Treenireissu Ranskaan

Kahdeksan maata, 26 päivää, 6000 kilometriä, mukana Aino ja Haloo ja kulkupelinä parhaat päivänsä nähnyt Yaris. Tällaisissa raameissa tehtiin tänä syksynä treenireissu Ranskaan. Idea juontaa juurensa viime vuoden tammikuuhun, jolloin kävimme Variksen kanssa riiuureissussa Pariisin lähellä Maurepas'ssa. Siellä tuli tutuksi E'bhenin edustama ringiklubi Club d'Education Canine de Maurepas, jonka toiminnassa omistaja Corinne ja miehensä Alain ovat aktiivisesti mukana. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin tuli sopiva hetki käydä esittelemässä viime reissun seuraukset ja hakemassa uusia eväitä treenaamiseen.



VIIKKO 1
Päivät 1-7

Päivä 1, Oulunsalosta Turkuun 650 km
Maanantaina 29. elokuuta ajettiin Oulunsalosta Turkuun ja illalla oltiin laivassa kohti Tukholmaa. Matkalla pidettiin Jämsän jälkeen pidempi tauko, jolla turrit pääsivät metsälenkille ja minä löysin ensimmäiset kantarellini. Ja kylläpä harmitti jättää ne keräämättä! Turussa ennen satamaan menoa koettiin kauhun hetkiä, kun puistossa ulkoillessa saatiin maa-ampiaiset kimppuumme. Minä selvisin yhdellä pistolla, Haloo taisi saada useampia naamaansa ja Ainokin parit selkäänsä. Onneksi allergisia reaktioita ei tullut, vaan selvittiin pelkästään helvetillisen jomotuksen kera laivaan ja hyttiimme toipumaan.

Päivä 2, Tukholmasta Trelleborgiin 650 km
Tiistaiaamuna matka jatkui Tukholmasta. Heti alkumatkasta oli paikallaan käydä aamiaisella Mäkkärillä, jotta samalla sai latailtua puhelimen navigointiohjelmasta puuttuneet Ruotsin kartat. Aikaa tälle etapille oli reilusti, joten matkalla poikettiin sekä Värnamon palveluskoirayhdistyksen tiluksilla että Helsingborgin palveluskoirayhdistyksen kentällä. Illalla Trelleborgissa ajettiin taas laivaan ja hytissä nukuttiin kuin tukit seuraavaan maahan.

Päivä 3, Rostockista Liègeen 700 km
Tällä kertaa ei sinnitelty Rostockista perille asti, vaan yövyttiin suosiolla Belgiassa. Ulkoilu hoidettiin heti aamun viileydessä pohjoisessa Saksassa, missä sopivia metsiä löytyy hyvin reitin varrelta. Euroopassa vallitsi juuri poikkeuksellinen helleaalto, joten oli aika kuuma ajella ilmastoimattomalla Yariksella. Turrit onneksi pärjäsivät kuskia paremmin auton varjoisassa takaosassa. Liègeen saavuttua käytiin katsomassa naapuripitäjän montsuklubin Centre d'éducation canine de Hermalle-Sous-Huy'n kenttä. Tänä syksynä kerholla oli vielä edessään mondioringin maailmanmestaruuskisojen järjestäminen. Heidän omalla kentällään ei nyt ollut ketään, joten turrien kanssa iltaulkoiltiin lähiympäristössä Maas-joen rannalla ja palattiin sitten hotellille syömään ja nukkumaan.

Päivä 4, Liègestä Maurepas'han 400 km
Torstaiaamupäivälle jäi ajettavaksi enää loppusuora tuttuihin maisemiin ja tutulle hotellille Maurepas'han. Heti samana iltana treeneissä CEC Maurepas'n kentällä pääsin tapaamaan myös kaikki vanhat tutut ja muutaman uudenkin. Ranskalaisia poskipusuja muiskuteltiin siis oikein urakalla. Illan päätteeksi Aino ja Haloo tekivät ensimmäisen treenin Alainin kanssa irtohihaan. Vieraasta ympäristöstä, ukosta ja hihasta sekä omista kauhukuvistani huolimatta juniorit olivat onneksi heti kartalla ja liekeissä. Jatkossa treenit sitten pukuun.

Haloo ja Aino Trappesissa ulkoilun jälkeen

Päivät 5-7
Ensimmäiset päivät menivät aloilleen asettuessa, kun oli hankittava paikanpäältä kaikenlaista ja etsiskeltävä sopivia ulkoilumaastoja. Lähestulkoon kaikkea sähkökäyttöisestä kylmälaukusta lähtien löytyi onneksi kävelymatkan päästä. Sen sijaan Ainon ja Haloon ruokamerkillä Golden Eaglella ei ollut jälleenmyyjää koko Île-de-Francen alueella, joten jo ennen reissua tilasin niille verkkokaupasta ruokasäkin Corinnen kotiosoitteeseen.

Trappesissa noin kahdeksan kilometrin päässä hotellilta on laajat ulkoilumetsät, missä käytiin kävelyillä niin Variksen kuin nyt Ainon ja Haloonkin kanssa. Tällaiselle tavalliselle omissa aatoksissaan kulkevalle suomalaiselle tuntui aluksi hassulta ranskalainen tapa tervehtiä kaikki vastaantulevat ulkoilijat. Ei ollut niin hengästynyttä lenkkeilijää, etteikö tämä olisi ohi juostessaan sen bonjour henkäissyt. Niin paljon kuin Trappesissa onkin kauniita pitkiä metsäteitä ja -polkuja kuljettavaksi, niin olematon tai pelkkää piikkiköynnöstä oleva pohjakasvillisuus häviää kyllä puhtaasti kotimetsien jäkäläkankaille ja varvukoille.

CEC Maurepas'n kentällä lauantaisin on arkitottelevaisuustreenit, joissa käy viitisenkymmentä monenkirjavaa koiraa corgista cane corsoon. Neljään eri tasoryhmään jaettuna nämä koirat harjoittelevat koulutusohjaajien johdolla vierellä kulkemista, peruskäskyjä ja tottelevaisuutta ryhmäliikkeinä. Tunnissa tämä arkitottelevaisuusosuus on ohitse ja päivä jatkuu ringikoirien treeneillä. Niissä tehtiin ensin tottistreenit ja sitten jatkettiin puruilla. Tyypillistä on kokonaisten liikkeitten ja kuvioitten harjoittelu alusta alkaen - toki tarpeen mukaan helpotettuna tai avustettuna. Asioita ei niinkään palastella osiin ja opetella tekemään osa kerrallaan hyvällä ilmeellä ja nopeudella kuten meillä on tapana. Täkäläiset tottikset usein näyttävätkin hyvin virkamiesmäisiltä, ja tällä saralla heillä olisikin varmasti paljon opittavaa niinsanotuista IPO-tottiksista.

VIIKKO 2
Päivät 8-14

Toisella viikolla vietettiin Corinnen ja treenikentällä tutuksi tulleen Sylviin kanssa helteinen keskiviikkopäivä  Espace Rambouillet'n eläin- ja luonnonpuistossa. Puistossa on neljä reittiä, joista Odyssée verte eli viiden metrin korkeudessa kiertävä luontopolku me jätettiin suosiolla väliin. Forêt des aigles (suomeksi Kotkien metsä) sisälsi reitin, jonka varrella esiteltiin 30 petolintulajia. Kaikkiaan pöllöjä, kotkia, haukkoja, korppeja ja muita petolintuja oli nähtävillä yli 120 yksilöä. Forêt sauvage oli 180 hehtaarin kokoinen metsä, missä kuljeskellessa saattoi törmätä erilaisiin peuroihin vasoineen sekä villisikoihin pahnueineen. Lisäksi oli 1,8 kilometrin mittainen reitti Forêt des cerfs eli hirvieläinten metsä, jossa saattoi pongata ainakin saksanhirviä, metsäkauriita ja kuusipeuroja.

Sorkkaeläimiä ei tällä kertaa kovin paljon ihan läheltä nähty, vaikka ympäri metsää kilometri tolkulla vaellettiinkin. Sen sijaan toinen toistaan vaikuttavampia haukkoja, pöllöjä ja kotkia nähtiin ihan lähietäisyydeltä petolintujen näytöksessä. Pöllöt lensivät ihan viereen penkille ihmettelemään ja kotkat liitelivät niin läheltä, että siipisulat hipoivat käsivarsia ja pään ylitse lentäviä tuli vaistomaisesti kumarreltua. Näytöksessä esiteltiin eri lajien tyypillisiä metsästystapoja eli osa nappasi ruokansa todella taitavasti ilmasta, osa vedestä ja tuo alakuvan kuikelo maasta. Se steppasi ja tamppasi hauskasti pyydystäessään muka käärmettä, joista sen ruokavalio pääasiassa koostuu. Hauska ja hyödyllinen eläin siis. Saisi levittäytyä Suomeenkin. (La Forêt des Aigles - Espace Rambouillet)

Pitkä ja helteinen ulkoilmapäivä vierähti tuolla Espace Rambouillet'ssa, ja iltakin meni oikein rattoisasti, kun Sylviin kanssa saatiin kutsu Corinnen ja Alainin luokse syömään.

“Africa's marching eagle” eli Secretary bird, suomeksi sihteeri

Toinen turistipäivä vietettiin Corinnen kanssa sunnuntaina France Miniature -puistossa. Se on kahdeksan hehtaarin alueelle pienoiskokoon rakennettu Ranska nähtävyyksineen, vesistöineen ja suurimpine rautatie- ja maantieväylineen. Puisto on todella kaunis ja yli 2000 mininatyyria kaikkine yksityiskohtineen hienoja. Corinnelta sain kätevästi samalla selostuksen ketä käyttöbriardiharrastajia kullakin alueella asuu tai missä alueilla on järjestetty ABT:n (Amicale du Briard de Travail) treeniviikonloppuja tai muita tapahtumia.

Arc de Triomphe eli Riemukaari minikoossa

Viikolla tietysti myös treenattiin ahkerasti, sillä tiistai, torstai ja lauantai ovat CEC Maurepas'n treenipäiviä. Tiistaina treeni-iltaa jatketiin vielä grillailulla, ja kun ruokaa jäi ylenmäärin, niin grilli lämpeni myös torstain treeneissä. Tottuneesti katokseen pystytettiin pitkät pöydät ja penkit, Corinne toi mukanaan astiat, jääkaapista löytyi pullo jos toinenkin erilaisia kuplivia, grillissä valmistuivat pihvit ja mausteiset makkarat, kyytipojaksi oli salaatteja, patonkia ja juustoja ja vähintään yhtä tärkeää tuntui olevan jälkiruoka eli juustokakku, luumutorttu ja omenapiirakka. Huh. Onneksi treenattiin ensin.

CEC Maurepas'n kenttä iltavalaistuksessa

Treeniporukkaa :)

Ainon ja Haloon treenailut jatkuivat Alainin kanssa. Paljon työstettiin purua tolppaliinassa eli harjoitettiin tähtäämään oikein päin kiinni, koitettiin saada rauhaa ja varmuutta puruun ja totuttaa hiljalleen keppiin. Irrotuksia tulee treenattua siinä samalla, kun tehdään lyhyitä puruja ja paljon toistoja. Treeni aloitettiin ja päätettiin tolppaliinassa ja siinä välissä harjoiteltiin ohjaajan puolustusta. Selvästikin kaksikon kanssa tarvitaan paljon säännöllistä oikeanlaista treeniä peruspuruun. Intoa ja halua on, mutta rauhaa ja varmuutta toivotaan. Ei ihan helppo tavoite - etenkään Haloon tempperamentilla...

Ainon ja Haloon treenailua tuli videoitua iltahämärässä tiistaina 6.9. (videossa väärä päivä) ja päivänvalolla lauantaina 10.9.

Ainon ohjaajan puolustus

Pariin otteeseen käytiin treenailemassa myös naapuriklubin kentällä Elancourtissa. Corinnen koirilla oli siellä edessään mondioring-kisat, joten kentällä käytiin läpi monia vaihtoehtoja, miten kentän rakennelmia tottelevaisuusliikkeitten suorittamisessa mahdollisesti käytetään tai missä etsittävä maalimies mahtaisi lymyillä. CEC Elancourtin kenttä sijaitsi Maurepas'n kansallispuiston laidalla eli kentän nurkalta alkoi 117 hehtaarin alue mukavia ulkoilumaastoja. Hotellille oli matkaa vain 4,5 kilometriä, joten tuosta tuli nopeasti meidän päivittäinen ulkoilupaikka. Tuolla alueella kulki tietysti paljon muitakin ihmisiä koirineen, ja ranskalaisesta koirakulttuurista tulikin pantua merkille lähes järkiään koirien hyvä arkikäytös ulkoillessa ja kuuliaisuus omistajiaan kohtaan. En voi olla miettimättä sen yhteyttä tuolla tapana oleviin arkitottelevaisuustreeneihin, joissa koirat pienestä pitäen ystävällisesti ja päättäväisesti ihan fyysisestikin vain laitetaan tekemään asioita ilman houkuttelua. Ei ehkä ollenkaan huono tapa toimia kotikoirien kanssa.

VIIKKO 3
Päivät 15-21

Reissun kolmannella viikolla oli myös yhtä jos toista ohjelmaa. Helteinen keskiviikkopäivä vietettiin Corinnen kanssa yhdessä Ranskan suosituimmista matkailukohteista Versailles'n palatsissa. Ranskan kuningas Ludvig XIII aloitti palatsin rakennuttamisen vuonna 1624, mutta varsinaiseen loistoonsa se rakentui kuningas Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan aikaan. Palatsissa on noin 1300 huonetta ja 100 hehtaarin laajuisessa puutarhassa on puistoja, satoja suihkulähteitä, tuhansia istutuksia, pensaita ja puita sekä pienemmät palatsit Petit Trianon ja Grand Trianon. Nähtävää olisi siis riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta me kierrettiin yhden päivän aikataululla audioesittelykierros tunnetuimmista huoneista, kierreltiin puistossa ja käytiin erillisessä kuninkaallisten hevoskärryjen museossa.

Ja olihan tuo koko paikka ihan käsittämätön loistokkuudessaan ja mahtipontisuudessaan, huhhuh. Kaikki, siis ihan kaikki, pinnat oli täynnä huikeita maalauksia, kultaa, kristallia, marmoria ja uskomattoman hienoja yksityiskohtia. (Histoire du château de Versailles)

Yksi nurkka Versailles'n palatsin 1300 huoneesta

Näkymää Versailles'n palatsin puistoon

Versailles'ssa vietetyn helteisen päivän jälkeen kävi kutsu Grosrouvreen Corinnen ja Alainin luo päivälliselle syömään - poroa! Tuliaisiksi Suomesta olin tuonut heille muun muassa Sompion eräherkkujen porovalmisteita ja puolukkahilloa, ja näitä Alain innokkaana kokkina halusi valmistaa päivälliseksi. Poronliha oli Corinnelle ja Alainille ihan uusi elämys, mutta erittäin hyvin tuntui poro maistuvan ja siitä erikoisuudesta riitti seuraavina päivinä kovasti kertomista kaikille ystävillekin.

Viikon toinen turistipäivä perjantaina vierähti Corinnen kanssa Thoiryn eläinpuistossa. Sää tuntui suorastaan kolealta, kun helteet yhtäkkiä loppuivat ja päivälämpötila oli kymmenen asteen pudotuksen jälkeen enää 16 asteen kieppeillä. Kätevää olikin aloittaa päivä eläinpuistossa Réserve Africainesta eli kahdeksan kilometrin mittaisesta safarista lämpimässä autossa pysytellen. Norsuilla, sarvikuonoilla ja virtahevoilla oli turvallisuussyistä omat maastoon pengerretyt tai muutoin rajatut alueensa, mutta muut eläimet kuljeskelivat safarilla vapaasti. Afrikan safarin jälkeen ajeltiin vielä läpi erillinen karhusafari, ja muutama mustakarhu metsiköstä saatiinkin pongattua.

Varsinaisessa eläintarhassa kierreltiin sitten jalkaisin. Saavuimme hieman liian myöhään aamun ruokintakierrosta ajatellen, joten isot kissapedot näyttivät lojuvan jo ruokalevolla. Niiden tarhoissa meni vieherata trissoineen, eli ilmeisesti ne pääsevät hieman saalistamaan ruokaansa. Ainakin mangustit, tonkeanmakakit ja kauneudessaan minun suosikit vuorisudet vaikuttivat olevan laumoissaan alati aktiivisia. Matelijaosasto kierrettiin myös läpi, ja olihan ne anakondat ihan järkyttävän kokoisia kammotuksia. Niillä vaan ei olosuhteet vankeudessa ole koskaan oikein mistään kotoisin. :( Niinsanottu "pikkueläinosasto" ei äkkiseltään kuulostanut kovin kiinnostavalta, mutta jo vain siellä oli vuoroin hienon ja vuoroin hämmentävän näköisiä sammakoita ja sirkkoja. Eläintarhakierroksen jälkeen käytiin vielä 1500-luvulla rakennetussa Thoiryn linnassa, jonka ympärille sen asukkaat ovat eläintarhan perustaneet. Yleisölle eläintarha on avattu vuonna 1968. Linnasta osa on avoinna kävijöille ja osassa yhä asuu saman suvun jälkipolvi. Hienon renessanssin aikaisen sisustuksen lisäksi linnassa oli nähtävillä myös kiinnostava historiikki ja lehtileikekokoelma eläintarhan vaiheista.

Kirahveja ja seeproja Thoiryn eläinpuiston safarilla

Ainon ja Haloon kanssa harjoitukset jatkuivat tälläkin viikolla. Tolppatreenin yhteyteen otettiin mukaan laukaukset, jotka Alain ampui noin viiden metrin päässä koirasta ja tuli sitten lähemmäs antamaan purun. Tarkoituksena tietysti on saada koiralle positiivinen mielleyhtymä, että laukauksista pääsee puremaan. Kaikkien varsinaisten purutreeniin saatujen oppien ja ojennusten lisäksi kotiläksyksi tuli turreille paljon silittelyä! Vieraitten käsiteltävänä oleminen onkin asia, josta on toki ajatellut, että se tekisi hyvää, mutta mitä ei kuitenkaan ole pitänyt niin tarpeellisena. Kaikista tämän reissun aikana saaduista eväistä voikin sanoa, että voi kun oltaisiin tämä kaikki tiedetty vuosi sitten - tai vielä mieluummin puolitoista vuotta sitten! Toivotaan ettei täysin myöhäistä ole vieläkään.

Viikonloppu pyhitettiin mondioring-kisoille Elancourtissa. Lauantaina oli alemmat luokat ja sunnuntaina kahdeksan 3-luokan koiraa. Osallistujista suurin osa oli malinoiseja, mutta saksanpaimenkoiriakin oli useita ja yllättävän monta hollanninpaimenkoiraa. Lisäksi oli yksi beauceron ja briardi E'Bhen. Kaikkia suorituksia en katsonut, mutta monen tasoisia ja tyylisiä esityksiä tuli silti nähtyä. Paljon oli "vanhanaikaisen näköisiä" tottiksia, joissa koirat olivat innoissaan, mutta katselivat mihin huvitti ja tottelemista varmisteltiin kovilla käskyillä. Joukossa oli myös muutama paremman näköinen "IPO-tottis", jota varmasti ajanoloon alkaa nähdä yhä enemmän myös ringilajien kyläkisoissa. Omaksi suosikikseni osallistujista nousi kolmosluokassa kisannut pieni  tehokas malinarttu Fury. Selvisikin, että se on tältä vuodelta Ranskan mestaruuskisojen pronssimitalisti ja nämä olivat sen ensimmäiset kisat pentutauon jälkeen.

Mondioring 2 E'bhen

Corinne urakoi lauantaina osallistumalla saksanpaimenkoiralla Grim ykkösluokkaan ja E'bhenin kanssa kakkosluokkaan. Grim sijoittui hienosti luokkansa kolmanneksi erinomaisella tuloksella 184/200 pistettä (tulokset). E'bhenin oli ensimmäisessä kakkosen kokeessaan tyytyminen tyydyttävään tulokseen 229,5/300, mutta eväät parempaankin on olemassa. Tällä kertaa tuli helppoja pistemenetyksiä noudon nollaamisesta, lisäkäskyistä kaukoissa ja esteen kiertämisestä keppihyökkäyksessä. Välinehyökkäys oli monille koirille vaikea ja E'bhenkin suoriutui siitä rimaa hipoen - mutta suoriutui kuitenkin!

Lauantaina kisakentän laidalla vartaassa paistui possu, joka illanvietossa sitten koko porukalla syötiin. Päivä oli melko kolea ja illalla ripsi vettäkin, mutta tapahtumaa varten kootut katokset suojasivat syöjät ja notkuvat ruokapöydät. Tunnelmakin oli hyvin lämmin, hauska ja kansainvälinenkin, sillä kisan tuomari oli Portugalista ja maalimiehiä oli Ranskan lisäksi Puolasta ja Venäjältä. Sunnuntaina katseltiin kolmosluokan suoritukset, ja pitkän päivän päätteeksi heitettiin hyvästit Corinnen, Alainin ja muiden paikalla olleiden treenikavereitten kanssa, sillä reissun neljännellä viikolla oli edessä kotimatka.

Mongioring-kisoissa Elancourtissa possu valmistui illanviettoon

VIIKKO 4

Tarkoitukseni oli lähteä maanantaina ja olla kotona torstaina, mutta paluumatkan laivat olivatkin yllättävän täynnä tai kokonaan peruttu ja jouduin siirtämään paluuaikataulua yhdellä päivällä. Samalla päätin vaihtelun vuoksi (ja kun Yariskin tuntui ehjänä pysyvän) ajella takaisinpäin Tanskan siltojen kautta, sen sijaan että mentäisiin laivalla Saksasta Ruotsiin.

Päivä 23, Maurepas'ta Rheineen 670 km
Tiistaina pakattiin siis kamppeet kasaan, tehtiin viimeiset ulkoilut ja ajettiin pitkä päivä Belgian ja Hollannin yli Rheineen, Saksaan. Siellä yövyttiin erilaisia konferenssi- ja juhlatiloja sekä majoitusta tarjoavaan paikkaan, joka oli niin kiva, että mielellään menee toistekin. Hotellihuoneet olivat rivitalomallisessa rakennuksessa eli kaikilla oli oma ovi suoraan ulos, ja läheltä löytyi oikein mukavat ulkoilumaastotkin.

Päivä 24, Rheinestä Fredensborgiin 650 km
Majoituksen varaaminen sopivan etapin päästä Tanskasta oli yllättävän haastavaa, joten päädyin Fredensborgiin. Se oli hieman turhan pohjoisessa meidän reitiltä, mutta toisaalta tuli siinä nähtyä kuninkaallinen Fredensborgin linna, jossa kuulemma ainakin osa Tanskan kuningasperheestä oli parastaikaa paikallakin. Suuri, puistoalue linnan ympärillä järven rannalla oli myös kaunis aamu-ulkoilupaikka - olkoonkin, että siellä koirat oli pidettävä hihnan jatkona.

Päivä 25, Fredensborgista Tukholmaan, 700 km
Torstaina matka jatkui siltaa pitkin Ruotsiin. Etelä-Ruotsi on verrattain tylsää ajettavaa, mutta siinähän se meni jo suomenkielistä radio-ohjelmaa kuunnellessa. Tukholmaa lähestyessä pidettiin taas hieman pidempi ulkoilutauko metsässä, jotta Aino ja Haloo jaksaisivat sitten taas oleilla pitkän laivamatkan kellotaulun ympäri. Hurjan hyvin ne kyllä olivatkin koko reissusta suoriutuneet niin autossa, laivassa kuin monissa monituisissa hotelleissa ja ympäristöissä.

Päivä 26, Turusta Oulunsaloon, 650 km
Perjantaiaamuna ajettiin laivasta ulos Turussa, ja sitten olikin enää yhden päivän ajomatka kotiin. Vaan kylläpä tuntuikin kotimaan liikenne verkkaiselta Keski-Euroopassa viilettämisen ja Ruotsinkin hieman korkeampien nopeusrajoitusten jälkeen. Tuntui ettei tuo 650 kilometriä lopu ikinä. Ne menomatkalla löydetyt kantarellit vaivasivat sen verran vielä paluumatkallakin, että pakkohan se oli etsiä sama pysähdyspaikka ja käydä keräämässä kaikki vähänkään syömiskelpoiset yksilöt mukaan.

Tästä huimasta reissusta selvittiin siis aivan mainiosti niin auto, koirat kuin emäntäkin. Ihanaa oli nähdä vanhoja tuttuja, saada uusia ystäviä ja päästä treenaamaan mainiossa CEC Maurepas'n porukassa. Corinnelle kuuluu tietysti suuret kiitokset kaikesta ohjelmasta ja Alainille kestityksestä. Corinnen ansiosta tuli nähtyä ja koettua paljon enemmän kuin osasin odottaakaan. Minä olisin ollut aivan tyytyväinen pelkkään oleiluunkin, mutta ehdottomasti parempi näin! Tuhansien kilometrien ajaminen oli tietysti puuduttavaa, mutta toisaalta kyllä siinä aina näkee ja kokee enemmän kuin lentämällä suoraan kohteeseen. Ja niin huippu reissuhan tämä oli, että toki uudesta seikkailusta jo kovasti haaveillaan. Corinnellakin oli jo monta vierailukohdetta mielessä, joissa ei vielä tällä kertaa ehditty käydä...