Treeniviikonloppuun mustasurmia osallistui Varis sekä sen viiden kuukauden ikäiset pennut Jäynä, Luna, Aino ja Haloo. Jäynälle ja Lunalle nämä olivat ihan ensimmäiset leikit maalimiehen kanssa, ja Ainolla ja Haloolla oli takanaan ne parit heinäkuiset leikit. Lauantaina aloitettiin heti aamusta ja tehtiin pari kierrosta tottista ja puruja. Pitkän treenipäivän päätteeksi käytiin syömässä, ja sunnuntaina uurastettiin taas toinen samanmoinen treenipäivä.
Nuo omat pennut ovat juuri niin erilaisia kuin miltä näyttävätkin. Ilahduttavasti yhteisinä piirteinä molemmat ovat tekemisenhaluisia, taistelutahtoisia ja ahneita. Haloo on tempperamentiltaan erittäin vilkas ja tosi innoissaan kaikesta ympärillään olevasta ja tapahtuvasta. Leikkimisessä Haloolle THE juttu on saalistaminen. Kuolleen saaliin se tuota pikaa sylkäisee pois ja jää silmä tarkkana väijymään, lähtisikö saalis taas liikkeelle. Minkäänlaista haukahdusta siltä ei ole leikin lomassa kuultu. Se vain saalistaa vimmatusti. Haloon tempperamentilla ja saalisvietin määrällä sen reaktiot ovat nopeudessaan varsin näyttävät. Ja onhan tuo toki fyysisestikin varsin pieni ja ketterä taskuraketti.
Aino puolestaan on tempperamentiltaan rauhallisempi, eikä se ole niin ulospäinsuuntautunut. Leikkimisessä se yllättäin on siitä huolimatta ollut siskoaan varmempi. Aino onkin osoittanut sillä tavalla vankkumatonta asennetta, että se tekee vietinvaihtoja kuin isot koirat, tykkää purra lujalla ja rauhallisella otteella ja saaliin voitettuaan haluaa omistaa sen ihan itse. Lelun palauttaminen ja tyrkyttäminen takaisin ei tulekaan Ainolta sillä tavalla luonnostaan ja ilmaiseksi kuin monella muulla. Tempperamentiltaan hieman rauhallisempana ja isotekoisempana Ainon vahvuudet siskoonsa verrattuan piilevät enempi keskittymisen saralla.
Kuvia treeniviikonlopun lauantaipäivältä löytyy täältä, ja videolle tuli Ainon ja Haloon leikit sunnuntain ensimmäiseltä kierrokselta. Variskin pääsi pelaamaan maalimiehen kanssa, ja videolle taisi tulla Vaakun elämän ensimmäinen hihareeni - eikä niitä patukka- ja tyynyreenejäkään niin valtavasti ole elämän polulla kertynyt. Kamalasti Vaakkua hirvittää alkuun, mutta siitä se treenin edetessä hieman hellittää ja pari viimeistä purua ovat jo ihan kelpoja.
Kiitokset hauskasta ja hyödyllisestä treeniviikonlopusta lähtevät Vaasaan, Keiteleelle, kaimalle ja kasvatinomistajille. Hieman epävakaisiin ennusteisiin nähden sää suosi, tarjoilut maistuivat ja kivaa oli nähdä iso joukko briardeja (ja yksi malikkakin) touhuamassa. Ensi vuonna uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti