Astutus- ja turistiturnee Tsekkeihin ja Saksaan

Vauhdikkaat kolme viikkoa (ja nyt jo yksi palautumisviikkokin) on takana. Rännin kovasti odotettu juoksu alkoi 6. päivä huhtikuuta, eli aikalailla myöhemmin kuin olin odottanut. Ajoitus oli kuitenkin siinä mielessä mitä mainioin, että minulla oli nyt mahdollisuus, ja vuoden yhtäjaksoisen työnteon jälkeen aikalailla jo intoakin, reissata ja lomailla oikein ajan kanssa.

Juoksun alettua piti hoitaa kiireesti matkajärjestelyt: auton katsastus, kesärenkaiden ja öljyjen vaihto, autoliiton jäsenmaksu, green card, laivaliput, digikamera, videokamera ja navigaattori lainaan, viimeiset mailinvaihdot ja toinen koira hoitoon. Maanantaina 13. huhtikuuta kaikki kahden ja puolen viikon reissulla tarpeelliseksi kuvittelemani oli pakattu autoon, ajoimme Rännin kanssa Helsinkiin ja illalla olimme laivassa matkalla kohti Rostockia.

Laiva oli perillä tiistaiyönä, joten otin lähimmän ison huoltoaseman parkkipaikalla autossa muutaman tunnin unet ja aloitin varsinaisen matkanteon aamulla päivän valjettua. Mukava olikin päivänvalossa ihmetellä kuinka pitkällä kesä Saksassa olikaan. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja ensimmäinen päivä oli varmasti yksi lämpimimmistä koko matkan aikana.

Keskiviikkona matkamme kävi Rostockista Tsekkeihin, lähellä Itävallan rajaa sijaitsevaan Chvalkoviceen, kennel Bar-Bar Beskydyyn. Barbora oli ystävällisesti tarjonnut talostaan käyttöömme pienen vinttihuoneiston ja voisimme viipyä hänen luonaan niin pitkään kuin tarve vaatii. Iraus oli tullut edellisviikonlopun kisoista Baran mukana odottelemaan Ränniä. Aika pitkään Iraus saikin odotella, sillä olimme kaiken varalta tulleet hyvissä ajoin, ja ensimmäisinä iltoina Ränni teki varsin selväksi, että lähempään tuttavuuteen ei ole vielä asiaa.

Baran tilalla maalaismaisemissa touhusivat hevonen, poni, vuohet, kanat, ankat, kissat, kanit, undulaatit ja peipot, kahdeksan briardia ja Didi-villakoira. Perjantaihin asti Baran luona kylässä seuranani oli myös viime elokuun Slavetinin leiriltä tutuksi tullut Karim, jonka minä muistan hyvin Pamba Jesedin ohjaajana. Oli mukavaa pitkästä aikaa tavata niin Bara kuin Karimkin!



Karimilla oli viikonloppuna edessä Moravian IPO-karsintakisat Hlohovecissa nuoren saksanpaimenkoiransa kanssa. Hlohoveciin oli vain parin tunnin ajomatka, joten lauantaina kävin päiväseltään katsomassa kisoja. Erityisen mielenkiintoista oli tietysti nähdä 45 kilpailijan joukossa briardosallistuja Jessica Vini Boramo Sole. Jessica suoritti lauantaina kenttäosiot, joista tottelevaisuudesta tuli 77 pistettä ja suojeluosa lupaavasta alusta huolimatta jouduttiin valitettavasti keskeyttämään pitkässä liikkeessä. Maalimiestyöskentely oli sellaista mihin Suomessakin on totuttu, eli liikkeet suoritettiin ja koiria kuormitettiin koeohjeen mukaisesti. Videot

Päivisin tuli tutustuttua Chvalkovicen lähiseudun kyliin ja kaupunkeihin kuten Telčiin, Mutišovissa sijaitsevaan Montserratiin sekä Vranov nad Dyjíin. Baran mukana kävin katsomassa hänen peltojäljen treenaamista sekä purutreenejä parillakin eri kentällä. Toisella kentällä hihaa heilutteli Martin Pejša, joka on Tsekkien moninkertainen WUSV-edustaja ja FCI:n IPO-maailmanmestaruuskisojen hopeamitalisti parin vuoden takaa saksanpaimenkoirallaan Lord z Lipin. Treenit olivat varsin rento sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdettiin kuulumiset klubin myymiä virvokkeita nauttien. Kullekin koiralle tehtiin pari treeniä ja lopuksi maalimiehelle maksettiin hieman vaivanpalkkaa.




