantai-iltapäivänä jälkikoirien tottiskarsinnassa tehtiin vireen puolesta melko normaali suoritus. Virheitä vain tuli joukkoon aika tavalla enemmän kuin yleensä.
Seuraamisessa etenkin ensimmäisellä suoralla Varis edisti reilusti. Siellä se tuntui menevän niskat
kenossa jossain edellä - olisikohan tarvinnut minua mukaan ollenkaan? Ensimmäisessä luoksetulossa putkahti esiin viime syksyn vinkeet, kun Varis edessä alkoi pahaenteisesti hypähdellä ja suu napsaten tapailla haukkua. Tuosta tilasta sivulle siirtyminen oli kehno. Liikkeestä seisomisessa lipsahti tavallista kovempi käsky ja sen Varis meni yhtään empimättä maahan. Argh!
Kahdessa ensimmäisessä noudossa Variksella oli aavistuksenomaisesti liimaa hampaissa ja niinhän se sitten estenoudossa ei enää irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Yritin käskyn jälkeen hetken odottaa ja hieman työntääkin kapulaa, mutta ei auttanut. Vaakku istui edessä kuin tatti ja piti kapulasta kiinni kunnes käskin toistamiseen irti. Hyppynoudossa pressueste ylittyi mennen tullen koskematta, vaikka kuvasta sitä ei ehkä arvaisi. Luulen, että Vaakulla tuon hyppynoudon kohdalla ohikiitäväksi hetkeksi palasi mieleen sellainen pikku juttu kuin kuri. Se teki edellistreeneissä kaadon ja asiasta hieman keskusteltiin (ja teki silloin perään ihan superhienot hypyt). Nyt se vaikutti taituroivan koskematta yli tuollaisen vähän huonomminkin onnistuneen hypyn.
Kaikista virheistä hämmentyneenä en tullut oikein normaaliin tapaan viritelleeksi eteenmenoa. Olisi varmaankin pitänyt, sillä Varis meni sen omin päin maahan jossain 25 metrissä ja vilkuili sitten vuoroin minua ja vuoroin mahdollista palloa kentän päässä. Oivoi! Tällä esityksellä tuloksena oli 77 pistettä, jolla jäätiin harmittavasti puolen pisteen päähän karsintarajasta, sijalle 21.
Olisihan se ollut kiva esittää hieman onnistuneempi tottis ja päästä maastoon, mutta ei
tunnu katastrofilta, vaikka karsiuduttiinkin. Takana on kuitenkin pentujentäyteinen kiireinen ajanjakso tosi vähällä treenaamisella. Hienoa oli olla näissä hulinoissa mukana ja ainoana briardiosallistujana muistuttamassa, että tällainenkin vaihtoehto on palveluskoirarotujen joukossa.
Sunnuntaina metsässä uurastamisen sijaan Vaakku vietti päivän hotellin viileydessä ja minä rotukavereitten kanssa IPO-koirien kisakatsomossa. Illaksikin saatiin kivaa ohjelmaa, kun käytiin Pian ja Pätkiksen kanssa heidän kotikulmillaan peltojäljellä. Varis sai pitkästä aikaa jäljestellä ihan oikealla pellolla viisi kulmaa, muutaman esineen ja neljä harhajäljen ylitystä. Ihanhan homma tuli suoritettua - toki tyyli ei joka hetki ole ihan niin justiinsa.
Maanantai oli varattu kotimatkaa varten, ja sekin saatiin taittaa helteisessä lomasäässä. Aikamoinen tuuri, kun käytin kaikki kaksi kertynyttä lomapäivääni Vantaan reissuun ja juuri tälle viikonlopulle sattui kolean kesän jälkeen tällaiset helteet. Lomailun kannalta ei siis hullumpi reissu. :)
Kuvia Vantaan reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti