Loppukiri jäljellä ja terveystarkit

Reissusta palattua tuli kiire ottaa loppukiri Ainon ja Haloon metsäjälkien kanssa. Huhtikuun alussa tehtiin ensimmäinen jälki, ja siinäpä ne jäljet tähän mennessä sitten olivatkin. Nyt lokakuussa illat pimenivät jo niin nopeasti, että jäljestäminen jäi aina jompaan kumpaan viikonloppupäivään. Näin olleen saatiin lokakuun aikana tehtyä kolme jälkeä, joissa reippaasti otettiin taas uusia askelia eteenpäin. Turrijuniorit olivat taattuun tyyliinsä ihan yhtä motivoituneita sekä hyvä- ja syvänenäisiä kuin aiemminkin. Ehkä ei siis ihan mahdottomasti jääty jälkeen :) vaikka toistoja tälle kaudelle tulikin näin vähän.

Jäljillä on ollut nyt mittaa 300-400 metriä, siellä on ysikymppisiä kulmia, kolme jälkikeppiä ja nameja on keskimäärin 10-15 askeleen välein, mutta kuitenkin satunnaisuus säilyttäen. Ennen keppiä on aina hieman pidempi namiton pätkä ja kulmasta uuteen suuntaan muutama tiheämmin. Viimeisellä jäljellä tein aloitussuoran metsätien suuntaisesti, joten saatiin ensimmäinen oikeanmallinen jana-aloitus. Yritän nyt välttää turhaa hallintaa (pysäyttämistä ja suunnan osoittelua) janalle mennessä, joten turrit saavat nenä pitkällä vetää tieltä metsään. Toiveena on, että oppivat lähtemään janalle voimakkaammin kuin aiemmat koirani, joista on aina tupannut tulla enempikin janalle käskettäviä ja se varsinainen syttyminen on tapahtunut vasta jäljestyksen alkuun päästyä.

Jälkikeppien ilmaisu on vielä ihan vaiheessa, vaikka ne jäljelle on otettukin. Ilmaisuna on ainakin toistaiseksi maahanmeno ja nenän tökkääminen kiinni keppiin. Muittenkin koirien kanssa tosin olen maahanmenosta ennemmin tai myöhemmin luopunut ja ilmaisu on vaihtunut tuomiseen, joten saa nähdä. Haloolle keppien ilmaisu jäljellä on selvästi helpompaa. Vaikka se jäljestääkin keskittyneesti ja motivoituneesti, niin sille ei ole ongelma vaihtaa jäljestäminen silmänräpäyksessä kepin ilmaisuun. Ainolla taas on selvästi nihkeämpää luopua jäljestämisestä ja vaihtaa ajatukset kepin ilmaisemiseen.

Lokakuussa vietettiin nuorison kanssa myös jännittävä ilta läpivalaisun merkeissä. Pitkällisen jappasun jälkeen ei lähdetty ajelemaan kauemmaksi vaan käytiin kuvauttamassa lonkat, kyynärät ja selkä ihan meidän lähiklinikalla Oulunportin Evidensiassa. Eläinlääkärin silmin kaikki näytti hyvältä ja meidän molempien silmin Ainon lonkat hieman paremmalta. Näillä tuloksin lausunnot saapuivat kahdessa päivässä myös Kennelliitosta eli molemmilla priimat kyynärät, lanneranka ja nikamat, lonkat Ainolla A:t ja Haloolla B:t. Loistavaa!

Spondyloosinkin osalta selät olivat priimat, mutta niistä ei anneta lausuntoja alle kaksivuotiaille. Kaksivuotiaaksi taas koko kuvauksia ei lähdetty vetkuttamaan, sillä terveen paperit spondyloosista kaksivuotiaalla koiralla on ..noh, yhtä tyhjän kanssa, kun kyseessä on rappeumasairaus. Käydään siis kuvaamassa spondyloositilanne sitten 3-4 vuoden iässä, jolloin sairaudella on hieman enemmän aikaa tulla esiin ja iän tuomia muutoksia ei vielä pitäisi olla (ja koira on vielä lisääntymisikäinen :). Kuvauskeikan otokset löytyvät täältä.