Sunnuntaina 19. huhtikuuta, Rännin juoksun 14. päivänä, päästiin sitten vihdoin itse asiaan. Rännin tiukka ei sulhasen kosiskeluille oli vaihtunut kuin taikaiskusta kyllä, kyllä, kyllään. Ja kyllä teki pieni koira kaikin keinoin selväksi että NYT! Maanantaina ja tiistaina Ränni ei tehnyt niin kovasti itseään tykö, mutta oli hyvin suostuvainen edelleen. Niinpä Baran puutarhassa istuttiin molempina iltoina jalat puuduksissa Rännin ja Irauksen lemmenleikkien jälkimainingeissa.

Keskiviikkona Ränni vastasi taas tiukoilla vastalauseilla Irauksen lähestymisyrityksiin, joten lomaromanssi oli kolmien treffien jälkeen ohitse ja niin me kuin Irauskin olimme valmiit kotimatkalle. Lukáš tuli hakemaan Irauksen kotiin, ja torstaiaamuna Ränni ja minä jätimme taaksemme Chvalkovicen maalaismaisemat.




Seuraavaksi kohteeksi navigaattorista otettiin Lenkan ja Rondan koti aivan Tsekin läntisessä kärjessä, Ašissa. Bara suositteli ajamaan moottoritietä pitkin Prahan kautta, sillä reitti olisi pidempi, mutta nopeampi ja parempi ajaa. Halusin kuitenkin välttämättä ajaa pienempiä teitä, jotka halkovat mukavia maisemia ja kulkevat läpi kaikkien pienienkin kylien ja kaupunkien. Nautin yli kaiken päästessäni näkemään edes pienen hetken siitä kaikesta aivan erilaisesta paikallisesta elämänmenosta. Ja aikaahan minulla oli kyllä.

Ašissa vastassa oli tuttu iloinen Ronda, joka nyt hengaili raksakoirana, kun viereiselle tontille oli noussut perheen tulevan kodin seinät ja katto. Näissä ja muissa kiireissä Ronda oli jäänyt vähälle liikunnalle ja ruokinnasta ovat päivisin vastanneet mies ja lapset varsin avokätisesti, joten pikku briard oli päässyt melkoisen tuhtiin kuntoon. Ilta vierähti nauraessa Lenkan kanssa tulevia ja menneitä pizzan ja valokuvien äärellä. Seuraavana aamuna käytiin vielä pieni metsälenkki "kahden Rondan" (kuten perheen pienimmäinen Rännistä ja Rondasta oli mieltä) kanssa ja pistäydyttiin ostoksilla eläintarvikeliikkeessä. Kotiväen kanssa hyvästeinä sovittiin, että viimeistään seuraavan kerran poiketessani on koira laiha - ja talo valmis!





Ašista on Saksan rajalle vain kuusi kilometriä ja suunnaksi otin nyt Hofgeismarin, joka sijaitsee reilut 20 km Kasselista pohjoiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli BCD Siegerprüfung eli Saksan briardyhdistyksen mestaruuskisat, lajeina IPO, Fpr ja BH. Perjantai-iltana SV OG-Hofgeismarin kentälle alkoi hiljakseen kerääntyä seuraavan päivän briardkilpailijoita treenaamaan koeliikkeitä, opettelemaan BH-kaaviota ja istumaan iltaa. Suomen rekkareissa oleva auto tietysti noteerattiin kentänlaidalta ja jokunen taisi minun tunnustauduttua omistajaksi muistaakin, että tuo sama hullu oli katsomassa näitä bileitä viime vuonnakin Mühlackerissa.

Perjantai-illaksi ja lauantaiksi sain ilokseni suomalaisseuraa, kun Jaana ja isoihin saappaisiin astunut reipas Hula-pentu tulivat myös seuraamaan kisoja. Perjantai-ilta venyikin pitkälle yöhön hotellilla kuulumisia vaihtaessa, ja lauantaina puolestaan riitti keskusteltavaa kentänlaidalla tottelevaisuus- ja suojelusuorituksia katsellessa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan aikataulun kanssa ei ollut niin nokonnuukaa ja päivän mittaan klubilla syötiin, juotiin ja seurusteltiin hyvin. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa Norbert, joka oli kisaamassa Mascon ja Marionin nuoren kasvatin Rösleinin kanssa.





