Treeniviikonloppu

Takana on varsinainen treeniviikonloppu, kun lauantaina maastoiltiin oman lauman kesken ja sunnuntaina suunnattiin Kiiminkiin tapaamaan treenaamisen merkeissä Susannaa ja Brunoa. Huippua kun talven jälkeen pääsee taas treenaamaan maastolajeja!

Lauantaina katseltiin sopiva alue Annalankankaalta ja tehtiin aluksi jäljet. Rännille tein noin 1-luokan mittaisen jäljen, jossa oli viisi keppiä ja jokunen kulma. Jana ja jäljestys sujui nyt aika mukavasti, mutta viimeinen keppi jäi Ränniltä huomaamatta. Hieman ylimääräistä häiriötä toi ensimmäisellä kepillä ollessamme koiranulkoiluttaja, joka kulki edestämme leikaten jäljen kahdesta kohtaa. Hetken narupalloleikillä saatiin ajatukset pois kulkijasta, jäljestystä jatkettiin eivätkä tuoreet harhajäljetkään Ränniä hämänneet.
Jäljet ajettua siirryttiin uudelle alueelle tekemään esineruutu. Ränni haki jälleen puolikkaasta tallaamattomasta ruudusta kolme esinettä neljästä. Varis sai katsoa, kun vein sille esineen, mutta hakemaan päästyä se ei millään meinannut edetä tarpeeksi syvälle. Kaksi tällaista räpellystä tein ennen kuin tajusin helpottaa ja ottaa Variksen mukaan esineen vientiin. Sepä auttoi, ja Vaakku pinkaisi suoraviivaisesti perille asti ja palasi vauhdilla esineensä kanssa.

Sunnuntaina ajettiin heti aamusta Kiiminkiin tapaamaan Susannaa ja Brunoa. Koolla oli siis pennuista Varis, Veeti ja Bruno ja ohjelmassa esineruutua ja tottista. Esineruutu tehtiin vanhaan perinteisesti kokeissakin palvelleeseen valmiiksi merkattuun ruutuun. Veeti katsoi esineen viennin ruudun laidalta ja edellispäivästä viisastuneena Varis ja myös ensikertalainen Bruno saivat tulla mukaan esineen vientiin. Kolme kertaa jokainen sai esineensä hakea ja vauhdikkaasti se kaikilta kävi. Ränni kävi myös hakemassa ruudusta kolme esinettä, ja väliin muistin ujuttaa yhden luoksetulon, josta palkkasin narupallolla.

Tottiskentällä pennut kävivät kukin tekemässä treenin sen mukaan missä vaiheessa treenaamisessaan on. Variksen kanssa tehtiin narupallolla seuraamista ja maahanmenoja sekä loppuun vauhtiluoksetulo. Vieras kenttä kiinnosti Varista aikalailla, joten keskittyminen oli nyt hieman hatarampaa kuin omalla tutulla kentällä. Rännin kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä istuminen jonka se mokoma kolme kertaa meni maahan, seisomisesta luoksetulo, noudot joista nostatukseksi kapulan heittelyä ja loppuun eteenmeno pallolle. Siis mikä ihme tuohon istumiseen nyt tuli?

Muutama kuva tuli otettua vaikka pokkari, pilvinen sää ja liikkuvat kuvauskohteet eivät aivan paras yhtälö olekaan. Kaikki kuvat löytyvät galleriasta. Variksen kolmannesta esineestä löytyy videopätkä ohjaajan kimityksineen päivineen. :)

Veeti esineruudussa

Veeti esineruudussa

Bruno esineruudussa

Bruno tottiskentällä

PK-kauden avaus

Viime sunnuntaina kävin kuuntelemassa luennon Tottelevaisuus PK-tuomarin silmin. Tuttua ja tärkeää asiaa tuli kerrattua ja siinä samalla ikäänkuin polkaistua PK-kausi käyntiin. Auto on tyhjennetty tokon merkeistä ja sen seitsemänlaisista kapuloista ja tilalle on autotallin periltä kaivettu jälkimerkit, liinat, liivit, kepit, esineet ja muut tykötarpeet. Itsellä on ollut muistaminen, mitä vermeitä ja palkkoja milloinkin tarvitsee kolmen koiran treenaamiseen mukaan, mutta eiköhän nyt ole jo enimmät unohdukset tehty.