Kisaan oli ilmoittautunut 12 briardia BH-kokeeseen, kaksi Fpr1-jälkikokeeseen, yksi Fpr3-jälkikokeeseen ja harmikseni ainoastaan kolme koiraa IPO3-kokeeseen. Olisi ollut kiva nähdä enemmän briardien suojelusuorituksia ja vaikka jotain uusiakin nimiä. IPO-mestaruus meni Idefix von der Wanderschäfereille tuloksella 280 (96-94-90), ja toiseksi yhden pisteen erolla tuli Masco de la Cruche d'Argile 279 (96-87-96). Kolmas osallistuja oli belgialainen Baccara du Pont de la Sambre, joka sai tottiksesta 70 ja suojelusta 98 pistettä, mutta ei valitettavasti sunnuntaina selvittänyt jälkeä. Fpr-osallistujista tuloksen saivat 1-luokassa Röslein de la Cruche d'Argile 98 pistettä ja 3-luokassa Incenca von der Wanderschäferei 90 pistettä. Kuvat ja videot

Kisojen maalimiestyöskentelystä ja tuomaroinnista on jälleen kerran todettava, että maassa maan tavalla. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää ihan oman otsikon alla. Mukava oli kuitenkin päästä taas katsomaan kisoja ja tavata uusia tuttavuuksia. Puolin ja toisin kasvot aina kirkastuivat koiran nimen tai kennelnimen myötä, kun hoksasi, että tämän henkilön kotisivuilla onkin tullut vierailtua.




Kisaviikonlopun jälkeen maanantaina 27. huhtikuuta lähdettiin Rännin kanssa kotimatkalle, eli suunnaksi otettiin nyt Travemünde, josta laiva lähti klo 3 tiistain puolella. Paikanpäälle ajeltiin päivänvalolla ja Travemündessa oli hyvää aikaa syödä, chillailla ja tehdä vielä vähän ostoksia. Hauskaa oli illalla laivaan mennessä autojonossa lähtöselvityksessä, kun virkailija kysyi, mihin olen vanhempani jättänyt. Vastasin, että ehkä tässä iässä voi jo vähän itsekseenkin autoilla, ja virkailjaa tietysti hieman huvitti todettuaan passista, ettei tässä tosiaan nyt enää ihan teinejä ollakaan.

Laiva oli perillä Helsingissä varhain keskiviikkoaamuna. Tosin hieman myöhässä rantauduttiin ja autokansien purkaminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Ihana oli olla reissun loppusuoralla ja päästä vihdoin kotiin, mutta hieman masentavaahan se vastassa ollut harmaus, pölyisyys ja kylmyys oli Keski-Euroopan vehreyden ja lämmön jälkeen. Kotipihassa oltiin iltapäivällä, kun takana lähes kaksi ja puoli viikkoa ja karkeasti arvioiden 3500 km. Kivaa oli ja hyvin meni - pitää ottaa joskus uusiksi!

Kiitokset avusta MinnaT:lle ja tuhannet kiitokset avusta Markolle! Nyt voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta Rännin ultraa odotellessa.

Lisää kuvia galleriassa

Pallo suussa, jalat kiulussa

Sitten viime blogikirjoitusten on saatu nauttia monista uskomattoman hienoista päivistä keväthangilla ulkoillen. On ehdottomasti koko talven parasta aikaa, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hanget loistavat häikäisevän kirkkaina. Nyt parhaat ulkoilusäät alkavat olla jo mennyttä ja kurakelit tilalla, mutta yhtä kaikki sydäntalvi on takana, kevät tekee tuloaan ja kesä on kaikkine rientoineen edessä - Yippee!

Kevätsäissä ulkoilun ohessa on treenailtu hyvin vaihtelevalla aktiivisuudella. Viikko tai kaksi on treenattu päivittäin jotain pientä ja sitten taas viikko tai kaksi on mennyt treenaamatta yhtään mitään. Sovitut kimppatreenit motivoivat kyllä kummasti, että on esittää edes pientä edistymistä tai ainakin jotain uusia ideoita, miten jotain asiaa työstää.

Tokokuvioista eniten huomiota on saanut ohjattu nouto. Ränni mitä todennäköisimmin koetilanteessa ei katso liikkurin kapuloiden vientiä, joten ajattelin treenata liikettä sitten siltä pohjalta. Vien kapulat valmiiksi ja haen koiran vasta sitten. Toivottavasti se oppii että osoitetusta suunnasta, tietyn liikeradan päästä se kapula löytyy, vaikka sitä ei etukäteen olisi näytettykään. Tätä täytyy tehdä paljon lisää ja useissa eri ympäristöissä.

Kevennyksenä on toiminut ruututreeni, jossa on vaihtelevasti palkattu valmiilla lelulla, seisahduksen jälkeen apuohjaajan sivusta heittämällä lelulla ja minun palkkaamana. Tässä yhteydessä merkille meno on ollut aika hyvä ja Ränni on kovasti kärkkynyt lupaa saada pinkoa siitä ruutuun. Kivaa ja helppoa treenaamista.

Koirien vermekaappia penkoessa löysin naksuttimen, ja tokihan sen kanssa piti iltana jos toisenakin puuhastella temppuilun merkeissä. Ensin naksuteltiin yhtä etutassua pesuvatiin, sitten kahta, sitten takajalkoja ja lopulta kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa. Ränni suhtautuu arvuutteluun aika maltillisesti ja hoksattuaan mitä odotetaan, tarjoaa sitä aika järjestelmällisesti. Nova sen sijaan lämpenee aikalailla yrittäessään tarjoilla sen sata eri variaatiota vatiin hampaiksi käymisen kera ja ilman. Se oppii nopeasti oikean suorituksen, mutta kuumetessaan helpommin turhautuu ja tarjoaa oikean lisukkeeksi vähän extraa.

Toisena temppuna tehtiin pallon nostamista saunakiuluun. Jälleen näkyy sama ero äidissä ja tyttäressä. Ränni homman opittuaan aika hyvällä varmuudella pudotti pallon tarkasti kiuluun. Novalla tuli enempi huteja, ja jos ei ne hyvät mutta hieman pieleen menneet yritykset kelvanneet, niin se helposti tarjoili kattavan kokoelman muitakin vaihtoehtoja kuten pallo suussa, molemmat etujalat kiulussa ja kysyvä ilme "Täh? Ei vai?" Yritteliäisyyden ja aktiivisuuden puutteesta ei voi kyllä voi moittia.

Yhdeksän vuotta

Nova - pikku hippiäinen, hellyttävä pöksikorva täyttää tänään yhdeksän vuotta. Meidän yhteinen taival alkoi kesäkuussa 2000, jolloin hain täydet yhdeksän kuukautta odottamani briardpennun lentokentältä. Lentoboksi avattiin vasta kotipihassa, ja sieltä hurjan hännänheilutuksen kanssa ulos pelmahti pikku Nova. Ja sitä vauhtia ja hännäheilutusta onkin riittänyt. Vuodet ovat kuluneet nopeasti superissa seurassa. Paljon olemme ehtineet tehdä ja kokea - toivotaan, että paljon on vielä edessäkin!

Kuvahaaste

Sain Minnalta ja Tiltu & Råtta -kelpieiltä kuvahaasteen, joka kuuluu näin:

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.




Tämä kuva on otettu Latviassa heinäkuussa 2007. Olimme automatkalla Saksaan, ja takana oli ensimmäinen matkustuspäivä eli etappi Oulusta Latviaan, aivan lähelle Liettuan rajaa. Satuimme aivan oivalliseen Autoliiton suosittelemaan B&B-majataloon, jossa isäntäväen mukaan usein yöpyy koiranäyttelyihin matkalla olevia vieraita. Kuvassa olemme aamu-ulkoilulla ennen matkan jatkamista.

Minulta tämän kuvahaasteen saavat Jimi, Karvamopot, Tonni & Milli ja Riesa.

Hyvää ystävänpäivää!

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni.

Tokokokeilu

Rännin kanssa korkattiin erikoisvoittajaluokka Virpparissa hallikokeessa Pipa Pärssisen tuomaroitavana.

Paikalla istuminen 0. Istui rauhallisesti, mutta meni maahan aivan pari kolme sekuntia ennen kuin aika tuli täyteen. Rännillä taitaa olla tarkka sisäinen kello, sillä paikalla istumista on treenattu pisimmillään juuri sen tarvittavat kaksi minuuttia, ja nyt siirtymisiin meni hieman enemmän aikaa kuin treenatessa. Istui peeveli siis juuri sen, mitä on treenattu, eikä hetkeäkään pidempään.

Paikalla makaaminen 7,5. Ei lopussa noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan ja maahanmeno olisi pitänyt olla kaikilla koirilla nopeampi.. hmm.

Seuraaminen 8. Tiedetään, tiedetään. Pipalle alusta loppuun liian tiivistä seuraamista ja lisäksi joitakin hieman eteen kiertyneitä perusasentoja. Itse olin tosi tosi tyytyväinen!

Neliökävely 6. Seiso-istu-maahan -liikkeestä tuli meillä seiso-seiso-maahan. Jotenkin onnistun useimmiten sanomaan kokeessa istu-käskyn oudosti. Treeneissä se on ISStu, kokeessa se livahtaa suusta ulos isTU.

Luoksetulo 8. Vauhtia saisi olla enemmän. Teki koko liikkeen alusta loppuun tasaista ravia, pysähdykset hyvät.

Ruutu 0. Merkille meno tapahtui takkuisesti kahdella käskyllä. Siitä vauhdikkaasti ruutuun, mutta maahan-käskystä vain istumaan. Uudesta käskystä puoli-istuvaan/makaavaan asentoon ja minut käskytettiin liikkeelle, vaikka koira ei vielä ollut maassa, joten siitä nolla. Olisikohan hetken odottamalla valunut maahan asti?

Ohjattu 0. Ei mennyt kunnolla merkille kahdellakaan käskyllä, mutta säteen sisään kuitenkin. Ränni piti kapuloiden viennin ajan herkeämätöntä katsekontaktia, ei nähnyt kapuloiden vientiä, eikä selvästi ymmärtänyt yhtään, mitä olisi pitänyt hakea. Lopulta äkkäsi tietenkin keskimmäisen kapulan. Itsellekin järkytykseksi paljastui siinä liikkeen alkumetreillä, että etäisyys merkiltä kapuloille onkin 10 metriä eikä 5 metriä. Ollaan siis harjoiteltu pikkuisen väärät speksit mielessä.

Metallin hyppynouto 9. Kapula kieri aivan reuna-aidan viereen, joten Rännin piti sitä vähän etsiskellä. Paluuhypyssä häntä osui esteeseen.

Tunnistusnouto 0. Ränni kääntyi mukana, joten ei nähnyt eikä löytänyt koko kapuloita. Tässä mokasin itse taas aivan kuten voittajaluokankin kokeessa. Aloitus on sekava, kun itse kullekin on vähän epäselvää, missä vaiheessa annetaan kapula, missä vaiheessa käännytään ja missä vaiheessa liike varsinaisesti alkaa. Olisin saanut ennen kääntymistä antaa istu-käskyn, ja käännyin oikean kautta vaikka treeneissä aina vasemman kautta. Tässä tuo yksi ainokainen istu-käsky olisi voinut aikalailla auttaa asiaa.

Kaukokäskyt 0. Yksi väärä asento, kun Ränni nousi ensimmäisen istumisen seisomaan, ja liikkumista erinäisiin suuntiin. Omaan silmään ei ollut mitenkään paha - aloistuspaikasta oli edennyt 1/3 koiranmittaa.

Varsin mittava rivi nollia saatiin siis aikaan, joten pisteitä kertyi säälittävät 116 - taisi tulla oma uusi ennätys tuolla saralla. Erittäin hyvä fiilis jäi kuitenkin, vaikka pisteistä sitä ei varmasti arvaisikaan. Itse liikkeissä takelteluista ja hämmennyksistä huolimatta Ränni oli joka liikkeen jälkeen varsin innostunut, vapautunut ja reipas. Kontaktia Ränni piti tapansa mukaan liikkeitten aikana hyvin ja nyt haki sitä kehän ulkopuolellakin aktiivisesti. Ei siis jäänyt ollenkaan sellainen tästä ei kyllä tule ikinä mitään -olo kuten voittajaluokan 185 pisteen räpellyksestä. Päinvastoin! Jäi varsin iloinen mieli, kovasti treeni-intoa ja -ideoita ja paloa uuteen kokeeseen. Mutta hieman pitää ensin treenata.

Uuteen vuoteen

Vuoden 2008 kalenterit on heitetty pois, ja uusi vuosi jo kovassa vauhdissa. Jouluaatto vierähti kinkunpaiston merkeissä ja aattoillaksi suuntasimme koirien kanssa Vihiluotoon. Siellä porukalla syötiin hyvin, joulupukki kävi siskon lasten avustuksella jakamassa lahjat, pelattiin Singstaria toiset taidolla ja toiset kauheaa-kommentit ruudulla vilkkuen, tietovisailtiin ja syötiin tietysti joka välissä enemmän kuin olisi tarpeen. Koirat touhusivat innolla mukana, saivat kaivettua lelut ja herkut paketeistaan ja kerjäsivät kelpo saaliin ihmistenkin herkkuja.

Tapaninpäivälle, Uudenvuodenpäivälle ja Loppiaiselle sovimme kaiman ja kelppareiden kanssa treenit hallille heti aamutuimaan - mitäpä muuta sitä tekisi vapaapäivän aamuna! Ensimmäiset kimppatreenit oli masentavat. Ränni teki kuin täi tervassa eli ei oikein mitenkään. Tunnarissa ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan, meni nihkeästi merkille jne. Mitään täheellistä ei päässyt oikein treenaamaan, kun piti yrittää saada edes perusasiat sujumaan jotenkin. Leikkiminen oli normaalin sähäkkää, mutta tekeminen tahmeaa.

Itsekseen tehtiin pari treeniä kotona ja hallilla namipalkalla, ja ne sujuivat taas paljon paremmin. Rännillä oli kovasti yritystä ja sopivasti vauhtia. Huojennuksekseni seuraavissa kimppatreeneissä sama meno jatkui, joten päästiin kokeilemaan joitain liikkeitä tai niiden osia liikkeenohjattunakin.

Perusasennossa odottelut ovat Rännille myrkkyä. Tunnarissa se nyt selvästi oivalsi, että liikkeenohjaajan kapulan kiikuttelua ja asettelua seuraa nouto, ja alkoi lässähtämisen sijaan padota. Tunnarit sujuivatkin aika kivasti; ei juurikaan vääriin koskemista ja toi aina oman, vauhti ok. Mielenkiintoinen havainto oli, että työskentely oli selvästi varmempaa, kun tikut olivat kellotaulussa entä rivissä, saati sitten jonossa. Pitää muistaa jatkossa laittaa tikut useammin riviin.

Ohjatussa Ränni ei katso liikkeenohjaajan kapuloiden viemistä, mutta syrjäsilmällä noteeraa sen kyllä. Tuli huomattua, että liikkeenohjaajan viedessä kapulat Ränni lässähtää, mutta jos ilman kapuloiden vientiä odotutan saman ajan ennen merkille menoa, niin se patoaa. Että se osaa olla monimutkainen otus. Täytynee treenata merkille menoja siten, että taustalla on jotain kulkijoita "liikkeenohjaajina". Rännin sijoittuminen merkillä voisi olla myös hieman tarkemmin merkin takana nenä kohti minua ja häntä kohti keskimmäistä kapulaa.

Metallinouto on nyt ollut Rännin lemppariliike, ja se kokeiltiin liikkeenohjattuna. Hieman oli siinä kinttaalla, varastaako lähdössä ja ennakoiko sivulle siirtymisessä. Kimppatreeneissä otettiin myös pari lyhyttä paikalla istumista. Ne meni muuten hyvin, mutta jätössä Ränni teki aluksi istu-käskystä nopsat maahanmenot. Tiedän, että pidemmän päälle paikalla istuminen on Rännille vaikea liike. Sitä on treenattu nyt vain kahdesti, joten hieman on vielä työsarkaa jonkinasteisen varmuuden saavuttamiseksi. Paikallamakuun yksitellen käskytyksissä Ränni ei erehtynyt. Tässäkin hankalin paikka saattaa olla paluu täysimittaisen pitkän paikallaolon jälkeen.

Uusi vuosi käynnistyi leppoisissa merkeissä kotona myrskytuulen pauhua ja ilotulitteiden pauketta kuunnellen. Sää oli siinä määrin kurja, että tuli jätettyä ulkoilut ja rakettien katselemiset sikseen - Novan harmiksi. Se oli jo juniorina vain riemuissaan pojankoltiaisten papattisäikäytyksistä, eikä into paukkeita, rätinöitä, sähinöitä ja välkkeitä kohtaan ole yhtään laantunut. Ei hauku, ei jahtaa, mutta on aivan elementissään ympärillä vallitsevasta sotatilasta. Ränni on hieman toista maata. Kotona ei lotkauta korvaansakaan ulkoa kantautuville paukkeille, voi ulkoilla huoletta, mutta selvästi ei nauti suhinoista ja rätinöistä.