Esineruutuun löytyy jo helposti sopivia metsämaastoja, joten ruutuja on tehty ja esineitä etsitty useampaan otteeseen. Rännin vanha ongelma on tallausten jäljestäminen - etenkin jos ei esineitä ala nopeasti löytyä. Se jumittuu erityisesti takalaidan jäljestämiseen, edestakaisin, aina vain tarkemmin ja huolellisemmin, uudellen ja uudelleen. Tästä tavasta päästäksemme olen nyt tallannut ainoastaan ruudun laitaa myöten ympäri laittaen kulmamerkit paikalleen ja heitellyt esineet keskelle mahdollisimman kauas tallauksista. Jäljestämällä ei nyt siis löydä vahingossakaan mitään, ilmavainulla ja jäljestämisestä luopumalla kyllä.

Aika mukavasti Ränni jo onkin ruudussa liikkunut ja esineitä tuonut. Neljästä viemästäni esineestä olen haetuttanut kolme ja jokaisesta on ollut ruokarasia odottamassa. Toistaiseksi on tehty kaistaleella, mutta jatkossa pitää laajentaa aluetta ja harjoitella myös luoksetuloa uutta lähetystä varten. Ränni kun ottaa ilman esinettä ruudusta tulemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mikä osaltaan latistaa työskentelyä.

Nova on päässyt ruutuun lähinnä siivoustehtäviin etsimään Rännin treenistä jääneen ylimääräisen esineen. Toisinaan esineen etsintä on ollut vanhalle ketulle varsin lyhytaikainen ilo, toisinaan siinä on riittänyt toimintaa ja liikuntaa sentään vähän pidempään. Varis on ensimmäisiksi esineruututreeneikseen käynyt hakemassa ruudusta omaa, näkönä vietyä, leluaan. Noh, sanotaan nyt vaikka että ainakin vauhtia riittää!

Kovin ihmeellisiä jälkiä ei meidän maastoihin vielä saa mahdutettua, mutta muutaman kepin mittainen jäljenpätkä ja jokunen janaharjoitus on Rännin kanssa tehty. Aika haparoivaa ja vaihtelevaa on ollut työskentely, mutta jokunen vähän pidempi pätkä pitäisi saada alle ennen kuin oikein osaa edes hahmottaa, missä jamassa sitä oikeastaan ollaankaan. Viime syksyltä on itsellä takaraivossa Novan määrätietoinen ja varma jäljestäminen ja nyt pitäisi osata asennoitua taas ihan eri koiraan ja jäljestämiseen.

Varis lähtökuopissaan valmiina esineruutuun.

Muksu, mummo ja mamma - ja korvia joka lähtöön.

Tokoyritys

Rännin kanssa kävimme tokokokeessa, mutta yritykseksihän se evl:n ykköstuloksen tavoittelu jäi. Tuloksena kuitenkin 2-tulos 230 pisteellä, josta verotti reilusti paikallaistumisen ja ruudun nolla.

Suoritus lähti siis heti käyntiin paikallaistumisen nollalla, vaikka tätä liikettä on sentään yritetty hieman treenatakin. Tiedossa on, että viretilaongelmaiselle Rännille liike on vaikea. Treenatessa istuminen on sujunut kuitenkin jo varsin hyvällä varmuudella, mutta kokeenomaisempi treeni on selvästi tarpeen. Toki aivan kokeen alla myös mokasin itse ja älähdin pää korppikotkamaisesti alhaalla istuvalle Rännille, kun äkkiseltään katsoin, että se oli mennyt maahan. Varsinaisesta paikalla makaamisesta tuli 10 huolimatta lopun hieman jähmeänvajaasta perusasennosta.

Seuraamisen 7 pisteeseen mahtui vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä seuraaminen oli aivan mallikasta, mutta ainakin yksi perusasento uupui, hitaassa kävelyssä koira katosi kartalta täysin ja siihen ylimääräinen käsky ja tietysti vinot ja liian edessä olevat perusasennot päälle. Idarissa sensijaan seuraaminen oli hieman parempaa kuin meillä aiemmin ja jäävät asennotkin menivät oikein, joten siinä treenaaminen näkyi toivotusti ja pisteitä 10.

Luoksetulo ei ole treeniohjelmaan juuri kuulunut, joten viimeiseen asti piti arpoa minkäköhänlaisilla käskyillä sitä kannattaisi yrittää. Ehkäpä niillä käskyillä ei niin ollut väliäkään, sieltähän se Ränni hipsi tasaista tahtiaan ja teki psyähdykset kaikessa rauhassa, pisteitä 8. Ruutu oli ensimmäisen puolikkaan viimeinen liike. Siinä Ränni näytti jo merkillä hämmästelevän, että tämä ei kyllä ole meidän merkki, eikä se ruutukaan sitten ollut yhtään sen tutumpi agilityesteiden edustalla. Ei vaan tuntunut yhtään ymmärtävän koko liikettä.

Tauon jälkeen palattiin kehään jatkamaan ohjatulla noudolla. Arvonnassa tuli vasen kapula, mikä tuntuukin meille yleensä varmemmalta suunnalta. Liike sujui teknisesti hyvin, mutta mistään vauhdin hurmasta ei päästy nauttimaan. Pisteitä kuitenkin 10. Metallikapulan hyppynoudossa nähtiin 9 pisteen arvoinen esitys, kun Ränni teki paluuhypyn aivan liian kaukaa ja nippa nappa etujalka-käsinseisonnalla rymisteli esteen ylitse.

Tunnistusnoudossa voin kuvitella Rännin miettineen, että nyt ei ehkä taida mennä läpi esitys, ettei löydä vaaleita tunnareita tummalta maneesipohjalta, joten hipsi oman tikkunsa sieltä kiltisti. Pisteitä tästä 10. Kaukokäskyissä asennot vaihtuivat ensimmäisillä käskyillä, joten pisteitä 10 vaikka himppasen verran se sieltä kyllä eteni. Etenkin seisomasta maahanmeno on teknisesti tosi huono ja etenemistä siinä tapahtuu.

Päällimmäisenä mieleen jäi kokeenomaisemman treenin tarve. Käytännössä tarvittaisiin siis kimppatreenejä, vieraita merkkejä, liikkeenohjausta ja erilaisia ympäristöjä. Hiippailua ilmenee treeneissä yleensä ensimmäisellä kerralla ja toistot luistavat vapautuneemmin ja vauhdikkaammin. Pitäisiköhän ottaa tavaksi tehdä treenatessakin vain se ensimmäinen kerta? Mutta näitä tokokuvioita mietitään lisää ensi talvena. Nyt aletaan pähkäillä pk-lajien parissa.

Vettä ja loskaa

Vettä, loskaa ja rapaa - siinä viime viikon päällimmäiset kuulumiset! Sopivien ulkoilureittien löytäminen alkaa olla haastavaa, kun moottorikelkan jäljet upottavat ja polut ovat pehmenneet vesisohjoksi. Pyörätiet ovat jo kuivat, mutta remmikävelyt eivät oikein tyydytä turrien liikunnantarvetta. Pakon edessä on sitten harrastettu vähän molempia ja ulkoilun sijaan yritetty touhuilla enemmän treenihallissa.

Variksen kanssa on leikkimisen lomassa tehty vähän sivulletuloja, lyhyitä seuraamisia, maahanmenoja ja ylipäätään yritetty totutella ajatukseen, että lelupalkka tulee vasemmasta kainalosta suoraan suuhun - tai otsaan. Merkille menoa on vauhditettu tekemällä sitä lelulle menona. Jostain syystä halu ja nopeus syöksyä heitettyyn leluun tai etäämpänä olevaan leluun ei ole ainakaan vielä ihmeellinen, vaikka minun käsistä ja ympäriltä Varis saalistaakin lelua sähäkästi. Toivottavasti se heitetyn lelun hulluus sieltä vielä kehittyy.




Novakin on päässyt energian purkamisen nimissä halliin puuhastelemaan. Perusasento liian edessä ja edistäminen seuraamisessa korostuvat nyt itselle, kun on tottunut Variksen huomattavasti takempaan sijoittumiseen. Mutta pikku hippiäinen on yritteliäisyydessään ja touhukkuudessaan niin paras, että viis pienistä tai vähän suuremmistakaan tekniikkavirheistä. Mistä ihmeestä minä saan tuollaisen toisen Novan?

Runtelin laavu

Eilen ajattelin hyödyntää hyvän kelin ja hiihdellä Isoniemestä merenjäätä pitkin Rivinnokan laavulle. Vaan eihän se ihan niin helposti käynytkään. Ajelin aikani Isoniemessä etsien moottorikelkan uraa tai muuta sopivaa väylää merenjäälle jalkautumiseen, mutta välissä oli aina umpihanki tai asumuksia pihapiireineen. Lopulta tein suunnitelmanmuutoksen ja hiihtoretki vaihtui pikkuruiseen patikkamatkaan Runtelin laavulle, joka on Perämeren korkeimmalla harjulla. Mukava retki tuli tästäkin - tosin mistäpä ei tulisi, kun repussa on termarillinen kuumaa kaakaota ja notskimakkarat. Eikä tursaillakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan, että ulkoilun lisäksi sai vielä makkaraakin. Varis toki ehti omatoimisesti hörpätä palan painikkeeksi kupillisen kaakaotakin. Sukset sai vielä jäädä autoon odottamaan, että joku päivä tehdään se hiihtoretkikin!

Leikkikuvia

Sunnuntaina suunnattiin loistavan aurinkoisessa säässä kameran ja koirien kanssa Annalankankaalle. Turrit päästettiin vauhtiin ja kamera laitettiin laulamaan - ja tallennettua saatiinkin niin vauhtia kuin jokunen "vaarallinen" tilannekin. Lisää Rännin, Variksen, Veetin ja Novan sinkoilua kuvagalleriassa.

Treenailut

Viime treenikuulumisista on kuukausi, joten hatarasta muistista saa taas palautella mieleen viimeaikaisia puuhasteluita.

Pariin kertaan olen illalla ajellut Linnanmaalle ja hyödyntänyt yliopiston aurattuja ja valaistuja parkkialueita. Rännin kanssa on tehty ohjatun, neliökävelyn ja ruudun pieniä osasia. Varis on opetellut leikkimään narupallolla ja tekemään sivulletuloa, perusasentoa ja maahanmenoja narupallopalkalla. Nova on vuorollaan humputellut merkkiä ja ruutua lähinnä energianpurkamisen nimissä. Samalla reissulla on ollut kätevä poiketa Variksen kanssa remmikävelylle Kaijonharjun pienelle ostarille. Niin ikään on pari kertaa käyty treenaamassa iltamyöhällä kotikylän kaupan parkkipaikalla. Aurattua ja valaistua kenttää on siinäkin, mutta paikoin pahuksen liukkaaksi tallautuneena.

Kotona on treenattu vain Variksen kanssa ja ohjelmassa on ollut vasemman käden laskeminen alas. Variksen pää jää minun ja käden väliin, mikä näyttää ja tuntuu hieman oudolta. Vanhemmat koirat ovat edistäneet niin perusasennossa kuin seuraamisessa, joten käsikin on ollut lähinnä koiran sä'än tai selän yllä. Namia olen pitänyt joskus oikeassa ja useimmiten vasemmassa kädessä, mistä huolimatta Varis osaa hyvin pitää kontaktin ylhäällä ja vasta palkkasanasta saa palkan kädestä.

Viime perjantaina ja lauantaina käytiin treenaamassa hallissa ja saatiin liikkeenohjaajantekelekin mukaan. Rännin kanssa tehtiin tietysti vain liikkurointia vaativia liikkeitä ja niistä tunnaria ja ohjattua. Tunnaria ei ole tehty miesmuistiin ja se näkyi ensimmäisessä kerrassa, kun riepu ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan. Toihan se lopulta oman ja siitä palkkaamaan päästyä seuraavat toistot sujuivat jo hyvin. Lauantain treeneissä sitten sujui ensimmäinen tunnarikin heti kohtuullisesti, mutta kyllä noita ensimmäisiä kertoja tarvitaan paljon lisää. Ohjatussa perjantaina päästin merkiltä kapulalle ja palkkasin vauhtinoudosta. Merkille meno vain alkaa tosi helposti jäätyä, vaikka sitä seuraava kapulalle pääsy onkin hirmuisen hauskaa. Lauantaina tehtiinkin sitten ohjatun liikkisrituaalit, mutta palkkaa vain merkille menosta, ja alkoihan se kooma siitä hälvetä.

Variksen kanssa tehtiin perusasentoa, sivulletuloa ja maahanmenoa pallopalkalla ja tapailtiin muutaman askeleen seuraamisia käsi alhaalla. Tarkkana saa olla, että saa ipanan pysymään oikealla paikalla ja oikeassa asennossa ilman tuttia. Hyppy oli jäänyt hyvin mieleen. Varis paineli halukkaasti esteen yli, joten joukkoon ujutin pari kertaa, jolloin en heti heittänyt palloa vaan Varis hypättyään seisahtui kuulostelemaan mihin pallo lentää, annoin seisahtumiskäskyn ja heitin pallon palkaksi. Lauantaina hallissa oli poikkeuksellisesti agilityesteet levällään kentällä, joten toki tilaisuus käytettiin hyväksi ja niin Rännin kuin Variksen kanssa otettiin ihan hauskanpidon nimissä muutama este. Reippaasti Varis paineli uusina esteinä korkean renkaan, täyden pujottelun ja pussin. Ennestään tuttuina juttuina otettiin mutkaputki, puomi ja A-este.